Lue keskustelun säännöt.
Ällöä olla raskaana!
08.05.2012 |
Eikö ketään muuta ällötä raskaana oleminen?! Itse vko 36+jotain ja tuntuu, että pää hajoaa. Kaikki mahdolliset vaivat vielä kestäisi, mutta kun inhottaa tämä turvonnut oma kroppa. Olen yleensä normipainon alarajoilla ja joka raskaudessa tullut (ja jälkitarkastukseen mennessä lähtenyt) se 8-12 kg. Mutta silti ahdistaa!
Ja ettei menisi jeesusteluksi niin joo, tottakai tärkeetä terve lapsi yms. mutta ihmisiä tässä vaan ollaan ja minulla ottaa kyllä tosi lujille tämä loppuraskauden sotanorsumaisen olemuksen kestäminen. Ahdistaa todella ja tiedän, että monet osaavat ottaa tämän asian luonnollisesti.
Neuvolassa turha puhua tästä suunnattomasta vitutuksesta. En ole närästyksen ja muiden vaivojen vuoksi saanut syötyä juuri mitään parin viimeisen kuukauden aikana, mutta paino on sinä aikana noussut n. 5 kg. Neuvolan täti otti tämän tosi ärsyttävästi; huomautti, että edellisessä raskaudessa (joka oli neljäs) oli tässä vaiheessa tullut kolme kiloa vähemmän. Mitäs sitä siihen sanoisi?! Että en oikein voi vähempää syödäkään ja lenkkeily kielletty supistelujen vuoksi. Laskettuun aikaan olisi kolmisen vkoa. Ahdistus alkaa olla sitä luokkaa, että en kohta saa normaaleja asioita tehdyksi!
Kommentit (15)
olla töissä ihan viimeiseen asti. ei ole ollut aikaa tarkkailla itseään koko ajan ja hyvin on toimistossa jaksanut, yli laskettujen aikojen lähes synnytykseen saakka. kilojen putoaminen synnytyksen jälkeen on sitten ihan omissa käsissä, ei siitä kannata huolta kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän että raskauden oireet ovat ärsyttäviä,mutta ei se raskaana oleminen silti ällöä ole!
Kolmoselle; olen itsekin vielä parisen viikkoa töissä (olen yrittäjä). Töissä olo helpottaa tosiaan jonkin verran, mutta tuo pari viikkoa on ehdoton takaraja, koska en oikein voi jäädä ex-tempore töistä pois. Viimeksi kävi näin, kun vauva synty vkolla 38 ja olin jälkeenpäin todellakin pulassa kesken jääneiden töiden kanssa.
Meillä kaiken lisäksi perhejuhlat tulossa reilu kuukausi la:n jälkeen ja haluaisin olla jälleen timmissä kunnossa. Tällä hetkellä ajatus ahdistaa niin paljon, että suunnittelen lähes jotain nestediettiä heti synnytyksen jälkeen imetyksestä huolimatta :(
-ap
terveenä. jos ei, ei sulla ole sitten aikaa murehtia niitä kilojas.
1 kk synnytyksestä entisiin mittoihin?
get real
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin raskausajat alusta loppuun tuskallisina juuri sen vuoksi, kun fyysisen toimintakyvyn huononeminen ja muuttuvat muodot ahdistivat niin paljon. Olen liikkuvaa sortia ja pakollinen liikkumattomuus ( juurikin nuo supistelut) söivät hermoja toden teolla. En myöskään viihtynyt kilojen kanssa, niin kuin ne nyt raskauteen kuuluvatkin.
Lohduttaudu sillä, että kyse on enää viikoista, kun vaivat loppuvat, ja sen jälkeen onkin susta itsestäsi enää kiinni liikkuminen/ normaalipainoon palaaminen.
Tsemppiä loppurutistukseen!!
tunteesi ääneen, johan tässäkin ketjussa joku nyt inhoaa sinua. Minulla on kaksi lasta ja voi rehellisesti sanoa, että fiilikset oli täsmälleen samat. Inhosin sitä. Kaikkien pitäisi vaan iloiten hyppelehtiä kukkakedolla raskasmasustaan riemuiten ja uusia uhkeita muotojaan ihaillen, se on ainoa sallittu tunne äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteesi ääneen, johan tässäkin ketjussa joku nyt inhoaa sinua. Minulla on kaksi lasta ja voi rehellisesti sanoa, että fiilikset oli täsmälleen samat. Inhosin sitä. Kaikkien pitäisi vaan iloiten hyppelehtiä kukkakedolla raskasmasustaan riemuiten ja uusia uhkeita muotojaan ihaillen, se on ainoa sallittu tunne äidille.
On se perkele ettei mitään negatiivista saa sanoa mistään ilman että joku hyökkää välittömästi lutkuun kiinni. Fakta on sellainen, että niin ihanaa kuin vanhemmuus onkin, niin siinä on paljon tuskaa, kipua, riittämättömyyden tunnetta jne. Ei kaikki ole tosiaan mitään ruusuilla tanssimista. Se, että ajoittain asiat ei ole NIIN ihania ja hyvin, ei ole mitään huonoutta äitiydessä vaan elämää. Ne jotka muuhun uskovat ovat ennen pitkää lataamossa.
asemassa, kandeis vaik adoptoida. mitään ei saa ilmaiseksi. no pain, no gain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajattele edes ohikiitävän hetken vauvankin parasta.
