30-v lapsettomat sinkut!

Täytyy olla aika lapsellinen itsekin jos sellaita elämää haluaa.

kaikille se lastenteko ei ole se elämän tarkoitus.

Lapsien teko ei vaan houkuta. Mietin asioita yleensä hyvin pitkälle, ja ahdistaa ajatus siitä, miten kylmään ja julmaan maailmaan lapsi joutuisi. Enkä oikeastaan erityisemmin pidä monistakaan lapsista. Poikkeuksia tietysti löytyy. Mutta pointtini taisi olla se, että minulla ei vaan ole ikinä tullut minkäänlaista vauvakuumetta, ja jos ei tulekaan, kai ne lapset sitten jää tekemättä.

ja suppea maailmankuva, jos luulee että muuten ei voi "tehdä mitään elämällään" kuin saamalla lapsia.



Niin, itse en siis ole 30v. lapseton sinkku

kyllä minua ahdisti suuresti! Etsin ikuisuuden miestä ja viimein 32-vuotiaana sellainen löytyi. Lapsia ei ole vielä kylläkään tullut.

Että kolmikymppisten sinkkujen elämällä ei ole mitään tarkoitusta, parempi kun kiikkuun vaan itsensä kiskaisisivat.



...Niinkö...?

Eikö teitä yhtään ahdista tulevaisuutenne kun ei ole vieläkään miestä? Mites lapsien teko? Tuttavapiirissäni on paljon tällaisia naisia enkä ymmärrä heitä, mitä he oikein elämällään meinaavat tehdä??!!

Kuule jos sitä miestä ei vaan ole löytänyt niin ei ole.

Eikai sitä nyt heti ekan vastaan kävelevän kanssa aleta lapsia hommaamaan.

Tottakai välillä ahdistaa mutta minkäs teet.

Onko toinen oikea, tämänkö kanssa teen lapset, tehdäänkö lapsia edes ja jos niin monta...

31-v miessinkku täältä vastaa.



Vähäisessä määrin ahdistaa joskus, toisinaan on vauvakuumetta ja loppuajasta sitten on onnellinen siitä, että voi keskittyä omiin juttuihin ja ottaa rennosti.



Mitään periaatepäätöstä sitoutumista ja lasten hankintaa vastaan en ole tehnyt. Sinnepäin ollaan kyllä kaikissa pidemmissä parisuhteissa menty, mutta karkikko on kohdattu aina ennen kuin lapsen saanti olisi ollut relevanttia.

Mitään periaatepäätöstä sitoutumista ja lasten hankintaa vastaan en ole tehnyt. Sinnepäin ollaan kyllä kaikissa pidemmissä parisuhteissa menty, mutta karkikko on kohdattu aina ennen kuin lapsen saanti olisi ollut relevanttia.

Ihmettelen enemmän nykymenossa tuota että miten kolmekymppiset ei osaa sitoutua pitempiaikaisiin suhteisiin.

31-v miessinkku täältä vastaa.

Vähäisessä määrin ahdistaa joskus, toisinaan on vauvakuumetta ja loppuajasta sitten on onnellinen siitä, että voi keskittyä omiin juttuihin ja ottaa rennosti.

Mitään periaatepäätöstä sitoutumista ja lasten hankintaa vastaan en ole tehnyt. Sinnepäin ollaan kyllä kaikissa pidemmissä parisuhteissa menty, mutta karkikko on kohdattu aina ennen kuin lapsen saanti olisi ollut relevanttia.

Miehillä tossa lasten tekemisessä on huomattavasti pidempi "peliaika" kun naisilla. Jos 10 vuoden päästä sulla vielä sama tilanne, sitten vasta alkaisin huolestua! :D

Ihmettelen enemmän nykymenossa tuota että miten kolmekymppiset ei osaa sitoutua pitempiaikaisiin suhteisiin.

haluan sellaisen suhteen, mitä ainakin tämän palstan mukaan joillakin on, ettei minun tarvitse ajatella, että olen joutunut tyytymään johonkin, koska en saanut parempaakaan.

mulla oli ihan mielettömästi puoliystäviä, jotka ajattelevat ihan samalla tavalla !!!

Ja oikeesti yks MIES sanoi mulle ettei hänellä ollut mitään elämää ennen kuin hänestä tuli isä.



Nyt kun itse olen nelikymppinen, tuore äiti, ne alle 30 vuotiaana äidiksi tulleet, kaikilla on ollut iso kriisi elämässään, mulla ei vieläkään yhtään.

Ne jotka eivät ole vielä eronneet, niitten elämä on ihan pepusta. Mies idiootti, työtön paska, joka ei ole eläessään ollut vuotta putkeen töissä, tai tekee jatkuvasti 3 vuorotyötä sen takia että mies saa itse vähän enemmän rahaa, vaikka olis vaihtoehto tehdä pelkkää aamuvuoroa, jne jne.



mutta pidä sinä itseäsi ihmeellisenä ja niitä 30 vuotiaita sinkkuja luuserina, jos se sun elämääsi jotenkin tekee paremmaksi.

Mitään periaatepäätöstä sitoutumista ja lasten hankintaa vastaan en ole tehnyt. Sinnepäin ollaan kyllä kaikissa pidemmissä parisuhteissa menty, mutta karkikko on kohdattu aina ennen kuin lapsen saanti olisi ollut relevanttia.

Ihmettelen enemmän nykymenossa tuota että miten kolmekymppiset ei osaa sitoutua pitempiaikaisiin suhteisiin.

Niin, no eihän tämä varsinaisesti ole kolmekymppisten suhteista, mutta itselläni noiden merkittävien suhteiden pituudet ovat olleet 7 ja 5 vuotta. Ensimmäinen oli hyvin nuorena aloitettu ja jälkimmäinen kariutui erilaisiin elämäntilanteisiin.

t: 31v mies

Kaikki eivät saa mitä haluavat, ja kaikki ivät halua samoja asioita.



t. äiti 33 v.

Ihmettelen enemmän nykymenossa tuota että miten kolmekymppiset ei osaa sitoutua pitempiaikaisiin suhteisiin.

haluan sellaisen suhteen, mitä ainakin tämän palstan mukaan joillakin on, ettei minun tarvitse ajatella, että olen joutunut tyytymään johonkin, koska en saanut parempaakaan.

Kyllä tuon huomaa aika varhaisessa vaiheessa. Miksi pitää suhteilla niin monen "huonon" vaihtoehdon kanssa vuosia ennen kuin päättää että no tohon en ainakaan tyydy.

Ei ihme että niin moni ei koskaan löydä sopivaa puolisoa kun kukaan ei kelpaa ja ole riittävän hyvä.

Olisinkin ollut sinkku 30-vuotiaana, mutta haaskasin elämääni paskaläjän kanssa! Nyt ikää viisi vuotta enemmän, olen äiti ja naimisissa ihanan miehen kanssa.