Lue keskustelun säännöt.
Lihavilla aikuisilla lihavia lapsia?
09.03.2012 |
Jotkut ylipainoiset perustelevat ylipainoaan ruumiinrakenteella ja kertovat että ovat yrittäneet kaikkensa mutta paino ei vaan putoa. Usein sitten huomaa että ylipainoisilla vanhemmilla on myös ylipainoiset lapset! Herää kysymys, olisiko sitten kyse terveystottumuksista?!? Säälittää nuo lapset, kun jo alle 5 vuotiaana melkoinen ylipaino, kiva semmoisen on sitten koulutaipaleelle lähteä kun tietää miten ilkeitä lapset osaavat olla toisilleen , puhumattakaan terveysvaikutuksista! Siis oikeasti, eikö aikuiset osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja OLLA OSTAMATTA NIITÄ sipsejä, karkkeja ja herkkuja sinne kaappeeihin, koska varmasti hoututus käy liian suureksi! Suomalaiset alkaa olla tajuttoman ylipainoista kansaa ja väitänpä että kyse on pitkälle omasta saamattomuudesta ja päättämättömyydestä!
Kommentit (24)
Olen ollut 10-vuotiaasta asti ylipainoinen, sairaustoin silloin syömishäiriöön; ahmimishäiriöön, jossa ei siis oksenneta.
Harmi ettei kyseistä sairautta silloin tunnettu, vaan aina jankutettiin, miten tulisi syödä oikein.
Sain diagnoosin vasta 6 vuotta sitten (olen nyt 32v.), ja sairauttanut on hoidettu nyt terapialla, lääkkeillä yms. nämä vuodet. Apua tosin en ole vieläkään saanut, vaan sairaus palaa aina aika-join pahempana. Välillä on parempia jaksoja, saatan jopa hillitä ahmimiskohtauksiani parin kuukauden ajan, jolloin paino luonnollisesti laskee. Yhtä vaikea sairaus kuin esim. anoreksia. Ei sitä niin vain saa parannettua, ja sanottau itselle, että "nyt syöt oikein".
Tiedät normaalia enemmän oikeanlaisesta ruokavaliosta, oikeanlaisista elämäntavoista jne. Se on itse asiassa tyypillistä syömishäiriöstä kärsiville. Ovat ongelmansa eksperttejä.
Minulla on aviomies ja kolme lasta. Mies on aliha ja atleettinen, liikunnalinen ja syö terveellisesti, kaikin puolin terveelliset elämäntavat. Kaikki kolme lastani ovat laihoja ja pienikokoisia. Olivat jo syntyessään hyvän kokoisia, kaikki painoiltaan täysiaikaisina 2800g-3050g. Kykenin raskausajat hallitsemaan ahmimiskohtauksia, ja painoni tippui raskausaikoina noin 20kg, vain syömällä normaalisti/oikein.
Perheessämme ostetaan ja valmistetaan monipuolista ja terveellistä ruokaa, ruokarytmit ja tavat ovat suoraan kuin oppikirjoista. Lapset terveitä, laihoja, liikunnallisia ja iloisia lapsukaisia. :)
Meillä ei mussuteta välipaloja, syödä mitään turhaa, epäterveellistä. Lapset eivät edes kaipaa tai pyydä herkkuja. Herkut kuuluu vain erityistilaisuuksiin, eikä lapset halua ahmia niitä silloinkaan.
En voisi koskaan tuhota lasteni kehoa epäterveellisillä elämäntavoilla. Haluan varjella heitä tältä omalta sairaudeltani.
(Omat ahmimiskohtaukset suoritan yksin, poissa muiden silmistä, mutta puhun siitä avoimesti myös lapsilleni, jotta he käsittävät mistä ylipainoni johtuu. Heidän seurassaanhan syön oikein, samalla tavalla, oikean kokoisia annoksia.)
Lihavuuslaikkus ei kohdallani toimisi, sillä se ei ole oieka hoitomuoto, jos hnkilöllä on syömishäiriö. Eihän se vie pakkomiellettä ahmimiseen, ja saisin kyllä venytettyä mahalaukun pikkuhiljaa takaisin vetämään suuria määriä.
