Miesystävän mielestä liikuntaharrastamisen pitää olla veren maku suussa tekemistä

Itse olen mies, perus huonokuntoinen sellainen, ja minustakaan liikuntaa ei ole mitään mieltä harrastaa jos sen kautta ei saa edes hikeä pintaan. Kävely ei minustakaan ole liikuntaa vaan tapa viettää aikaansa. Esim. pallopelit täydellä sykkeellä ovat liikuntaa, niissä tulee hiki ja treenihetken jälkeen tietää tehneensä jotain raskasta. Liikuntaan kuuluva hyvä olo tulee osittain juuri tästä tunteesta.



Naisilla taas olen usein huomannut asenteen, jonka mukaan kaikki ulkona käyminenkin on liikuntaa. Minua ja monia muita miehiä tuollainen vähän huvittaa, koska olemme tottuneet aivan erilaiseen fyysisten suoritteiden ymmärrykseen.



Kukin tyylillään toki.

Aina verenmakusuussa liikkuminen on tylsää, mutta jos liikutte eri sykkeellä, niin ehkä sitten liikutte erillään?



Itse ole juossut pikkupojasta lähtien ja tykkään käydä lenkillä. Suhteessa oli aika kriisi, kun käytännössä liikkumista harrastamaton tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) päätti, että mehän lenkkeillään yhdessä. Tyttöystävä loukkaantui, kun en arvosta hänen haluaan harrastaa minun harrustusta. Multa liikunta taas loppu (kaiken muun ohella) käytännössä siihen, kun ihan oikeesti - ei ne puolen kilometrin kävelyt ole liikuntaa.



En siis tarkoita sitä, etteikö lyhytkin kävely parilla juoksuasekelleella ole hyvä alku, jos pohjaa ei ole, mutta jos liikunta merkitsee eri asioita, niin silloin sitä tehdään erikseen.

ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta omasta mielestänikin liikunnan pitää olla hikiliikuntaa.

Suurin ero siis mielestäni on siinä, että miehen mielestä pitää suurinpiirtein tulla oksennus rankan liikunnan jälkeen. Minusta taas rankka liikunta pitää vetää läpi positiivisella fiiliksellä, siis tähdätään myös rankkaan fiilikseen mutta tsempin ja positiivisen kautta.



Ja ärsyttää myös sellainen järkevä oman itsen ja kehon kuuntelu. Kehoa pitää myös huoltaa eikä vain revitellä joka liikuntakerta.

-aloittaja-

Aina verenmakusuussa liikkuminen on tylsää, mutta jos liikutte eri sykkeellä, niin ehkä sitten liikutte erillään?

Kävimme juoksulenkeille viime syksynä jonkin verran ja vauhti oli silloin molemmille ok. Olen myös kerran käynyt sellaisella lenkillä, joka oli hänelle rankempi kuin minulle.

Ja on tietysti mahdollista tehdä pitempi kestävyyslenkki hitaammalla vauhdilla, silloin varmasti löytyy sopiva vauhti molemmille, kun miehen kunto kasvaa paremmaksi kuin minun.

Kävisin myös mielelläni salilla miehen kanssa, mutta tuntuu, että hänen ajatuksensa saliharjoittelusta ovat omilta kouluajoilta ja juuri tuo suorituskeskeinen ajattelutapa on hänen päässään vallalla ja siksi arvelen, että hänellä on kynnys edes kokeilla salitreeniä, koska hän näkee sen niin yksisilmäisesti. Ja kokemuksetkin ovat sieltä vuosilta kivi ja kirves. Niin että harmittaa, kun emme voi harrastaa yhdessä. Salilla molemmat tekisivät tietysti omaa treeniä.

Ehkä mielipahani tulee juuri siitä, että haluaisin, että hänellä olisi selvempi ajatus siitä, että haluaa treenata ja mitä haluaa treenata, nyt tuntuu, että minä olen se, joka ehdotan hänelle noita lajeja.

