Lue keskustelun säännöt.
Kamala masisloma..
16.03.2012 |
Jäin n. viikko sitten lääkärin määräyksestä sairaslomalle masennusoireiden vuoksi. Tämän sairasloman aikana tuntuu että olen oikeesti tullut vielä sairaammaksi!
En jaksa tehdä mitään, saatan nukkua ainakin puolet päivästä. Aloitekyky on nolla, ennen sairaslomaa sitä oli edes hiukan. En jaksa olla sosiaalinen. Vaikka olen yksin päivät, en jaksaisi vastata jos joku soittaa. Eilen ryhdistäydyin ja lähdin käymään kaupoilla. Henkeä alkoi ahdistaa ja parin tunnin shoppailun jälkeen nukahdin taas kirjan ääreen. Kohta varmaan kehittyy siis joku sosiaalinen fobiakin.. onko muille käynyt näin, että masennus/uupumus oireet rysähtää kerralla päälle kun jää sairaslomalle?? Eikös sairasloman pitäisi palauttaa voimia..
Kommentit (10)
niin elimistö kaipaakin sitä lepoa sitten.
Voi myös olla, että sellaiseen elämäntyyliin tavallaan "laitostuu", tavallaan kun ei jaksa tehdä mitään, niin ei tee, ja kun tekee jotain, niin sitten väsyykin helposti, kun yleensä ei tee mitään.
Olen itse ollut vähän samantapaisessa tilanteessa, ja näin jälkikäteen hieman kiroan sitä, että minulle annettiin vain piiiitkä sairausloma kerralla, ja se yllättävä päivärytmien muutos yhdistettynä omaan pahaan oloon sai kyllä aikaan sen, että nopeasti sitä tajusi, että voimat eivät riitä enää edes siihenkään, mihin aikaisemmin.
En tiedä tilanteestasi tarkemmin, joten tämä ei ehkä sellaisenaan ole sovellettavissa, mutta oma vointini alkoi parantua vasta siinä vaiheessa kun aloin tietoisesti kaivaa itseäni takaisin toimintaan. Nimenomaan säännöllinen, päivittäin tai lähes päivittäin tapahtuva tekeminen oli minulle se, jonka avulla aloin päästä eteenpäin. Omalla kohdalla se oli avoin yliopisto, mutta sehän voi olla ihan mitä tahansa. (Mulle lukeminen ja opiskelu on aina ollu se lempiharrastus, monillehan se on sitten joku lenkkeily tai vastaava.)
Tuossa avoimessa oli kuitenkin se hyvä puoli, että pystyi ottamaan ensin yhden, pienen kurssin, johon piti lisäksi tehdä tehtäviä, jolloin siitä tuli pitkin viikkoa jo useammalle päivälle tekemistä. Aluksi sekin tuntui hirveän vaikealta ja raskaalta, mutta pikku hiljaa siinä rutiinien kehittyessä otin useamman kurssin, ja vähitellen aloin päästäkin sellaiseen rytmiin, että lähes joka päivä tein jotain ja toisaalta välissä olevat lepopäivät tuntuivat enemmän levolta, kun ne erosivat selvemmin "arjesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko ei paranna - ja lepo nyt erittäin tärkeää oikean lääkityksen lisäksi. ap lepää vain kunnolla, jonain päivänä alkaa kirkastua. alussa voi riittää, että huolehdit henk.kohtaisesta hygieniasta ja muistat myös syödä!
Joo, ei ole kilpirauhasarvoissa mitään vialla. Kunpa olisikin sellainen testi jolla serotoniiniarvot voisi tsekata myös..
Läheisiltä on jo tullut noita neuvoja, että tämä "makaaminen" nyt ei ainakaan paranna ja "ota nyt ittees niskasta kiinni" yms muuta kivaa.
Yritän päästä jonkinlaiseen rytmiin ja tehdä joka päivä jotain. Toivottavasti tämä ei nyt enää ainakaan pahene tästä.
Annapa ap nyt kroppasi ja mielesi ottaa se lepo, jota se nyt selvästi huutaa.
Itselläni saikku alkoi tilanteesta, jossa olin sinnitellyt kuukausi kaupalla. Otin itseäni niskasta joka ikinen aamu ja menin hampaat irvessä töihin ja suoritin ja suoritin ajatuksella, että minä se en romahda. Sitten romahdin, enkä jaksanut yksi aamu enää kiivetä työpaikan portaita ylös. Jäin saikulle.
Kaksi kuukautta käytännössä nukuin, min. 14 h vuorokaudessa. Sitten alkoi vähän helpottaa ja aloin tehdä käsitöitä ja käydä joskus ulkonakin. Päivä kerrallaan menin eteenpäin (ja siinä samalla virkkasin 10 pipoa ja 14 kaulaliinaa). Sitten alkoi se virkkaaminen kyllästyttää ja menin töihin :)
4 kk meni siinä prosessissa. Väitän että olis mennyt vähemmän, jos olisin antanut periksi väsymykselle aikaisemmin.
sun pitää pysähtyä nyt ja levätä. minnekään ei ole kiire, teet asioita joista pidät ja nukut tarpeeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kärsinyt masennuksen syövereissä jo pitkään. alkuun sinnittelin ja tein yli voimieni kaikkea mahdollista. lääkäri laittoi minut sairaala hoitoon, kun olin jo suorastaan vaarallinen itselleni. alkuun siellä en kyennytkään enää tekemään mitään, eli siis olin oikeasti puhki. makasin vain päivät pitkät. kun lääke ja terapia alkoi tehoamaan, niin vointi parani. olin kuitenkin saikulla yli vuoden.
nyt olen palannut takaisin tekemään päivittäin jotain. olen tehdyt jo kolmen vuoden ajan.. kuitenkin on alkanut tuntumaan, että ne samat väsymyksen tunteet on palaamassa takaisin. en haluais jäädä saikulle, kun olisi tärkeä projekti, jonka haluan suorittaa loppuun asti ja siihen menisi enää 2kk, että ehkä sen jälkeen. eli tulen sinnittelemään sinne asti. vkl on vaikeita, koska nukuttaa niin paljon, eikä jaksa oikein sängystä nousta. ikävintä tässä on se, että juuri kun olen lopettanut kaikki lääkitykset ja terapiat niin romahdin taas! vai enkö olekkaan missään vaiheessa tervehtynytkään...
mutta suosittelen kuitenkin lepäämään, jos siihen on mahdollisuus. kyllä kai tästä ikävästä sairaudesta joskus parantuu, kun on vaan itsellään siihen riittävästi halua.
Itse menin lopettamaan ja tuloksena työkyvyn menetys, pitkä sairasloma ja eläkkeelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monien mielialalääkkeiden aloitusoireisiin kuuluu voimakas väsymys ja jopa ahdistuksen paheneminen. Sen pitäisi helpottaa muutamassa viikossa.
Melkein,kun omaa tilannetta olisin lukenut.Sairaslomaa takana 1.5 kuukautta.Olo tuntuu oikeasti sairaalta...ennen saikkua pystyin puristamaan sen verran,että arjen sain hoidettua.
Itseäni tämä tilanne pelottaa.Nousenko tästä ja miten toivun.
Jaksamista sinulle!!Nyt meidän on vaan pysähdyttävä...elämä voittaa vielä.
katottu? Siis ootko käynyt verikokeissa. Ettei vain ois vajatoimintaa? Oireet passaa...