Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi kaverini lapsen kummiksi, mitä tehdä?!
07.05.2012 |
Hän on puhunut, että olen sitten kummi. Ei edes kysynyt minulta.(on vielä raskaana)
Hän on todella vaativa luonne ja naureskelee ja haukkuu aina kaikki saamansa sukulaislahjat jne. Tiedän että päätyisin vain jonon jatkoksi. Hänen odotuksensa ovat liian suuria... Kuinka kieltäydyn....? Hän on aika jyrä ja minä todella ujo. Pelkään että välimme menevät kokonaan poikki jos vain töksäytän, etten halua olla teidän pirpanan kummi.......
Kommentit (18)
Ja eroa vaikka jaliity sitten myöhemmin takaisin, jos haluat
Hei tää olisi hyvä idea! Hiukan tosin pelkään, ettei se haittaisi ystävääni, ei ole kovin uskonnollinen. Ja ehkä hän tajuaisi tämän asiayhteyden, en tiedä..! Silti hyvä idea, jota aion kyllä harkita!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mitään väliä haittaako se eroaminen kirkosta vai ei koska sä et voi olla kummi jos kastetaan kun et kerran kirkkoon kuulu.
Ja taas toisaalta, voithan sanoa jotain tyyliin "en koe olevani kummiuden arvoinen" jos et halua ystävääsi loukata. Tai sitten kieltäydyt vaan sanomalla kohteliaasti kiitos ei.
ei ole mitään väliä haittaako se eroaminen kirkosta vai ei koska sä et voi olla kummi jos kastetaan kun et kerran kirkkoon kuulu.
Ja taas toisaalta, voithan sanoa jotain tyyliin "en koe olevani kummiuden arvoinen" jos et halua ystävääsi loukata. Tai sitten kieltäydyt vaan sanomalla kohteliaasti kiitos ei.
Kuitenkin konfirmoitua ihmistä. Muita kummeja heillä ei ole. Ei ole nykyään este, riittää et jossain vaiheessa konfirmoitu
sanot, että et haluaisi olla kummina ja eikä ole järkevää ehkä ottaa sellaista kummiksi joka ei ole siihen halukas. Sanot vaan mitä ajattelet ja älä välitä siitä mitä se sanoo susta sit jälkeenpäin.
Kerrot, että olet ymmärtänyt, että hän kenties aikoo pyytää sinua kummiksi, mutta haluat kertoa jo tässä vaiheessa, että suuresta kunniasta huolimatta, en koe olevani sopiva kummiksi. Piste. Syitä jos alkaa vaikka vinkumaan, sanot, että ihan henkilökohtaiset syyt nyt sen enempiä ruotimatta.
Se voi saada jyränkin ihmettelemään, mutta jos on niin tampio, että sen takia katkaisee välit, niin olkoon. :)
Ei tarvitse suostua. Oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mitään väliä haittaako se eroaminen kirkosta vai ei koska sä et voi olla kummi jos kastetaan kun et kerran kirkkoon kuulu.
Ja taas toisaalta, voithan sanoa jotain tyyliin "en koe olevani kummiuden arvoinen" jos et halua ystävääsi loukata. Tai sitten kieltäydyt vaan sanomalla kohteliaasti kiitos ei.
Kuitenkin konfirmoitua ihmistä. Muita kummeja heillä ei ole. Ei ole nykyään este, riittää et jossain vaiheessa konfirmoitu
Oma lapseni kastettiin kuukausi sitten. Ei kelvannut kummeiksi kaverini, jotka eivät kuulu kirkkoon, vaikka ovatkin aikanaan rippikoulun käyneet. Tämän voi jokainen tarkistaa vaikka oman seurakuntansa sivuilta.
.. kuulostaa järkevältä ja aikuiselta. Hän on vain niin vaikea tyyppi. Koitin jo hiukan vihjailla, että "sulla on varmaan kummille aika kovat odotukset, en tiedä pystynkö täyttämään niitä" -tyyliin. silloin hän vastaa, että "Mitä sä nyt hupsuilet, olet juuri sopiva tuollaisena, ei meillä ole mitään kovia odotuksia!" Vaikka tiedän, että totuus on käytännössä toinen, sanoo hän tässä vaiheessa mitä vain :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinusta niin haastava tehtävä, sulla on paljon töitä/oma perhe/talon rakennus/joku ISO juttu, et millään pysty panostamaan. Mutta mielelläsi olet lapsen elämässä muuten.
Tai sitten voit sanoa, että koet että kummin pitää olla uskovainen, etkä sinä ole tarpeeksi uskovainen tähän vaativaan tehtävään.
mikset voisi olla kummi omalla tavallasi?
Eihän sinun tarvitse täyttää vanhemman ylisuuria odotuksia vaikkapa lahjoista. Jos äiti esittää kalliita lahjatoiveita, kerrot vaan ostaneesi jo lahjan. Lahjasi sitten kelpaa tai ei, mutta älä anna siitä tulla itsellesi ongelmaa. Ja sanot sitten suoraan, jos et millään ehdi seuraavana päivänä hoitamaan kummilastasi moneksi tunniksi.
