Lue keskustelun säännöt.
Sairastuin sitten kohdunkaulan syöpään
08.05.2012 |
On levinnyt niin, että ei ainakaan tässävaiheessa voi leikata. Olen juossut kaikki magneetti-, tt- ja PET-tutkimukset ja maanantaina alkaa sytostaattihoidot. Tähänkö se elämä sitten päättyy, näinkö sen piti mennä? Mä en ole valmis lähtemään, lapset ja mies minua vielä tarvitsevat. Ja minä heitä. Niin älyttömän paljon. Olo on turta. En itke kuin salaa. Olen 35-vuotias nainen, jolla oli kaikki mitä elämältä halusia. Ei kai toiset saa näitäkään kokea. Kipua pelkään. Ja sitten ihan sitä loppua. En sääli itseäni. En kestä ajatusta, että lapset joutuvat elämään elämänsä ilman äitiä. Nyt itken...
Kommentit (78)
Yritä pitää toivoa yllä kamalasta tilanteesta huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sairaus selvisi? Toivon että saat vielä jatkaa läheistesi kanssa elämääsi ja pitkään.
Olen tosi pahoillani sinun ja perheesi puolesta. Toivottavasti kestät hoidot hyvin ja voitat sairautesi.
Olen itse käynyt läpi rankat hoidot aggressiiviseen rintasyöpään.
enkä haluaisi sanoa mitään, koska tuntuu että sanat ei riitä.
Varaudu kaikkeen kuitenkin niin että teet muistoja lapsille. Kirjoita kaikki ajatukset ylös lapsia varten ja lasten tulevaisuutta varten. Mieti eri tilanteita joissa lapset kaipaavat äitiä ja kirjoita niistä.
Toivottavasti selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä heitä pyyhettä kehään, elämä ei välttämättä pääty nyt eikä pitkään aikaan.
Hoidot ovat niin edistyneet nykyään, ole avoin perheellesi tunteistasi, surun keskellä tarvitsette toisianne.
Etkö ollut käynyt papassa pitkään aikaan vai tuliko jotain oireita? Pelkään itse kovasti tuon alueen sairauksia ja syöpiä!
Kaikkea hyvää ja siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan kannattaa hakea toinen mielipide yksityispuolelta ettei yksikään keino jää käyttämättä.
Kuinka syöpä löytyi ja onko sinulla aikaisemmin ollut muutoksia papassa?
Minulla on ollut papa 3 ja se hoidettiin jäädytyshoidolla mutta pelko jäi, että tulee vielä syöpä jossain vaiheessa.
Haleja!
Ja tosiaan kannattaa hakea toinen mielipide yksityispuolelta ettei yksikään keino jää käyttämättä.
Kuinka syöpä löytyi ja onko sinulla aikaisemmin ollut muutoksia papassa?
Minulla on ollut papa 3 ja se hoidettiin jäädytyshoidolla mutta pelko jäi, että tulee vielä syöpä jossain vaiheessa.
Haleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättämään muistoja lapsille. Sehän on sama kun ap olisi jo luovuttanut.
Katse tulevaisuuteen, ei vielä testamenttia.
Nyt viimeisin näytteen ottaja sanoi, että täällä kasvaa jotain ylimääräistä ja siitä sitten pyörä lähti liikkeelle ja pääsin parin päivän sisällä yo-sairaalan naistenklinikalle. Olivat ystävällisiä, kertoivat myös sen, että siellä hoidetaan myös monia alle 30-vuotiaita cervics-karsinoomapotilaita. Se, että tauti on jo laalalti levinnyt tarkoittaa käynnössä sitä että hoito on aika palliatiivista. Vaikka aikaa saisi lisää, tähän tautiin sitten kuitenkin lähdetään. Koko elämä muuttui yhden lauseen aikana. Mua oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka on ollut vuosittaiset kontrollit.. Jotenkin sitä luulee olevansa turvassa kun noin huolehtii, muttei näköjään.. :(
lupaa että et luovuta. hoito tehoaa ja luotat siihen. paranet!!!!! kamala tilanne, olen pahoillani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkushokin jälkeen olet kuin junassa. Elämä on aikataulutettua ravaamista sairaalassa (labrat, sytostaatit, tutkimukset...)
Etsippä alueesi syöpäjärjestön kautta vertaistukea ja keskustele jonkun kanssa.
Syöpähoidoista pelotellaan ja niitä pidetään kamalina. No, eihän ne kivoja ole, mutta siedettäviä. Pahoinvointiin ja kuvotukseen on hyvät lääkkeet, samoin kipuun.
Itse olen menossa ensi viikolla viimeiseen sytostaattihoiytoon, sen jälkeen vielä säteet. Jos jokin minussa on muuttunut, niin huumorintaju. ->Nykyisin mustaakin mustempaa.
Itseasiassa, koen olevani sapattivapaalla töistä. Ihanaa, kun on aikaa itselle. Saa luvan kanssa lorvailla kotona :)
Voimia sinulle, olen todella pahoillani puolestasi.
Minulla todettiin myös rutiinitutkimuksessa solumuutoksia kohdukaulalla ja operoitiin kaksi kertaa. Minulla oli onni, että löytyi ajoissa, toisinkin varmaan olisi, ellen olisi käynyt kerran vuodessa papakokeessa ja ellei olisi ollut onnea matkassa. Sain hoitojen jälkeen pari lastakin.
Sinun tilanteesi on eri, tiedostan sen, mutta hoidot ovat kehittyneet eikä mitään ole vielä menetetty. Älä anna vielä periksi! Tiedän, että olet hädissäsi itsesi ja perheesi vuoksi, mutta aina ei tarvitse olla onneton loppu. Etsi paras lääkäri, voimia ja onnea matkaan!
Kuolenkin sairaat voivat parantua. Älä menetä toivoasi koskaan.
Jospa ne sytostaatit tehoaisivat. Eihän sitä kai etukäteen aina pysty ennustaa ja eikös se ole hyvä merkki, että niitä sytostaatteja aletaan antaa? Voimia ja toivon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
:(
Epäilitkö että joku on vialla?
alle 45-vuotiaista on viiden vuoden kuluttua elossa 90 %.
Tie on varmasti paikoin tuskainen, mutta usko silti huomiseen.