-aloittaja-

(ja hän on hyvin kilpailuhenkinen), itse tykkään liikkua hyvän fiiliksen vuoksi, jätän treenit hyvällä omalla tunolla väliin, jos ei huvita treenata, ja muutenkin otan löysemmin. Joskus kuntoilun alkuvaiheessa (emme ole koko ikää harrastaneet liikuntaa) yritimme harrastaa yhdessä, mutta aika nopeasti se loppui, emme vaan sovi toistemme liikuntakumppaneiksi. Miehellä on muita kavereita, joiden kanssa treenaa, minä taas ihan mielelläänkin esim. lenkkeilen yksin.



Meillä myös ollut riitaa siitä, että mies "kannustaa" minua liikkumaan silloin, kun minua ei huvita, se ärsyttää, vaikka mies vaan yrittää omasta mielestään auttaa. Mutta selviämme sen kanssa, kun tunnemme toisemme ja tiedämme, että tässä asiassa olemme erilaisia, se vaan pitää kummankin hyväksyä.

että ärsyttää, kun PUUTTUU sellainen järkevä oman kehon kuuntelu.

En jaksaisi kuunnella sellaisia sankaritarinoita överiksi menneistä treeneistä, koska ne kuulostavat mielestäni vain tyhmiltä ja ajattelemattomilta, ei muulta.:)

-aloittaja-

että ärsyttää, kun PUUTTUU sellainen järkevä oman kehon kuuntelu.

En jaksaisi kuunnella sellaisia sankaritarinoita överiksi menneistä treeneistä, koska ne kuulostavat mielestäni vain tyhmiltä ja ajattelemattomilta, ei muulta.:)

-aloittaja-

vaan mitä hän puhuu. Ja sitten pitäisi oppia puhumaan sitä, mitä sä haluat kuulla.

että ärsyttää, kun PUUTTUU sellainen järkevä oman kehon kuuntelu.

En jaksaisi kuunnella sellaisia sankaritarinoita överiksi menneistä treeneistä, koska ne kuulostavat mielestäni vain tyhmiltä ja ajattelemattomilta, ei muulta.:)

-aloittaja-

Siis ongelma ei ole mitä mies tekee vaan mitä hän puhuu. Ja sitten pitäisi oppia puhumaan sitä, mitä sä haluat kuulla.

Se, mitä puhuu, on suuri ongelma.

Mutta suunnitelmien puute (eli tuo mitä tekee) on myös ongelma.

Eli joo, voi sanoa, että mies ei sano, mitä haluaisin kuulla, eli sitä, että hän treenaa ajatuksella eikä summanmutikassa.

-ap-

löytyy vammoja polvista ja selästä?



Eikä ihme.

hänen mielestään esimerkiksi kävely tai pyöräily ei ole mitään liikuntaa. Aloitin viime keväänä hidastahtisen juoksukoulun ja kesällä juoksin sitten noin 20 minuuttia yhteen kyytiin, mikä oli minulle ISO saavutus (olen 160cm/100kg!). Mies vaan naureskeli että kuka tahansa nyt juoksee sellasen matkan.



Sama homma jos lähtevät 5v pojan kanssa hiihtelemään...miehen mielestä pitäs heti vetästä sellanen 7 kilometrin hikilenkki, muuten on turha edes laitella niitä suksia jalkaan. Ja sitten ihmettelee kun poika ei halua enää toista kertaa lähteä iskän kanssa hiihtelemään.

hän on ollut nyt tauolla talvella, koska ei ole ollut mitään lajia, mitä olisi voinut harrastaa paitsi on kävellyt jonkin verran.

En tiedä, mistä tuo ajattelu jää sinne takaraivoon, ehkä armeijasta, jossa piti kulkea x matka 20 kg selässä.



Ja siis itse tykkään myös raskaammasta liikunnasta, kuntoni on keskitasoa mutta lenkkeily juosten on yhteistä tekemistä. Minä soisin, että voisi olla muutakin.



Harmittaa vaan kauheesti se, kun arvelen, että mies kasaa itselleen kauheet suorituspaineet ja vaateet siitä, mihin pitää pystyä eikä liikkua voi sitten muulla tavalla. Minusta taas liikkua pitää hyvällä mielellä.