Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
anopista riitaa.. voih
17.03.2012 |
taitaa olla tuttua monelle, mutta kun napsahtaa omalle kohdalle olenkin ihan huuli pyöreänä!
Anoppi tykkää harrastaa ja mennä, miehen siskon lapsia joskus hoitaa suurella marttyyriasenteella ja odottaa maasta taivaisiin asti kiittelyä.
Kun odotimme esikoista, anoppi muisti mainita, että sitten kun lapsi syntyy, pitää omat menot loppua, että hän ei ainakaan ryhdy lapsenvahdiksi..
Noh, omat vanhempani ovat innoissaan lapsenlapsestaan, ovat alusta asti olleet paljon lapsen kanssa ja hoitaneet häntä 1-vuotiaasta 2-3pvä/vko (ei ole tarvinnut viedä päiväkotiin). Lapsi on ollut yötäkin vanhempieni luona.
Nyt siis lapsi on kohta 2-vuotias ja anoppi on närkästynyt ettei hän kelpaa hoitoavuksi. On siis tähän asti kysymättä kertonut että ei rupea lapsenlikaksi ja on "vaihtanut jo tarpeeksi vaippoja". Ei ole siis ole ikinä yhtään hoitanut lastamme edes läsnäollessamme, siis syöttänyt, vaihtanut vaippaa, pukenut, ollut ulkona leikkimässä. Muutenkaan ei ole lapsemme kanssa mitään tehnyt.
Mieheni on kauhean ilahtunut, että nyt hänenkin äitinsä haluaa olla lapsemme kanssa, mutta en oikein tiedä. Hän on lapsellemme täysin vieras ihminen eikä yhtään tunne lastamme ja hänen tapojaan. En oikeastaan haluaisi antaa lasta noin vain "kylmiltään" anopin hoitoon. Ehkä sitten isompana kun lapsi osaa paremmin ilmaista itseään. Kyllä myös vähän pännii se, että suureen ääneen ilmoitetaan miten vastenmielistä lastenlasten hoitaminen on ja sitten yhtäkkiä muutetaan mieltä ja pitäisi heti lapsi heille viedä.
puuh, tulipas sepustus. kiitos jos saisin jotain näkökulmia.
Kommentit (10)
teit niin tai näin, niin aina menee pieleen kuitenkin! Miehellesi on varmaan ollut tyhmää, että lapsi on vain toisilla isovanhemmilla. Kai hän luottaa äitinsä lastenhoitokykyyn..
itse en kiusallanikaan veisi anopille lasta hoitoon, vaan muistuttaisin siitä mitä hän aikaisemmin oli sanonut. mutta minulla onkin kaikintavoin tosi inha anoppi eikä välien katkaisu olisi mitenkään ikävä juttu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä anoppisikin on tähän asti yrittänyt olla. Jos hän on kerta tuosta vaan voinut paukauttaa että ei halua hoitaa, niin sinä voit kyllä suoraan myös häneltä tiedustella, että mikä on mielen muuttanut, että onhan hän tietoinen että ihan omasta toivomuksestaan ei ole ollut lapsen hoitajana.
Siis puhukaa, kun kerran puheyhteys on. Eiköhän se asia siinä selviä. Ehkä se hoitaminen nyt maistuu kun se ei ole enää niin raskasta kuin pikkuvauva-aikana. Nielaise se asia, ja anna lapselle myös toinen isovanhempi!
anoppi on vähän sellanen huithapeli että en kyllä ihan pientä lasta hänelle olisi vienyt. Eikä ikinä pyytänytkään, toisaalta ei kieltänytkään. Usein kyläiltiin kyllä (ollaan siis ihan hyvissä väleissä) mutta anoppi on aika itsekäs ihminen ja puhuu paljon itsestään vain ja sanoi jopa ääneen että "kuinkahan me nyt vaan pärjättäis xx:n kanssa jos hoitoon pitäisi ottaa". Lapsemme ei siis ole hänellä ollut pienenä hoidossa.
Kun lapsemme täytti 2 hän alkoi selkeämmin ilmaista itseään ja tarpeitaan ja hänestä onkin tullut mummun hyvä leikkikaveri (anoppi siis tykkää kyllä lasten kanssa leikkiä mut ei taida oikein pikkuvauvojen kanssa pärjätä) ja heillä on ihan oma maailmansa nukkejen ja pikkuesineitten kanssa leikkiessä. Anoppi on todella taitava käsistään ja aina värkkää jotain pieniä esim. nukkekoteja tms. ja meidän tyttö on ihan innoissaan kun jollakin on noin aikaa leikkiä kunnolla hänen kanssaan.
Mä uskaltaisin nykyään viedä ns. kylmiltään lapsen sinne hoitoon kun pärjäävät nyt hyvin, pienempänä en kyllä ois uskaltanut :)
Ja ehkä tosiaan sun anopin mieli on muuttunut kun on tajunnut paljonko teidän lapsi on toisessa mummolassa hoidossa. Ja ehkä se anoppi tuntee myös nyt että pärjäis teidän lapsen kanssa kun on isompi. Jos hänelläkin on ollut vaan "kammo" tuota vaippaikäisen kanssa touhuamista kohtaan :)
aloittaa jotenkin pehmeästi? Niin vaikk,a että anoppi kävisi ensin teillä hoitamassa lasta lyhyitä aikoja (käyt esim. lenkillä tai kaupassa), jolloin ympäristö olisi lapselle tuttu ja he ehtisivät tutustua toisiinsa ja anoppi lapsen tapoihin, ennen kuin viet lasta anopille pidemmäksi aikaa hoitoon...