Ahmiminen on minulle kuin narkkarille yksi huumeannos.
Kamala sairaus, inhoan sitä!
Mutta lapseni ovat siis laihoja ja terveitä vaikka olenkin itse ylipainoinen, sitähän sä kysyit. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikävä kyllä molemmat poikani ovat reilusti ylipainoisia. Eivät herkuttele mielestäni sen enmpää kuin muutkaan lapset ja liikkuvat myöskin.
Lapset ottavat mallia vanhempiensa elämäntavoista. Joillakin ei vain ole itsekuria ja lapsilla sitten sama juttu.
Miksi minun lapseni ovat laihoja vaikka olen itse todella ylipainoinen?
Miksi langanlaihan ystäväni kolmesta lapsesta kaksi on lihavia?
Olen koko aikuisiän ollut lihava, lihoin lapsettomuushoitojen aikana 38 kiloa enkä vaan ole saanut niitä pois :(
Minulla on kaksi lasta joiden ruokailusta ja ruokailutavoista olen ERITTÄIN tarkka. He ovat normaalipainoisia, syövät karkkia vain karkkipäivänä. Sipsejä ja limpsoja on vain juhlapäivinä. Normaalia kotiruokaa.
Lapseni ovat normaalipainoisia (toinen jopa hieman normaalia pienempi), liikkuvaisia, liikunnasta pitäviä reippaita miehen alkuja :)
Ei kannata siis yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikävä kyllä molemmat poikani ovat reilusti ylipainoisia. Eivät herkuttele mielestäni sen enmpää kuin muutkaan lapset ja liikkuvat myöskin.
Lapsesta tulee ylipainoinen VAIN ruuan takia eli ruokailutottomukset ovat väärät jos lapsi on ylipainoinen. Tämä on totuus. Lapsi liikkuu kuitenkin (useimmiten) luonnostaan.
Miksi tunnen ihmisen jolla on kolme lasta ja kaksi oli lapsena lähes alipainoisia? Ja kolmas pyöreä.
AIkuisena lapsista nämä alipainoset on normaalipainosii ja pyöreä on lievästi ylipainonen.
vanhemmat normaalipainosia olleet aina.
kappas, eikö ne vanhempien elämänarvot siirrykkään automaattosiste, ohhoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sairauksista tai lapsettomuushoidoista, joiden takia kilojen kertyminen lienee hieman eri asia!
Syömisen takia lihavuus on varmastikin monessa tapauksessa tuolla tavalla "periytyvää".
myös kaikkien muiden kohdalla.
Miksi tunnen ihmisen jolla on kolme lasta ja kaksi oli lapsena lähes alipainoisia? Ja kolmas pyöreä.
AIkuisena lapsista nämä alipainoset on normaalipainosii ja pyöreä on lievästi ylipainonen.vanhemmat normaalipainosia olleet aina.
kappas, eikö ne vanhempien elämänarvot siirrykkään automaattosiste, ohhoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi normaalipainosta lasta ja kolmas tulossa. Lapset ovat normaalihoikkia. Meidän perheessä ei harrasteta mitään junkfoodia vaan laitetaan kotiruokaa ja ulkoillaan päivittäin. Mies on normaalipainoinen. Minulla on selkeästi jonkin sortin syömishäiriö mutta kun löysin karppaamisen sain ahmimiskierteeseen stopin ja makeanhimo hiipui. Olen mielestäni tunnesyöppö ja yliherkkä hiilihydraateille. Karppaaminen on ainut "dieetti" mikä on toiminut minun kohdalla..
Noudatan sitä myös nyt raskaana. Kaikki lihavat eivät syö sipsejä ja juo limsaa vaan ne kilot tulevat helposti liian suurista ruoka-annoksista (esim. pasta-aterioista) ja liian monista voileivistä ym. hiilihydraattipitoisista ruuista.
