Lihavilla aikuisilla lihavia lapsia?

Minä olen pyöreä ollut aina..mies oli nuorempana hoikka, mutta nyt ukkoontunut, mutta ei lihava. Minulla on neljä lasta. Syömme normaalia kotiruokaa ja salaattia löytyy, joka aterialla paitsi silloin kun syömme keittoa. Hedelmiä ja marjoja kuluu paljon. Pullaleivistä olemme luopuneet jo silloin, kun lapset tuli kuvioon. Herkkuja meillä on vaihtelevasti, karkkipäivä viikonloppuna. Sanoisin siis, että terveelliset ruokatavat..mutta yksi lapsistamme on silti pyöreä..ei lihava mutta hieman pyöreä.. muut lapset hoikkia? Syökö hän enemmän kuin muut? Kyllä hänelle ruoka maistuu paremmin ja herkut maistuvat kaikille. Mutta ennenkaikkea väittäisin, että häneen kajottuu muita helpommin. Koska liikutaan ja aktiivitaso on suunnilleen sama kuin muillakin. Aineenvaihdunnallakin on merkitystä näissä asioissa.

Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!



Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.



–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.

Miksi on aina näin:



Pirkko kertoo, että heidän lapsensa Jussi on aina ollut pulskauteen taipuvainen, vaikka yrittää kovin ohjata Jussia syömään terveellisesti. Pekka ja Simokin olivat aikoinaan pulskauteen taipuvaisia. Pirkko saa muiden vihat niskaansa: Olet paska äiti, kun syötät lapsesi lihavaksi!



Ritva kertoo, että heidän lapsensa Pentti on alipainoinen. Se nyt vaan on niin, koska Reijo ja Taunokin olivat aikoinaan laihoja, sukuvika. Pentti ei liho, vaikka "syö kuin hevonen". Ritvaa pidetään normaalina ja hyvänä äitinä.



Kuitenkin, Suomessa otetaan huostaan lapsia, joilla on todella alhainen hb ja lapsilla on todellista laihuutta, harvalla tämä tulee mieleen. Vaikkakin edellä mainittu on harvinaista. Usein kyse siitä, että suvussa on laihoja, jotka eivät helpolla liho! Tämä hyväksytään mukisematta.



MIKSI sitä ei hyväksytä, että samalla lailla kuin taipuvainen laihuuteen, on olemassa taipuvainen lihavuuteen monilla ihmisillä. Tiedän monia perheitä, joissa normaalipainoiset vanhemmat, ja 3 lasta, joista 2 hoikkia ja 1 pulska.



Painostamme selittyy 60-80% geeneillä. Tämä on lihavuustutkijan artikkelista otettu luku(Suomen lihavuusyksikön johtaja Aila Rissasen) Missä oli, että syyllistäminen olisi syytä lopettaa lihavuuden kohdalla.



Lisäksi täysin huomiotta jää se, että anoreksian kasvu on noussut Suomessa 20%. Tästä on ollut paljon vähemmän puhetta. Lastensuojelualan julkaisu otti juuri asiaan kantaa, että maatamme vaivaa läskifobia ja muut asiat hautautuvat sen asian alle.

Isäni oli laiha ja äitini on lihava. Äidin siskot ja äiti ovat lihavia, mutta veljet ja isä ovat laihoja.

Minun siskot ovat lihavia ja minä olen mies ja lihava.



Äidin suvulla on paljon kilpirauhas ongelmia. Ole todennäköisesti perinyt äidiltä geneettistä lihavuutta. Toki olen siihen itsekkin syyllinen, mutta lähtökohta oli alussa jo huono.