Olisi varmaan miehellesikin mukavaa, kun myös hänen perheensä lähentyisi teidän kanssanne. Ja lapselle siitä tuskin on vahinkoakaan, jos hänellä on yksi hänestä välittävä aikuinen enemmän lähellään.
Anoppi oli kovaan ääneen toitottamassa raskausaikana, että sitten kun lapsi tulee "te ette enää voikaan mennä minne vaan huvittaa" ja että "lapselle pitää aina etsiä hoitopaikka, se on niin kovin työlästä ja vaikeaa" ja "minulla on ainakin niin kiire ettei minusta ole teille apua".
No, en murehtinut asiaa sen enempää, kun tiesin omien vanhempieni olevan enemmän kuin mielissään pienestä lapsenlapsestaan. Siksi luonnollisin hoitopaikka - erittäin harvoin kun jossakin miehen kanssa kahdestaan käymme - on tähän asti ollut omien vanhempieni luona. Kaikki on sujunut hienosti ja lapsi on saanut varmasti aikaa, rakkautta ja turvaa.
Mutta mutta. Nyt anopin lähipiirissä on syntynyt "vauva-boomi". Anopin ystävättäret ja sisarukset hoitavat innoissaan omia lastensa lapsia. Ilmeisesti tuon ulkopuolisen esimerkin innoittamana anoppi tahtoisikin nyt yht'äkkiä hoitaa lastamme: lasta, jota hän oli niin kovin kiireinen olemaan hoitamatta ensimmäiset 5-6 vuotta. Anoppi käyttäytyy marttyyrimaisesti, mustasukkaisesti, kateellisestikin. Hän ei tunnu olenkaan muistavan omia puheitaan ja käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kylla kai jo 2-vuotias hanet muistaa ja tuntee? Ihan varmasti voisit vieda lapsen anopille muutamaksi tunniksi jos itse kayt vaikka ostoksilla tms. Turhaa stressausta. Kayttaahan monet naapurin tyttoja, seka mita niita MLL-lastenvahteja nyt onkaan joita lapset ei ole edes tavanneet, vanhemmista puhumattakaan?
Ihan niinkuin joku aikaisemmin sanoi, voi olla etta anoppi on sellainen joka ei niin osaa olla vauvojen kanssa mutta voi olla tosi kiva vanhemman lapsen kanssa. Anna lapselle mahdollisuus kehittaa hyva ja laheinen suhde isoaitiinsa!
Anoppi oli kovaan ääneen toitottamassa raskausaikana, että sitten kun lapsi tulee "te ette enää voikaan mennä minne vaan huvittaa" ja että "lapselle pitää aina etsiä hoitopaikka, se on niin kovin työlästä ja vaikeaa" ja "minulla on ainakin niin kiire ettei minusta ole teille apua".
No, en murehtinut asiaa sen enempää, kun tiesin omien vanhempieni olevan enemmän kuin mielissään pienestä lapsenlapsestaan. Siksi luonnollisin hoitopaikka - erittäin harvoin kun jossakin miehen kanssa kahdestaan käymme - on tähän asti ollut omien vanhempieni luona. Kaikki on sujunut hienosti ja lapsi on saanut varmasti aikaa, rakkautta ja turvaa.
Mutta mutta. Nyt anopin lähipiirissä on syntynyt "vauva-boomi". Anopin ystävättäret ja sisarukset hoitavat innoissaan omia lastensa lapsia. Ilmeisesti tuon ulkopuolisen esimerkin innoittamana anoppi tahtoisikin nyt yht'äkkiä hoitaa lastamme: lasta, jota hän oli niin kovin kiireinen olemaan hoitamatta ensimmäiset 5-6 vuotta. Anoppi käyttäytyy marttyyrimaisesti, mustasukkaisesti, kateellisestikin. Hän ei tunnu olenkaan muistavan omia puheitaan ja käytöstään.
Ja sinäkö olet sitä mieltä, että anoppi ei nyt sitten enää saakaan olla yhteydessä lapsenlapseensa, kun ei kerran tarpeeksi ajoissa innostunut?
En kyllä jaksa ymmärtää kaltaisiasi. Normaali ihminen olisi aika iloissaan, jos lapsella olisi mahdollisuus luoda suhde isovanhempaansa, vaikka se ei aluksi olisikaan onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis riiteletkö nyt miehesi kanssa anopista? Herttilei sentään!
Kuten muutkin, ole iloinen, että anoppi onkin nyt ilmaissut halun hoitaa lastanne, ihana asia!
Kun täältä lukee juttuja, ei voi muuta kuin kauhistella. Anoppi on aina väärässä. Jos ei halua hoitaa lapsenlasta jatkuvasti, on itsekäs, jos haluaa hoitaa lasta jatkuvasti on läheisriippuvainen iilimato. Mikää ei koskaan kelpaa teille miniöille.
t. 3:n pojan äiti
Alue: Aihe vapaa
ja ota apu vastaan.
Anopin vieraus on kertomuksessasi toissijainen asia, jos kerran hoitoapu aiemmin olisi teille kelvannut mutta sitä ei ole saanut.