Minä olen ihana! Mutta kukaan mies ei tajua sitä
Koska olen ruma. Eli en sittenkään ihana?
Sen lisäksi, että olen ruma, olen myös lempeä, rehellinen, hassutteleva mutta syvällinen, huumorintajuinen, siisti, usein hyväntuoksuinen, kiltti. Pidän läheisyydestä, koskettelusta, haluan tehdä läheisilleni hyviä asioita ja välitän heistä niin, että ihan sydämestä ottaa. Rakastun ja kiinnyn, näen ihastukseni kohteen täydellisen ihanana kaikkine raivostuttavineenkin piirteineen.
Luonteestakin löytyy toki huonoja asioita, mutta koitin keskittyä nyt hyviin puoliin. Kerrankin. Kaikki kun tuntuvat näkevän vain sen ruman ulkokuoren, ja sen jälkeen ne luonteen huonot puolet. Jos ei tämä riitä, niin muutetaan nuo hyvätkin asiat huonoiksi.
Ja minä kun tahtoisin vain rakkautta :(
Kommentit (7)
uskot olevasi ruma? Kauniillakin ihmisillä on usein vaikeuksia sopivan miehen löytämisessä.
Minä pidän itseäni ihan norminäköisenä, jopa ihan nättinä. Mut en usko löytäväni ketään koska olen tylsä....
hiuksiani ja meikkaan, ja yritän vähän katsoa, että mitkä vaatteet sopivat :) mutta ei niilläkään ihmeitä tehdä. Piirteet kun vaan sattuvat olemaan rumat... Tietenkin, jos tästä alkaisi vaikka viis vuotta himotreenata, niin saisi kropan jonkinlaiseen kuosiin, naama pysyisi silti rumana.
ap
Kuulostatpa ihanalta tyypiltä, oltaisiinpa tavattu jossakin ;) Itse olen tällä hetkellä suhteessa naisen kanssa, jota ihailen ja rakastan. Hän on nokkela ja fiksu, upean näköinenkin. Toki ottaa muut huomioon ja haluaa tehdä hyviä asioita itselleen tärkeille ihmisille.
Kuitenkaan hän: ei tykkää läheisyydestä, ei koskettelusta, halaaminen on teennäistä, pussailu on vain ihmisten keksimä rituaali. Hän kokee itsensä rumaksi ja tuntee liian läheisyyden likaiseksi ja kokee siitä (läheisyydestä) syyllisyyttä. Itse taas kaipaisin suhteeseen hellyyttä ja välittämisen osoitusta sitä kautta.
Miten vanha olet? Yleensä aikuistumisen myötä ihmiset alkavat nähdä pinnan alle ja osaavat paremmin arvostaa toisen sitältä löytyvää ihmistä. Uskoisin että kunhan et luovuta niin se rakkauskin sieltä löytyy :-)
hiuksiani ja meikkaan, ja yritän vähän katsoa, että mitkä vaatteet sopivat :) mutta ei niilläkään ihmeitä tehdä. Piirteet kun vaan sattuvat olemaan rumat... Tietenkin, jos tästä alkaisi vaikka viis vuotta himotreenata, niin saisi kropan jonkinlaiseen kuosiin, naama pysyisi silti rumana.
ap
Kyllä se treenaaminen muuten naamaankin jonkin verran vaikuttaa. (iho parempi, nesteitä ei kerry ja poskista lähtee ylimääräinen löllö)
Nim. "Kokemusta on"
Ennen olin kasvoista kaunis. Tuli paha loukkaantuminen ja sen jälkeen jäänyt urheilu ja väitän, että kukaan ei minua enää voi sanoa kasvoistakaan kauniiksi, ilman sarkasmia.
kun olet kuitenkin ihana :) Minä olen sekä ruma että vittumainen, eli siis estoinen, sosiaalisesti rajoittunut asperger-syndroomainen jota ei taatusti kukaan halua.
Mene kampaajalle ja anna hänelle vapaat kädet, opettele korostamaan pukeutumisella ja meikillä hyviä puoliasi. :)