Mikä on kooltaan maailman isoin koira? Siis mitä rotua on? Tietääkö kukaan?

Tai ainakin korkein:-)

Painavin löytyy varmaan jostain molossikoirista.

irlanninsusikoirilla



ja on muuten maineensa veroisesti "lempeä jättiläinen".

ihanin koirarotu, mulla ollut monta niitä =)





on mulla ollu bernhardinkoirakin, joka taas on ihan omaa massaluokkaansa. ihana koira sellainenkin.

korkein säkä ikinä mitattu on harlekiini tanskandoggi ME 107cm

painavin englanninmastiffi ME 140kg

Siis ilmeisesti jos katsotaan koirien keskikorkeutta. Mutta muutama tanskandoggi on ollut suuempi kuin suurin irlis.

lyhytikäisiä, keskimäärin 7 v. tai jotain?

Itse haluaisin pitkäikäisemmän kaverin.

pyrenneittenmastiffista joka oli 140kg.

Englannin mastiffi on SUURIN= massavin koirarotu.

Bully Kutta rotu, harvinainen, mutta säkä korkeus voi olla jopa 106,7 ja päinoa Yli 100 kiloa.



Googlella löytyy muutama jättiläis kuva :D löytyy massiivisuutta ja kokoa.

oli siis tuota 140 kg painavampi vielä. Yleisesti ottaen pyreneittenmastiffi on painavmpi rotu kuin englanninmastiffi.

Korkeimpia ovat tosiaan tanskandoggi ja irlanninsusikoira.

Siis ihan vaan halusin kauhistella noita isoja koiria Googlen kuvahaussa. Olen koirapelkoinen :D



En tajua kuka pystyy ottamaan kotiinsa tuollaisen ison ja pelottavan koiran.



t. ap

Mielestäni koirapelko on eräänlaista rasismia. Juu, tarkoitan siis sitä, että pelätään jotain, mitä ei oikeasti ollenkaan tunneta. Kannattaisi yrittää tutustua koiriin, huomaisit sitten, että ne suurimmat rodut ovat niitä kaikkein kilteimpiä, rauhallisia löntystelijöitä. Esim. newfoundlandinkoirat ovat järestään hirmu kilttejä.

mutta olen pelännyt niitä pienestä asti, siis ihan yleisesti koiria. Ainoat koirat, joita en pelkää ovat chihuahua ja muut samaa kokoluokkaa olevat koirat. En voisi kuvitellakaan ottavani noin isoa koiraa mitä tässä ketjussa on ollut. Minua vaan pelottaa se koiran läsnäolo (siis paljon noita tanskandoggeja pienempienkin), tunnen myös kauhua kun koira lähestyy minua ja jos tuollainen iso, satakiloinen olisi lähelläni niin olisin kauhusta kankeana. Mielellään tästä pelosta kyllä eroon haluaisi, vaikka ei tämä nyt kauheasti elämää rajoita, mutta en ole koskaan osannut olla koirien kanssa ja pelkään niitä erittäin paljon.

t. ap

Mielestäni koirapelko on eräänlaista rasismia. Juu, tarkoitan siis sitä, että pelätään jotain, mitä ei oikeasti ollenkaan tunneta. Kannattaisi yrittää tutustua koiriin, huomaisit sitten, että ne suurimmat rodut ovat niitä kaikkein kilteimpiä, rauhallisia löntystelijöitä. Esim. newfoundlandinkoirat ovat järestään hirmu kilttejä.

ei sitä pelkoa varmasti voi poistaa, jos ei ole siihen mitään motivaatiota. Mutta minua koiranomistajana harmittaa, kun koirapelkoiset ihmiset esittävät minulle erilaisia käskyjä ja pyyntöjä, mutta eivät pidä asianaan yrittää mitenkään muuttaa omaa käytöstään.

Esim. joskus tulee vastaan äitejä, joilla on koiria varova lapsi ja sitten he näkevät oman koirani, joka siis hirveän kiltti, ja sitten pyytävät minulta erikseen, että saisiko lapsi hieman silittää koiraa. Oikeastaan aina on käynyt niin, että lapsi onnistuu silittämään koiraa ja tulee iloiseksi. Tällainen on mielestäni erinomainen lähestymistapa.

Ethän vaan kasvata omia lapsiasi koirapelkoisiksi, jos itse pelkäät koiria?

En tätä turhaa pelkoa heille toivoisi. Vaikka ei elämää rajoita kauheasti niin ehkä jonkin verran kuitenkin, inhottava esimerkiksi olla kylässä, jossa koiria kun en niiden parissa viihdy ja koko on sellainen pelko päällä. Lapsille en aio koirista mitenkään negatiivisesti puhua, mutta toisaalta eipä meille koiraa tule tai jos lapset haluaisi niin joku tosi pieni korkeintaan, mutta toivottavasti lapset pääsevät kuitenkin tutustumaan koiriin esim. jonkun kaverin kautta, en aio lasten tutustumista koiriin estää, mutta kun en itse ole koirien kanssa tekemisissä niin eivät toisaalta ainakaan minun kauttani saa mitään koirakontakteja ym.



t. ap

Kokemukseni mukaan pienestä koirasta on keskimäärin helpompi saada agressiivinen pirttihirmu kuin isosta koirasta.

En tiedä laajasta koiratuttavapiiristäni yhtään agressiivista tai uhkaavaa iso tai jättikoiraa mutta useamman pikkukoiran joka estoitta tyrannisoi koko huushollia ja naapurustoa. "Kun ei sitä pikkumussukkaa voi kieltää tai kouluttaa kun se on niin pieni mussunmussun-murunen jota pitää kantaa joka paikkaan etei mene rikki".



Äidilläni oli Bernhardinkoiria ja ei ne mitään perikatoon syönyt. Jos koira ei oikeastaan kuluta mitään niin ei sille ruokaakaan tarvitse ämpäritolkulla kantaa vain siksi että se on iso. Joka päivä löntystelivät lenkin ja vauhti ei todellakaan päätä huimannut.

ovat todella lempeitä tapauksia. Kannattaa tutustua.



Myös tanskandogit ovat yleensä melko harmittomia. Tässä on jo kasvattajien pakko ottaa vastuuta, koska liiallinen tervävyys yhdistettynä näin isoon kokoon olisi vaarallista.

Esimerkiksi rotweilereissä 10-vuotias on jo tosi vanha, jollain suomenpystykorvalla tai perhoskoiralla se ei ole ikä eikä mikään. Toki kaikista roduista löytyy ikinuoria tervskantoja ;).



Minustakin pelottavimpia koiria ovat ne mummeleiden irvistelevät japaninpystykorvat, jotka nappaavat pohkeeseen kiinni, jos menee liian läheltä ohi.



Iso koira on pakko kouluttaa kohtuullisen hyvin, että sen kanssa pystyy elämään. Idioottiomistajia löytyy kyllä sieltäkin puolelta, lähinnä kai niistä nuorista miehistä, joille iso koira on mulkunjatke. Harvinaisempaa se kyllä on,onneksi. Se on tosiasia, että vihainen tiibetinspanieli on ärsyttävä ja harmillinen, vihainen rotikka hengenvaarallinen.

on ainakin maailman suurin säkäkorkeus.

Meinasi hermot mennä niiden ruokakulujen kanssa aikanaan. Eikä ollut edes tanskandoggi eikä irlanninsusikoira, vaan nöffi.

Muuten oli hirveän kiltti ja kohtalaisen tyhmä se meidän nalle.