Lihavuus ja siitä johtuvat sairaudet maksavat yheiskunnalle hirvittäviä summia vuosittain. Mietin miksi aina tuputetaan noita vanhentuneita dieetti-ohjeita jotka eivät kuitenkaan toimi. Kannustan kaikkia lihavia kanssasisaria kokeilemaan karppausta! Paino putoaa, jaksat enemmän ja voit paljon paremmin myös henkisellä tasolla. *tsemppihaleja*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikävä kyllä molemmat poikani ovat reilusti ylipainoisia. Eivät herkuttele mielestäni sen enmpää kuin muutkaan lapset ja liikkuvat myöskin.
Lapsesta tulee ylipainoinen VAIN ruuan takia eli ruokailutottomukset ovat väärät jos lapsi on ylipainoinen. Tämä on totuus. Lapsi liikkuu kuitenkin (useimmiten) luonnostaan.
Komppaan edellistä! Ylipaino johtuu hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta (hyvin hyvin harvinaiset sairaudet, jotka kyllä harvoin sattuu samassa perheessä monelle!!!) vääristä ravitsemustottumuksista!
ja edellä oleville! On hyvä kuulla, että on myös näitä valveutuneita ylipainoisia vanhempia jotka ottavat vastuun asiasta eivätkä siirrä ongelmaa lapsille! Tsemppiä ja hatunnosto teille! Mutta ikävä kyllä totuus on että suurimmalla osalla lihavista vanhemmista on myös lihavat lapset ja niitä selityksiähän löytyy ruumiinrakenteesta jne.
hieman punkero, samoin mun lapset. Ikinä en ole selitellyt lihavuutta millään, vaan suoraan myöntänyt, että rakastan syömistä.
Mä olen huomannut, että lihavien vanhempien lapset ovat joko myös lihavia tai sitten tosi laihoja. Ihan kuin äiti söisi kaiken ruuan, eikä lapsille jää mitään. ;-)
No ei, ihan tosi paljon ottaa pattiin, kun en osaa itse syödä niin terveellisesti, että pysyisin hoikkana ja sitä samaa ruokaahan ne lapsetkin syövät mun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 10-vuotiaasta asti ylipainoinen, sairaustoin silloin syömishäiriöön; ahmimishäiriöön, jossa ei siis oksenneta.
Harmi ettei kyseistä sairautta silloin tunnettu, vaan aina jankutettiin, miten tulisi syödä oikein.
Sain diagnoosin vasta 6 vuotta sitten (olen nyt 32v.), ja sairauttanut on hoidettu nyt terapialla, lääkkeillä yms. nämä vuodet. Apua tosin en ole vieläkään saanut, vaan sairaus palaa aina aika-join pahempana. Välillä on parempia jaksoja, saatan jopa hillitä ahmimiskohtauksiani parin kuukauden ajan, jolloin paino luonnollisesti laskee. Yhtä vaikea sairaus kuin esim. anoreksia. Ei sitä niin vain saa parannettua, ja sanottau itselle, että "nyt syöt oikein".
Tiedät normaalia enemmän oikeanlaisesta ruokavaliosta, oikeanlaisista elämäntavoista jne. Se on itse asiassa tyypillistä syömishäiriöstä kärsiville. Ovat ongelmansa eksperttejä.
Minulla on aviomies ja kolme lasta. Mies on aliha ja atleettinen, liikunnalinen ja syö terveellisesti, kaikin puolin terveelliset elämäntavat. Kaikki kolme lastani ovat laihoja ja pienikokoisia. Olivat jo syntyessään hyvän kokoisia, kaikki painoiltaan täysiaikaisina 2800g-3050g. Kykenin raskausajat hallitsemaan ahmimiskohtauksia, ja painoni tippui raskausaikoina noin 20kg, vain syömällä normaalisti/oikein.
Perheessämme ostetaan ja valmistetaan monipuolista ja terveellistä ruokaa, ruokarytmit ja tavat ovat suoraan kuin oppikirjoista. Lapset terveitä, laihoja, liikunnallisia ja iloisia lapsukaisia. :)
Meillä ei mussuteta välipaloja, syödä mitään turhaa, epäterveellistä. Lapset eivät edes kaipaa tai pyydä herkkuja. Herkut kuuluu vain erityistilaisuuksiin, eikä lapset halua ahmia niitä silloinkaan.En voisi koskaan tuhota lasteni kehoa epäterveellisillä elämäntavoilla. Haluan varjella heitä tältä omalta sairaudeltani.
