Uskovat ja luottamuksellisuus. Mitä ajattelette tästä?

Mutta silti ajattelen itse samalla lailla kuin ystäväsi. jaan mieheni kanssa kaikki asiat, siis ihan kaikki. mieheni ei puhu mitään salaisuuksia edes vahingossa eteenpäin. Jos joku sanoo, että tätä et sitten kerro eteenpäin, sanon, että älä kerro, sillä en halua kuulla asioita, joita en voi jakaa mieheni kanssa.



Asioiden jakaminen on valtava voimavara avioliitossamme.

On ihan kiellettyäkin kertoa mitään, jos on esim. sellaisessa työssä, jossa on vaitiolovelvollisuus.

uskonnollisuuden kanssa, se on luonnekysymys tai jotain. Mä en todellakaan kerro muiden juttuja miehelleni, jos en ole saanut lupaa. Eikä mies mulle. Varsinkaan ihmisten, joita mies ei edes kunnolla tunne, miksi ihmeessä kertoisin. Ainoa poikkeus olisi, jos esim. ystävä olisi kertonut joutuneensa johonkin kamalaan tilanteeseen ja kokisin, että jollain tavalla pitäisi pystyä häntä auttamaan, ja ajattelisin, että mies saattaisi tietää. Silloinkin yrittäisin puhua kertomatta kenestä on kyse...



Ja siis olen uskovainen. Tiedän osan ystävistäni ajattelevan näin, osan kertovan kaiken miehelleen, osan kertovan kaiken kaikille vastaantulijoille...

uskonnollisuuden kanssa, se on luonnekysymys tai jotain. Mä en todellakaan kerro muiden juttuja miehelleni, jos en ole saanut lupaa. Eikä mies mulle. Varsinkaan ihmisten, joita mies ei edes kunnolla tunne, miksi ihmeessä kertoisin. Ainoa poikkeus olisi, jos esim. ystävä olisi kertonut joutuneensa johonkin kamalaan tilanteeseen ja kokisin, että jollain tavalla pitäisi pystyä häntä auttamaan, ja ajattelisin, että mies saattaisi tietää. Silloinkin yrittäisin puhua kertomatta kenestä on kyse...

Ja siis olen uskovainen. Tiedän osan ystävistäni ajattelevan näin, osan kertovan kaiken miehelleen, osan kertovan kaiken kaikille vastaantulijoille...

Olin todellakin kuvitellut että siihen ystävään voi luottaa kuin kallioon. Nyt en edes kehtaisi tavata sitä miestä, koska tiedän sen tietävän asioistani aivan liikaa.

ap

no tämä ei ole niin mustavalkoinen juttu.. minäkin ajattelen, ettei mulla ole mitään salaisuuksia mieheltäni (ja toisin päin), mutta en mä nyt silti kerro sille ystävieni kaikkia yksityisasioita. Siis voin vaikkapa sanoa, jos mieheni ihmettelee miksi tunnin puhuin puhelimessa ystävän kanssa...että no juteltiin lapsista ja sitten vaikkapa heidän avioliittoongelmista. Mutta en mä nyt kaikkea mene yksityiskohtaisesti kertomaan. enkä edes usko, että miestä kiinnostaisi kuulla kaikki se mitä naiset höpöttää keskenään.



sitten toki jos joku asia erityisesti sanotaan luottamukselliseksi tai sen sellaiseksi käsittää helposti, niin ei minulla ole tarvetta sitä miehen kanssa jakaa.

tai kyvyttömyytensä pitää salaisuuksia tulla yhdellä lihalla.



Minä en kerro miehelleni mitään, mitä eivät ystäväni anna lupaa kertoa ja sen luvan on tultava siten, että sanovat kysymättäni, että voin kertoa. Samoin tiedän, että miehelläni on paljon asioita, joita ei kerro eteenpäin minulle.



en siis usko, että on sidoksissa uskovaisuuteen. Voitahan kysäistä, että onko tämän ystäväsi mielestä sitten ok, että uskovainen lääkäri, opettaja, lastenhoitaja, ambulanssikuski, pappi jne kertovat asioita uskoville puolisoilleen, joita ovat saaneet kuulla asiakkailtaan? Jos uskovainen ystäväsi on erityisesti sitä mieltä, että varsinkaan pappi ei saisi kertoa edelleen siulunhoidollisia keskusteluja, niin kysypä häneltä, että mitä mieltä hän on ns. yleisestä pappeudesta. Ainakin luterilaisen kirkon mukaan, jokaisella uskovaisella on tietyllä tapaa velvollisuus toimia tehtävässä, jossa ennen toimi vain papit.



Voit myös soittaa ja pirauttaa ystäväsi seurakunnan papille/pastorille/vastuunkantajalle ja pyytää heitä selventämään saarnassaan luotettavuuden merkitystä.

Mutta silti ajattelen itse samalla lailla kuin ystäväsi. jaan mieheni kanssa kaikki asiat, siis ihan kaikki. mieheni ei puhu mitään salaisuuksia edes vahingossa eteenpäin. Jos joku sanoo, että tätä et sitten kerro eteenpäin, sanon, että älä kerro, sillä en halua kuulla asioita, joita en voi jakaa mieheni kanssa.

Asioiden jakaminen on valtava voimavara avioliitossamme.

Aika köyhää on, jos teidän täytyy jakaa toisillenne ulkopuolisten ihmisten salaisuudet.

