Olen varmaan hieman pimeä, mutta synnytystä jää aina ikävä :O
Raskaana olosta en nyt niin tykännyt, mutta jo esikoisen aikana synnytyksen jälkeen oli ikävä sitä hetkeä. Nyt sama juttu toisen aikana, ja kun tämä oli viimeinen niin on vielä hieman haikeampaa. En ikävöi kipua, vaikka se olikin siedettävää vaan synnytystä kokonaisuutena. Onko ketään muuta yhtä "pöljää"? Synnytykseen liittyy niin valtava tunnelataus, ettei sitä voi käsittää oikein itsekään.
Kommentit (4)
Se hetki, kun saa vauvan rinnalle, on uskomaton. Kyllä sen toivoisi jatkuvan.
Ja itselläni ei omasta mielestäni edes ollut kovin suurta tunnelatausta.
Synnyttäessä sitä jotenkin kokee olevansa elossa, tuntee että jotain suurta tapahtuu. On mahtavaa olla osa sitä tapahtumaa.
olen kai myös pimeä, sillä raskauden alulle pano ja synnytys ovat olleet niitä parhaita. Tosin nyt menossa synnyttämään kolmatta kertaa, en tekisi sitä niin mieluusti, koska tämä raskaus oli suunnittelematon, ja sitä myöten mielialat ovat vieläkin ristiriitaiset.
olen ollut jopa vähän "pettynyt" kun homma oli niin nopeasti ohi! Synnytyksissä ei ole mennyt kuin muutama tunti...