(Omat ahmimiskohtaukset suoritan yksin, poissa muiden silmistä, mutta puhun siitä avoimesti myös lapsilleni, jotta he käsittävät mistä ylipainoni johtuu. Heidän seurassaanhan syön oikein, samalla tavalla, oikean kokoisia annoksia.)
Lihavuuslaikkus ei kohdallani toimisi, sillä se ei ole oieka hoitomuoto, jos hnkilöllä on syömishäiriö. Eihän se vie pakkomiellettä ahmimiseen, ja saisin kyllä venytettyä mahalaukun pikkuhiljaa takaisin vetämään suuria määriä.
Ahmiminen on minulle kuin narkkarille yksi huumeannos.
Kamala sairaus, inhoan sitä!
Mutta lapseni ovat siis laihoja ja terveitä vaikka olenkin itse ylipainoinen, sitähän sä kysyit. ;)
Ja kuinka paljon?
minä 168/116
mies 181/90
6v 117/18.8
4v 99.5/15.7
mulla yksi reilusti alipainoinen lapsi, toinen siinä rajoilla ja kaksi hoikkaa lasta.
mun omat vanhemmat ovat edelleen alipainoisia, ovat aina olleet.
mutta ylipainoisia lapsia on ihan yhtä paljon normaalipainoisilla ja laihoilla vanhemmilla. Huonot ruokailutottumukset selittävät vain jonkin verran, nykyään ylipaino-ongelmia on runsaasti esim. teini-ikäisillä, jotka kaveripiirissä syövät jatkuvasti epäterveellisiä välipaloja (karkkia, pullaa, keksejä). Kotona opittu malli auttaa joskus, mutta joskus se ikään kuin kääntyy itseään vastaan. Olen runsaasti tekemisissä murrosikäisten kanssa, ja aika usein se epäterveellinen syöminen on kapinaa kodin terveellisyyttä vastaan.
Eri asia on sitten ihan pienten lasten huomattava ylipaino. Aika isolta osin se ylipaino on vanhempien vikaa.
Ihan mitä vain.
Yleensä mahdollisimman hiilihydraattipitoista ja rasvaista, se tyydyttää ahmimisen himon. Ja määrä on valtava. Esim. vaikka olisin syönyt kaikki päivän normaalit ateriat, niin illalla lasten mentyä nukkumaan pystyn helposti syömään ihan muutamassa minuutissa vaikka perhepizzan+muutaman munkin+suklaalevyn. Eli tuollaisesta energiamäärästä ihan kyse. Ei mitään pikkunaposteltavaa ei.
Olen kokeillut lukuisia kertoja esim. jo terapeuttini neuvosta, että yrittäisin hillitä ahmimista esim. jollakin pelkällä proteiinin syömisellä, mutta se ei ole tehonnut. Se ei hillitse pakkomiellettä ahmimiseen, kun se iskee. Ja se pakkomielle pahenee niin kauan, kunnes tyydytän sen. Eli syömällä jotakin todella hiilari+rasvapitoista niin paljon ja kauan, kunnes pääsen sen ähkytunteen yli, siihen saakka että se syöminen aiheuttaa vatsassa sietämätöntä kipua. Mutta en vain oksenna.
Mulla on sellainen tunne, että mut pitäisi sitoa pakkopaitaan johonkin suljetulle osastolle, jotta en tyydyttäisi ahmimisen himoani. Mikään, ei siis MIKÄÄN konsti, keino, ruokavalio, apu, lääkitys, terapia, ei ole sanut tätä pakkomiellettä poistettua.
t:3
että on ihan päättänyt ettei mikään ikinä tehoa.
Mutta minkäs teet. Kouluterveydenhuollossa ja jo neuvolassakin menee ohjaukset kuuroille korville, kun lihava perhe ei itse näe asiassa ongelmaa. Huoh. Säälittää tosiaan ne pienet, joista jo valitettavan varhain näkee mikä se tulevaisuus tulee olemaan...