Eri mieltä lapsiluvusta
Meillä on yksi, vajaa 2-vuotias lapsi ja itselläni toinen toiveissa, mielessä ollut pieni ikäero ja lapsiluvun saaminen täyteen nuorella iällä ( ollaan alle kolmekymppisiä ). Puhuttiin aikoinaan, että tehdään lapset peräkkäin.
Noh, mies ei tahdokaan toista lasta, asiasta ollaan keskusteltu ja ollaan koitettu perustella omaa kantaa toisillemme. Mies ei vaan tahdo toista, ei vielä, ei ehkä koskaan. Tottakai tämä lapsen kanssa eläminen on välillä rankkaa mutta tuntuu niin petetyltä. Mies totesi, että on varmaan aika hypätä toiseen kelkkaan, jos haluan lapsen niin kovasti. Olen valmis luopumaan haaveestani miehen takia, mutta pelkään, että myöhemmin kaduttaa.
Oli pakko vain purkaa tätä asiaa. En syytä miestä, enkä ole vihainen, mutta silti harmittaa.
Kommentit (5)
ei ole mitään standardia muuta kuin ihmisten päässä että montako lasta pitää olla, yksikin on ihan fine.
halusin kolme lasta ja mies vain yhden.
Meillä on kaksi.
En osaa auttaa. Voimia sulle :)
Mutta kannattaa miettiä asiaa tarkkaan.
Tiedän myös miehiä, jotka ovat halunneet esim. kolme lasta mutta naiselle raskaus/synnytys ja pikkulapsiaika ovat olleet niin raskaita ettei ole enää lisää lapsia halunnut. Silloin jotenkin koetaan että miehen on tyydyttävä ratkaisuun kun nainen lapsen kantaa. Mutta mielestäni sama pätee toisin päin.
Eihän sitä tiedä millaista vanhemmuus on ennen kuin sen kokee. Tai onko oma juttu ollenkaan ja nauttiiko siitä ja viihtyykö roolissaan. Suunnitelmia on oltava valmis muuttamaan. Miehet etenkin tarvitsevat monesti pidemmän kasvuajan isiksi ja saattavat haluta lisää lapsia vasta jonkin ajan kuluttua. Sikäli hyvä että eka on tullu ajoissa, miehenkin mieli saattaa muuttua ja sitten sinun on ehkä joustettava siitä että onko sittenkään lopulta niin tärkeää tehdä lapset peräkkäin ja "nuorina".
..Et sä ainakaan voi pakottaa miestäs siihen. Se on fakta