25-vuotias: millainen elämäntilanne sinulla on?
AP: valmistuu ensi kuussa yliopistosta, ollut naimisissa vuoden (miehen kanssa 8v), vauvantekohommien aloitus harkinnassa.
Kommentit (41)
Yhdessä 10v. Valmistuin yliopistosta 2010, olin oman alan töissä määräaikaisena vuoden verran ja nyt hoitovapaalla. Lapsia on kaksi, 4v ja 1v. Rivarikodissa (omistus) asutaan.
minulla oli kolme lasta (6v, 3v, ja 1v), olin juuri valmistunut yliopistosta ja sain koulutustani vastaavan vakityöpaikan. Naimisissa olin ollut 5 vuotta ja omakotitaloon olimme muuttaneet puoli vuotta aiemmin. Elämä oli oikein mallillaan (ja on sitä edelleen... tosin lapsethan ovat jo ensi syksynä kaikki koululaisia, joten aikaa jää jo itselle ihan kivasti ja perheenä voimme harrastaa kaikkea mukavaa).
Valmistun joulukuussa ammattikorkeakoulusta. Avomies, jonka kanssa seurusteltu vasta 1 ja puoli vuotta. (Pidempi aikainen suhde loppui kaksi vuotta sitten.) Kissoja, ei lapsia. Ei häitä eikä lapsia suunnitelmissa. Vuokra-asunto.
Olin yksinäinen ja sinkku. Kävin hengellisissä kokouksissa. Itkin itseni joka ilta uneen, kun kaipasin itselleni elämänkumppania ja muutenkin oli vaikeaa. Kärsin unettomuudesta ja masennuksesta. Seksiaddiktioni ja bulimiani puhkesi. Haaveilin itsemurhasta. Vihasin elämääni ja itseäni. Mulla meni tosi huonosti. Eipä mee hyvin nytkään. Kaksi lasta, miehen sai joka sitten kuitenkin alkoi narkkaamaan. Ja kuoli 2009. Mä yritän pärjätä jotenkin. Olkaa onnellisia, te joilla on asiat hyvin. Nyt mä oon 37. Lihava, sinkku, terapiaa käyvä, elämäänsä kestämään yrittävä. Surkeaa. Kaikki ei onnistu elämässä. Velkaakin on 50000. Eksän ja omia. Niitä makselen.
Tämä on kiva gallup, kun meitä on niin erilaisissa elämäntilanteissa ja kaikki aivan yhtä "normaaleja".
Millainenhan on keskiverto kaksvitonen? Omassa kaveripiirissäni on eniten itseni kaltaisia (ei lapsia kellään jne).
Toivon, että kun olen 25v, niin olen edelleen yhdessä mieheni kanssa, lapsi on 4-vuotias ja minulla kandiopinnot hyvällä mallilla.
Tällä hetkellä siis vauva mahassa ja opintoja takana vuosi, joskin aion vaihtaa kokonaan alaa äitiyslomien sun muiden jälkeen.
Toivottavasti 25v mennessä on tullut vähän enemmän työkokemustakin kartutettua.
Eka lapsi reilu 3 v, toinen syntyy parin viikon päästä, ens viikolla valmistun amk:sta inssiksi, esimiehenä toiminut pari kolme vuotta, oma rivarikolmio ollut jo vuosia.
juuri muutettu ulkomaille ja ensimmaienn lapsi syntynyt. kotiaitina siis. paljon tekemista ja kerhoilua ym. ja koska taalla palkat paremmat, eletaan hyvin miehen tuloilla, eika tarvitse stressata toihin menosta.
sain esikoisen 25-vuotiaana, opiskelin toista ammattitutkintoa ja olin ollut lapsen isän kanssa 7.5 vuotta esikoisen syntyessä. Vuokralla asuimme.
kun olin 25 olin
-gradun kirjoitusta ja muutamaa kirjatenttiä vaille valmis maisteri
-naimisissa ollut 2 v (miehen kanssa yhdessä 5 v)
-raskaana (lapsi syntyi kun olin 26)
ammattikorkeakouluopiskelija. Olen ollut vakituisissa työsuhteissa aiemmin, asumme kivassa vuokra-asunnossa.