Ei ole ormaalia että perhejuhlaa pian synnytyksen jälkeen ja omaa vartaloa silloin täytyy surra noin etukäteen. Voi kun elämässä on paljon oikeitakin asioita surtavaksi. Mutta yritä nauttia vauvasta, eds stten kun hän syntyy.
Imetys kyllä karistaa kilot. Nestedieetille et saa ryhtyä imetysaikana, varsinkaan kesällä. Pyörryt ym.
Ole aikuinen, jooko!
Kuka pakottaasut olemaan malli ja kaunotar heti synnytyksen jälkeen. Sä itse ?
porukka jeesustelemaan. Eikö ole ihan normaalia ja luonnollista ahdistua oman kropan hallitsemattomista muutoksista, etenkin kun raskaana ne yleensä ovat ylipainoa, turvotusta ja muuta ei-niin-mukavaa? Mä olen aina ollut hoikka ja muutenkin liikakilot ovat ahdistaneet, ja nyt raskaana kyllä inhottaa kun ihan tarpeetonta läskiä on kerääntynyt, vaikka olen syönyt normaalisti. Juu, tiedän, että se on tarpeellista jne, mutta silti.
Niin ja olen tosissani huolissani myös alapääni ulkonäöstä synnytyksen jälkeen. En haluaisi näin nuorena saada mitään järkyttävän näköistä alapäätä. Samoin raskausarvet inhottavat, sillä niitä tulee minulle todella helposti ja pelkään, että maha on ihan raidallinen pian.
Mut joo, eihän näin saisi ajatella, koska naisen pitää unohtaa oma itsensä ja etenkin se ulkonäkö lapsen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... vaan itse viihdyn minulle normaaleissa ja luonnollisissa mitoissa, mikä joidenkin mielestä on sitten vähän pienempi kuin yleensä. Normaalisti minun ei tarvitse mitenkään rajoittaa syömisiäni. Tämä raskaana olo vaan on niin vastenmielinen ja ällöttävä olotila, paino nousee, vaikka ei pahoinvoinnin takia saa edes mitään syötyä. Näytän ja tunnen itseni läskiksi enkä pysty hyväksyä tällaista olotilaa.
On ikävää, että joku tuntui sekoittavan tämän siihen, että lapsi ei olisi minulle syntymän(kään?) jälkeen rakas. Minulla on ennestään neljä lasta, joita rakastan ja tämä viideskin on ollut toivottu ja haluttu. Oman vartalon muutosten vihaaminen ei ole vihaa vauvaa kohtaan. En vain voi sietää itseäni tällaisessa jamassa ja jäljellä olevat muutama viikkoa tuntuvat ylitsepääsemättömiltä!!
-ap
Noi sun mitat mitä kerrot. Siis sulla on noussu paino 8-12kg raskauksien aikana ja ne on lähtenyt aina pois jälkitarkastukseen mennessä. Ja nyt parin viime kuun aikana tullut 5kg!
Sullahan ei siis ole tullu lähes yhtään sitä LÄSKIÄ! Voisin väittää, että koko tuo painon nousu on vain vauvaan ja muihin tykötarpeisiin liittyvää ja ne lähtevät pois kun vauva ja muut tulee ulos! Mikä suo nyt tossa niin kovin ällöttää!?
Mä ihmettelen muutenkin akkojen valitusta painon noususta. Tottakai se paino nousee kun siellä kasvaa vauva (n.2-5kg valmiina), lapsivedet, istukka (reilu 1/2 kiloa), kohtu (n. 1kg/tilavuus 4-5litraa), lisääntynyt verimäärä ja nesteen määrä yms. Eli toi 8-12kg normaalisti. Kaikki muu on ite sitä YLIMÄÄRÄISTÄ LÄSKIÄ! Eli eipä ole kovinkaan paljon perusteita jos painoa kertyy 20kg. Silloin voi aika pitkälle syyttää itseään. Eriasia jos liikkuminen on lapsen hyvin voinnin takia kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkään sattuu, nilkat on paksut pallot, mahaa repii kokoajan, tissit on kivikovat ja kipeät, mieliala heittelee ja lasken viikkoja tämän rantapallon katoamiseen! Tuskaa jäljellä vielä reilu kymmenen viikkoa..... En malta odottaa että lapsi on pihalla ja pääsen taas liikkumaan ja saan jatkaa laihdutusta, siihen asti kärsin kärsin kärsin.
mutta olihan se aika ahdistavaa, se loppuaika. Jotenkin ihan hetkessä oot menettänyt hallinnan omaan vartaloosi, kömmit sohvalta ylös kuin vanhus ja kävely on puuskuttamista. Oli jotenkin hämmentävää, muistan lisäksi ajatelleeni että tämmöistäkö se on sitten vanhanakin - mutta silloin olen toivottavasti ehtinyt sopeutua muutokseen pikkuhiljaa, mutta nyt ihan muutamassa kuukaudessa musta on tullut jotain ihan muuta, kuin se ketterä pieni nainen... Mutta joo, kyllä enimmäkseen tykkäsin olla raskaana, mutta osaan kyllä samaistua tuohonkin, mitä kerrot. =) "Kohta se helpottaa", eiks lohduta...? ;)