Anoppini elämän suurin murhe on se,

Tosin hällä on vain yksi lapsi, minun mieheni.



Ja olemme vapaaehtoisesti lapsettomia...

voisi olla vähemmän suora aina välillä ja yrittää niitä suhteita appivanhempiin parantaa, kun teillä on kuitenkin ne ainoat lapsenlapset valtteinanne.

voisi olla vähemmän suora aina välillä ja yrittää niitä suhteita appivanhempiin parantaa, kun teillä on kuitenkin ne ainoat lapsenlapset valtteinanne.

Ekat vuodet yritin, nyt en enää jaksa enkä välitä kun lapset eivät ole pieniä. Olen ihan oma itseni ja vastaan itseeni kohdistuviin törkeyksiin suoraan takaisin. ap

anoppi on sinusta aina ollut v-mäinen, niin taustatarina olisi ollut kohdallaan. Siis sinä et kelpaa anopille eikä anoppi kelpaa sinulle ja kaksi kovakalloista kolistelee päitään yhteen siihen saakka, kunnes toisesta aika jättää.

anoppi on sinusta aina ollut v-mäinen, niin taustatarina olisi ollut kohdallaan. Siis sinä et kelpaa anopille eikä anoppi kelpaa sinulle ja kaksi kovakalloista kolistelee päitään yhteen siihen saakka, kunnes toisesta aika jättää.

heti aloituksessa etten ollut toivontunlainen miniä. En ollut sellainen joka nielee kaiken mitä sanotaan. Omaan liikaa omia mielipiteitä. Anoppi kelpaa minulle mainiosti, en kaipaa hänestä mitään sydänystävää enkä toista äiti itselleni. Joskus vain säälittää nainen joka ei osaa nauttia siitä mitä on vana haikailee savuttamattoman perään eli tyttärien lasten perään. Sen takia perheemme ja lapsemme ovat jääneet anopille vieraaksi. Toinen syys on se, että en ole ehdoin tahdoin lähtenyt sinne riepoteltavaksi. Mies taas on sitä mieltä että antaa olla vanhempansa jos vaimonsa ei kelpaa.

keskustelen säästä, veroilmoituksen viimeisestä jättöpäivästä, Obaman kannatuksesta jne. eikä mielessä käy, että miniälle antaisi mitään asetta minua vastaan. Meilläkin miniä sanoo suoraan eli vaatii, käskyttää ja komentaa, mutta en minä sitä kuuntele, annan mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Oma anoppi ei myöskään pidä minusta ja voivotteli kun ei ole oikeita lapsenlapsia, on vain miniän lapsia. Eli oikeita oliso tyttären lapset, miniän lapset eivät ole (ja siis anopin poika on isä lapsilleni).

Anoppi kävi kuitenkin pari kolme kertaa vuodessa meillä tai me niillä, eli oli joku suhde lapsenlapsiin.

No, anopin tytär sai 41v iässä lapsen. Anoppi sai viimein sitten oikean lapsenlapsen. Sen jälkeen ei ole kertaakaan meillä käynyt, ei soittanut puheluakaan, ei lahjan lahjaa lapsille ja sinne ei saa mennä kylään. Anoppi hoitaa joka päivä ainoaa oikeaa lapsenlastaan eli tyttären lasta.



Joten ap, tilanteesi olisi vielä ärsyttävämpi jos anoppisi tytär saisi lapsen. Sen jälkeen sinun lapset olisi yhdentekeviä eikä anoppia kiinnostasi vaikka koko perheenne esim kuolisi. Pojan perhe on täysin yhdentekevä tyttären perheeseen verrattuna. Ja kyllä, v***taa ihan s****nasti!!

Oma anoppi ei myöskään pidä minusta ja voivotteli kun ei ole oikeita lapsenlapsia, on vain miniän lapsia. Eli oikeita oliso tyttären lapset, miniän lapset eivät ole (ja siis anopin poika on isä lapsilleni).

Anoppi kävi kuitenkin pari kolme kertaa vuodessa meillä tai me niillä, eli oli joku suhde lapsenlapsiin.

No, anopin tytär sai 41v iässä lapsen. Anoppi sai viimein sitten oikean lapsenlapsen. Sen jälkeen ei ole kertaakaan meillä käynyt, ei soittanut puheluakaan, ei lahjan lahjaa lapsille ja sinne ei saa mennä kylään. Anoppi hoitaa joka päivä ainoaa oikeaa lapsenlastaan eli tyttären lasta.

Joten ap, tilanteesi olisi vielä ärsyttävämpi jos anoppisi tytär saisi lapsen. Sen jälkeen sinun lapset olisi yhdentekeviä eikä anoppia kiinnostasi vaikka koko perheenne esim kuolisi. Pojan perhe on täysin yhdentekevä tyttären perheeseen verrattuna. Ja kyllä, v***taa ihan s****nasti!!

ettei jaksisi edes ketuttaa. Meidän lapset ovat jo kouluikäisiä, ei niitä paljoa kiinnosta miehen puolen mummola. Soisin mielelläni anopille lapsenlapsen myös tyttärien puolelta, mutta sellaista tuskin tulee. ap

keskustelen säästä, veroilmoituksen viimeisestä jättöpäivästä, Obaman kannatuksesta jne. eikä mielessä käy, että miniälle antaisi mitään asetta minua vastaan. Meilläkin miniä sanoo suoraan eli vaatii, käskyttää ja komentaa, mutta en minä sitä kuuntele, annan mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.

ei anopin tarvitse arvostella asuntomme mattoja, lastemme hiusten leikkuuta, nimiä tai vaatetusta. Työtäni tai sitä etten ole töissä jne.

En vaadi anopilta mitään, en käskytä, en komenna. En kysy lastenhoitajaksi, enkä pyydä muutakaan. Sä ja mä tultais varmana hyvin toimeen :DD ap

Millaistahan se on sitten kun oma poika on aikuinen ja kenties isä? Jatkuuko sama ketju.

koska sinä olet "liian itsenäinen" ja "sanot asiat suoraan" ja miniä tuskin siitä kauheasti tykkää, vaikka jotenkin sietäiskin... tai jos on yhtään sinun kaltaisesi, niin aina pahempi.

Ihmissuhteissa tarvitaan yleensä kompromisseja.

lapset ovat vain poikia. Yhdestä pojantyttärestä anoppi olisi varmaan ollut onnesta soikeana.



Hyvin ovat kyllä poikienkin pojat anopille kelvanneet, on oikein kultainen mummi. Mulla kävi kyllä tuuri anopin suhteen, yksikin hänen siskoistaan on aivan hirveä ihminen, erityisesti miniöilleen.



Omat pojat ovat täysi-ikäisiä ja hyvin olen tullut heidän seurustelukumppaneidensa kanssa toimeen. Ystävystynyt heidän kanssaan en kuitenkaan ole edes halunnut, parempi, että ystävät ovat omasta ikäluokastaan. Yksi ex-tyttöystävä oli aivan ihana, häntä kaipaan kovasti.



Toivon hartaasti, ettei minusta tule anoppizillaa tai mummizillaa :D