Minun motiivini pitää lapseni kotihoidossa.

Jos yhteiskunnalla ei ole varaa mahdollistaa sinulle tätä tuntemisprosessia? Minä tunnen lapseni (2kpl) vaikka meninkin töihin näiden ollessa 1,5 vuotiaita.



Etkö muka viihdy vain kotona?;)

että tunnen lapseni, vaikka ovatkin 18 h viikossa hoidossa.



Jäähän siinä aikaa tutustua ja kommunikaatio pk:n välillä toimii.



Oppivat lapsetkin sen, että en ole pelkästään heitä varten vaan että äidilläkin on oma elämä.



Mutta kukin tavallaan.

t: kotiäiti myös, joka tosin ei tarvitse lasten kotihoitoon mitään motiivia (tai muuta perusteltua hyväksyntää)

päivän tunteja jossain muualla. On ihanaa olla silloin paikalla, kun lapsi uteliaana tutkii koppakuoriaista tai keväistä jääpuikkoa. Upottaa pienet sormensa taikinaan tai maistelee mustikoita. Silloin pystyn itsekin olla läsnä parhaiten, kun ei ole ainainen kiire paikasta a paikkaan b paikan c kautta.



Läsnäolo syntyy pienistä hetkistä kiireettömyyden keskellä ja niissä olen itsekin kaikkein onnellisin.



ap

Miksi esimerkiksi sinä toinen kotiäiti hyökkäät minua vastaan? Tämä on mielipidepalsta ja tämä on minun mielipiteeni ja sellaisenaan arvokas.



ap

taivastelijoiden kanssa. Ole onnellinen ihan rauhassa. Taivastele niitä halvatun leppäkerttuja lapsesi kanssa. Ei susta varmaan mihinkään tuottavaan toimintaan oliskaan. En oo koskaan ainuttakaan reipasta kotiäitiä tavannut ja tuskin tapaankaan. Ihan samanlaisia työtävieroksuvia taivaanrannanmaalareita kaikki.



Ja ihan turha lässyttää yhtään mitään siitä kuinka paljon edullisemmaksi tulette yhteiskunnalle. Jos olisitte oikeasti niin helkkarin hienoja ihmisiä, ottaisitte hoitolapsia omienne lisäksi ja olisitte näin huomattavasti hyödyllisempiä.

Jos he ovat toisella hoidossa, menetän jotain oleellista, koen menettäväni otteen siitä, mitä he ihan oikeasti ovat.

No sitten täytyy varmaan tosiaan pitää lapset lähellä 24/7. Lapset kun tuppaavat näyttämään eri ihmisille eri puolia itsestään ja olisihan se ihan kamalaa, jos joku näkisi lapsessasi jotain sellaista, mitä sinä et näe...

Minä olen kyllä oppinut tuntemaan omat lapseni ihan riittävän hyvin, vaikka olenkin palannut töihin jo ennen lasten yksivuotispäivää. Tosin silloin, kun mies oli hoitovapaalla, tuntui siltä, että hän tuntee lapsemme, varsinkin kuopuksen, minua paremmin.

päivän tunteja jossain muualla. On ihanaa olla silloin paikalla, kun lapsi uteliaana tutkii koppakuoriaista tai keväistä jääpuikkoa. Upottaa pienet sormensa taikinaan tai maistelee mustikoita. Silloin pystyn itsekin olla läsnä parhaiten, kun ei ole ainainen kiire paikasta a paikkaan b paikan c kautta.

Läsnäolo syntyy pienistä hetkistä kiireettömyyden keskellä ja niissä olen itsekin kaikkein onnellisin.

ap

Koen noita onnen hetkiä lapsen kanssa, vaikka käynin töissä. Toisaalta ajattelen, että minä maksan verorahoillani sinun leppäkerttuhaahuilusi metsän siimeksessä. Jostain ne Kelan rahat sinne Kelaankin tulevat (lue: työssäkäyvien palkasta).