On yksi lapsi ja olen varmaan piakkoin eroamassa avoliitosta.. Se on nyt päällimmäisenä asiana mielessä.
Asun vuokralla ja olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Koulutus on ja alan töissä olen.
ja heti perään kaksvitosena :P
tahti on jatkunut vähintäänkin samanlaisena
t. mies
Minä olen ensimmäistä vuotta yliopistossa taas... olen jo kaksi tutkintoa aloittanut eri yliopistoissa muttei ollutkaan mun juttu. Kyseessä on vielä aika pitkä opintoputki, eli valmistun vasta viiden vuoden päästä jos menen aikataulussa. On ollut poikaystävä pari vuotta, joka asuu toisessa pohjoismaassa eli olemme etäsuhteessa. Kyseessä ensimmäinen vakava ihmissuhteeni, en ole ikinä asunut seurustelukumppanini kanssa yhdessä. Minulla ei ole ajokorttia koska pelkään autolla ajamista, ja olen ollut töissä tähän mennessä vain vanhempieni firmassa. Lapsi- tai muut 'vakavat' suunnitelmat eivät ole ollenkaan ajankohtaisia.
Heh, tiedän olevani vähän tämmöinen perästähiihtäjä, mutta silti aikas tyytyväinen elämääni. Oikeaan suuntaan mennään. :) Ylpeä olen erityisesti ihanasta miehestäni ja opinahjostani sekä tulevasta ammatistani.
joka on nyt puolivuotias, asun vuokralla avoliitossa, ammattiopinnot kesken, pohdiskelen jatkaisiko niitä vai hakisiko amk tai yliopistoon... ikuinen haahuilija ja vitsailen usein, että vietän edelleen lukion jälkeistä välivuotta eli mietin miksi haluan isona...
mutta vastaan kuitenkin.
Olen naimisissa, yhteisiä vuosia takana 7. Oma asunto ostettu jo pari vuotta sitten ja taloudellinen tilanne on hyvä. Yliopisto-opinnot on vielä pahasti kesken, mutta vauvakuume on niin kova, etten jaksa valmistumista odottaa. Vuoden sisään olisi tarkoitus aloittaa yrittäminen.
Tytär kesällä 2 vuotias, vauva tulossa, naimisissa. Käyn töissä, oma asunto.
Ollessani 25v., olimme miehen kanssa olleet yhdessä n. 10v. Naimisissa 4v. Meillä oli kaksi lasta, minä olin kotiäitinä. Asuimme ostamassamme rivitalohuoneistossa, 100m2. Haaveilimme kolmannesta lapsesta (saimme parin vuoden päästä).
Koulutus minulla oli hankittuna, menin suoraan lukiosta ammattikorkeakouluun. Vakituisen työpaikan sain vasta myöhemmin (29v.)
Täytyy kommentoida vielä että saman miehen kanssa ollaan ja itse rakentamassa omakotitalossa maalla asustellaan tätänykyä. Ja lapsia on kolme, kaksi kissaa ja koira :)
saman miehen kanssa 9 vuotta, omaa asuntoa ei vielä ole, tontti on mihin rakentaa, mies opiskelee ja käy töissä, minä vieläkin mietin, että mikä musta tulee isona :)töissä toki olen..
mukavaa on... vähän raskas talvi kun ollut flunssia niin paljon..
Yhdessä oltu 5 1/2v. Kaksi lasta (3v ja 1v), valmistuin ammattiin 2006 ja nyt teen koulutustani vastaavaa työtä. Juuri ostettiin oma asunto, johon päästään kohta muuttaan ja sitä remppaan. :)