Miksi ette voisi pitäytyä jakamaan ihan vain omia ajatuksianne, tunteitanne ja kokemuksianne?

ei kyllä liity uskovaisuuteen mitenkään, mutta voihan joku sitä sitenkin yrittää perustella.. Kyse on ihan vaan kyvyttömyydestä pitää salaisuuksia, ja halusta repostella toisten asioilla. Niille miehille se on kuin jotain saippuasarjaa tai tosi teeveetä. kukas sitä nyt ei haluaisi kuulla uusimpia juoruja.

Minä ja mies ollaan ihan itsenäisiä yksilöitä, ja meillä on omat kaverit. Kavereiden asiat ei kuulu mitenkään puolisoille. tosi kummallinen ajattelu tapa. Miten ikinä kehtaisin nähdä kavereiden miehiä, kun he tietäisivät musta kaikki intiimeimmätkin salaisuudet, mutta minä en heistä mitään? Siihen mieheen pitäisi ilmeisesti suhtautua kuin johonkin pahvinukkeen, eikä ihmiseen?



Ihan sama jos nyt päättäisin että jaan kaikki asiat, myös kavereiden asiat, parhaan ystäväni pirkkomaikin kanssa. älä huoli, pirkkomaikki on tosi kiva ja luotettava, ei se kerro sun juttuja eteenpäin, paitsi ehkä miehelleen penalle, mut hei sehän on sen mies (= sama henkilö ) pena sit purkaa sydäntään vähän veljelleen jartsalle.. mut nehän elää vähän niin kun symbioosissa kans.. jartsalla on vaimo tuulikki..

tai kyvyttömyytensä pitää salaisuuksia tulla yhdellä lihalla.

Minä en kerro miehelleni mitään, mitä eivät ystäväni anna lupaa kertoa ja sen luvan on tultava siten, että sanovat kysymättäni, että voin kertoa. Samoin tiedän, että miehelläni on paljon asioita, joita ei kerro eteenpäin minulle.

en siis usko, että on sidoksissa uskovaisuuteen. Voitahan kysäistä, että onko tämän ystäväsi mielestä sitten ok, että uskovainen lääkäri, opettaja, lastenhoitaja, ambulanssikuski, pappi jne kertovat asioita uskoville puolisoilleen, joita ovat saaneet kuulla asiakkailtaan? Jos uskovainen ystäväsi on erityisesti sitä mieltä, että varsinkaan pappi ei saisi kertoa edelleen siulunhoidollisia keskusteluja, niin kysypä häneltä, että mitä mieltä hän on ns. yleisestä pappeudesta. Ainakin luterilaisen kirkon mukaan, jokaisella uskovaisella on tietyllä tapaa velvollisuus toimia tehtävässä, jossa ennen toimi vain papit.

Voit myös soittaa ja pirauttaa ystäväsi seurakunnan papille/pastorille/vastuunkantajalle ja pyytää heitä selventämään saarnassaan luotettavuuden merkitystä.

En varmaan myöskään uskalla soitella minnekään. Lisäksi tässä häiritsee se että heidän avioliittonsa on kuulemma riitainen. Ystäväni on usein valittanut sitä. Entä jos se uskovaisuus onkin vain pintaa? Voiko silloin luottaa siihen mieheenkään? Enää en kyllä kerro yhtään mitään sille ihmiselle.

ap

ei kyllä liity uskovaisuuteen mitenkään, mutta voihan joku sitä sitenkin yrittää perustella.. Kyse on ihan vaan kyvyttömyydestä pitää salaisuuksia, ja halusta repostella toisten asioilla. Niille miehille se on kuin jotain saippuasarjaa tai tosi teeveetä. kukas sitä nyt ei haluaisi kuulla uusimpia juoruja.

Minä ja mies ollaan ihan itsenäisiä yksilöitä, ja meillä on omat kaverit. Kavereiden asiat ei kuulu mitenkään puolisoille. tosi kummallinen ajattelu tapa. Miten ikinä kehtaisin nähdä kavereiden miehiä, kun he tietäisivät musta kaikki intiimeimmätkin salaisuudet, mutta minä en heistä mitään? Siihen mieheen pitäisi ilmeisesti suhtautua kuin johonkin pahvinukkeen, eikä ihmiseen?

Ihan sama jos nyt päättäisin että jaan kaikki asiat, myös kavereiden asiat, parhaan ystäväni pirkkomaikin kanssa. älä huoli, pirkkomaikki on tosi kiva ja luotettava, ei se kerro sun juttuja eteenpäin, paitsi ehkä miehelleen penalle, mut hei sehän on sen mies (= sama henkilö ) pena sit purkaa sydäntään vähän veljelleen jartsalle.. mut nehän elää vähän niin kun symbioosissa kans.. jartsalla on vaimo tuulikki..

En kehtaa tavata sitä miestä. Mielestäni mun ystävä olisi voinut ainakin mainita tästä jo aikoja sitten, kun tutustuimme. Nyt se vain tuli kuin ohi mennen. Olin niin kauhistunut etten osannut sanoa siihen mitään. Olin jotenkin kuvitellut että uskovat ovat erityisen tarkkoja eivätkä jakele toisten asioita eteenpäin.

ap

Hän oli myös sitä mieltä, että luottamuksella kerrottuja asioita ei pidä kertoa edes puolisolle.



Tuli muuten mieleen, että minäkin tiedän siitä mun ystävän miehestä vähän ikäviä asioita. Hyväksyisiköhän ne sen, että kertoisin ne miehelleni, jos joskus menen naimisiin? En kyllä ole ajatellut, että kertoisin kellekkään.



ap