Kummiudesta kieltäytyminen voi loukata ystävääsi monin verroin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua kummiksi, ei tosiaan kannata ryhtyäkään. Sano, että olet tehnyt periaatepäätöksen, ettet rupea kummiksi kuin sukulaislapsille. Tosin, mitä haittaa olisi, jos välit menisivät poikki tuollaiseen "kaveriin"...?
No, tuo yksi oli hyvin sanottu, että voit olla omanlaisesi kummi. Lahjalistoihin ei koskaan kannata lähteä ellei nyt välttämättä halua. Minusta se on outoa. Eri asia jos kummi itse kysyy mitä haluaisi eikä itse keksi. Mutta kyllä se äiti kasvaa ajan kanssa ymmärtämään ettei maaima pyöri omien ennalta laskelmoitujen suunnitelmien mukaan. Jos ei kasva niin sitten saa olla tuollainen ja aina pettyä.
Itse olen yhden lapsen kummi juuri tällä tavalla "ilmoitettuna" eli minulla ei ollut mitään sanavaltaa kieltytyä. (Koetin kyllä ja sanoin haluavani harkinta-ajan mutta minulle tuli sitten vain ilmoitus milloin lapsi kastetaan ja itse olen siellä kummina) No yhteisellä hiljaisella sopimuksella en ole ollut aktiivinen. Minua ei ole kutsuttu minnekään enkä ole muistanut mitenkään. Kyseessä oli tilanne jossa lapsen (iiiso perhe) vain piti saada kummi ja ehdokkaat oli vähissä. Minulle ok näin myöhemmin ajatellen.
Tiedoksi vielä että omasta halustani olen kummi muutenkin ja yhteydenpito on joka viikkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on tarjolla koko elämäsi kestävä painostussuhde. Älä vain rupea sellaiseen, minkäänlaisilla ehdoilla. Ystäväsi kuulostaa todella sellaiselta, että olisi parasta hankkiutua kauemmaksi, ei yhtään lähemmäksi. Sinä kuulostat aika kiltiltä ihmiseltä - sua on ehkä helppo käyttää hyväksi, ja ystäväsi tajuaa sen. EHkä tajuaa myös, että hänen on vaikea saada kummeja vähemmän kilteistä ystävistään/kavereistaan?
Kaikella av-rakkaudella, ap, toivon sulle irrottautumista kiltin roolista ja vahvistumista omaksi ihanaksi riippumattomaksi itseksesi.
Todennäköisesti ystäväsi suuttuu, mutta näin on asian laita: määräilevästä ihmisestä pääsee eroon vain olemalla suora.
Kerran se kirpaisee, mutta kymmenen vuoden kuluttua kiität onneasi!
Ihan sama, mitä nyt lupailee, että saisit olla omalla tyylilläsi kummi, tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Tulee lastenhoito- ym. kuviot, rippilahjat ja matkat ym., ja kummiuteesi ja avustusvelvollisuuksiisi tullaan vetoamaan aina.
kummiksi ja jos äippä valittaa lahjoista puhuisin asioista suoraan... ihmeellistä hissutusta pitää pitää toisesta. Eihän se koskaan tajua kuinka typerä on jos ei sille siitä sano.
Susta voi tulla ihana kummi ja turva pienelle lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on, voit vedota siihen, että sinulla on jo niin ja niin monta kummilasta, että aikasi ei riitä enempään.
Harjoittele sanomista etukäteen ja mieti valmiiksi, mitä sanot. Voit sanoa myös vain jämäkästi, että valitettavasti ei ole nyt käytettävissä kummiksi. Ei sitä tartte selitellä, kysyjä on outo, jos ei siitä tajua, että ihminen ei aio alkaa kummiksi.
ei ole mitään väliä haittaako se eroaminen kirkosta vai ei koska sä et voi olla kummi jos kastetaan kun et kerran kirkkoon kuulu.
Ja taas toisaalta, voithan sanoa jotain tyyliin "en koe olevani kummiuden arvoinen" jos et halua ystävääsi loukata. Tai sitten kieltäydyt vaan sanomalla kohteliaasti kiitos ei.
Kuitenkin konfirmoitua ihmistä. Muita kummeja heillä ei ole. Ei ole nykyään este, riittää et jossain vaiheessa konfirmoitu
Kun ihminen on eronnut kirkosta, niin kyllä siitä fiksumpi ihminen voisi jo osata päätellä, ettei se kummiksi alkaminen myöskään kiinnosta, se kun on aika uskontopohjainen juttu. Ja se ei kiitos pitää osata hyväksyä vastaukseksi joka tapauksessa. En ap:na todellakaan alkaisi tuollaisen ihmisen lapselle kummiksi. Muutenkin suhteenne kuulostaa alisteiselta eikä todellakaan kunnioittavalta ja tasaveroiselta ystävyydeltä, joten kun sitten tuollainen vaatelias jyrä ja päsmäri tulee äidiksi, sen käytös yleensä vielä vain voimistuu. Juokse.
En todellakaan. Kuulostaa niin av-mammamaiselta päsmäriltä, että huh.
Sanot kiitos mutta ei kiitos. Mitä ihmettä siihen muuta tarvitaan? Ei kukaan halua kummiksi halutonta kummia.
Ja eroa vaikka jaliity sitten myöhemmin takaisin, jos haluat