Jotenkin pelottavaa, millaisia ihmisiä on olemassa. Ap, hyvä aloitus ja hieno viesti. Allekirjoitan näkemyksesi.

mädännyttänyt koko ketjun..

omistautua lapsilleen ja saada aikaan hyvinvoivia tulevia veronmaksajia, niin olkaamme siihen tyytyväisiä. MItään muuta emme ap:n tilanteesta tiedä, kuin että hän rakastaa lapsiaan.

päivähoitomaksuja, vaan yhteiskunta tukee sua joka kuukausi tuhannella eurolla per lapsi. Sehän lukee siinä päiväkodin laskussa, jos olet sattunut vilkaisemaan.

Täällä taas katkerat uraäidit vittuilee.

Haistakaa (___I___)!

että maksamistani veroista menisi suurempi osa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan sekä kotihoidontukeen, jotta täältä Suomesta kasvaisi vielä jatkossakin järkeviä ja onnellisia ihmisiä!



Hienoa kotiäidit, teissä ja teidän lapsissa on tulevaisuus!!!

Jotenkin pelottavaa, millaisia ihmisiä on olemassa. Ap, hyvä aloitus ja hieno viesti. Allekirjoitan näkemyksesi.

Onko niin vaikea ymmärtää sitä tosiasiaa että teidän rajallinen kykynne ymmärtää yhteiskunnan mekanismeja käy toisinaan hermoille. Kuten ylläkin on todettu, ei se raha siihen teidän kotona perseilyyn taivaalta tipu. Siinä vaiheessa kun sovitaan, että kotiäideiksi aikoivat jättävät koulut peruskouluun ja elävät ihan omilla säästöillään tai miehen elättinä, niin fine, taivastelkaa leppäkerttuja vaikka maailman tappiin. Mutta että on otsaa alkaa moralisoimaan ja pätemään niille jotka sen kotonalusmuilun mahdollistavat! Vain kotiäiti on niin typerä ja itseään täynnä.

onpas hurjia kommentteja ap:n asialliseen kirjoitukseen! Minä olen myös kotona lasten kanssa ja ap:n pointti on hyvä. Itse arvostan myös sitä, että meidän lasten ei tarvi sairastaa suurinta osaa vuodesta.

Itse arvostan myös sitä, että meidän lasten ei tarvi sairastaa suurinta osaa vuodesta.

Odotas, kun menevät eskariin / kouluun...

päivähoitomaksuja, vaan yhteiskunta tukee sua joka kuukausi tuhannella eurolla per lapsi. Sehän lukee siinä päiväkodin laskussa, jos olet sattunut vilkaisemaan.

Siis mistä ihmeestä te olette tuon tuhannen euron taikaluvun repineet? Pehmittääkö se kotonaolo pääkopan niin pahasti? Ensinnäkin, olisikohan hoitopaikan hinta aikalailla kuntakohtainen? Toiseksi, esim. yksityinen pph saa kelalta about sen saman mitä on kodinhoidontuki...

ja aletaan laskemaan, montako tuhatta euroa se työssäkäyvä äiti ja isä maksaa joka kuukausi veroja, ja montako tuhatta euroa yhteiskunta pistää siihen työssäkäyvän perheen lasten päivähoitoon. Vain hyvin harvoissa tapauksissa tavallinen työssäkäyvä pariskunta saa verorahoilla maksettua edes ne välittömät kulut, mitä lapsen päivähoito yhteiskunnalle maksaa. Sitten, kun mennään esimerkiksi siihen, paljonko lasten sairastelut maksaa vanhempien poissaolona töistä jne. niin summasta tuleekin mielenkiintoinen.



Sinä voit riehua ihan niin paljon kuin haluat, mutta fakta on se, että lapsen kotihoito on tälle yhteiskunnalle kaikkein edullisin tapa hoitaa lapset.

Millä lailla olen tuonut esiin, että elän tuilla? Äitiyslomaan käsittääkseni minulla on oikeus ja lapsilisiin siinä kuin kaikilla uraäideilläkin. Kolme lasta, joista vanhin ei ole edes 4 täyttänyt. Kotihoidontukea olen saanut vain pari kk. Mieheni käy töissä ja itse käytän perintörahoja tähän tärkeään elämänvaiheeseen.



Työpaikka ja akateeminen tutkinto kyllä löytyvät.



ap