Minun motiivini pitää lapseni kotihoidossa.

Ap on äideistä parhain. Juuri tuollaisen äidin olisin halunnut itselleni, vaikka hyvä äiti minunkin on.

Kaikkea hyvää ap.lle perheineen.

Me työssäkäyvät äidit jatkamme eloamme hiukan kateellisena.

On meillä hieno yhteiskunta! Ja hienot arvot!



Minä valitsin toisin. Lapsella on vaikea ADHD. Päätin jäädä kotiin vaikka lapsi meni kouluun. Ei olisi millään pärjännyt koulun jälkeen eikä olisi tullut mitään kouluun lähtemisestä ilman aikuista. Ip-kerhoon ei kannata tämmöistä lasta laittaa, liikaa hälinää ja vilinää ja käy liian raskaaksi koulupäivän vilinän jälkeen.



Lapsi tärkeämpi kuin raha,raha,raha ja tuottavuus!



Ihan vapaasti saa raha-ihmiset vetää herneen nenään. Teidän arvonne muutenkin niin huonot että en korvaani loksauta mielipiteillenne.

on hyvinkin pitkälti kyse... Usein niissä perheissä, joissa äiti on kotona, valitaan tietoisesti "köyhempi" elämä, jotta on mahdollista antaa lapsille enemmän aikaa ja rauhallisempi lapsuus. Tämä siis silloin, jos mies ei ole erityisen hyvin tienaava, kuten vaikka meillä. Kysyin eskarilaiseltani jokunen päivä sitten, että "haluaisitko, että asuisimme isossa talossa ja äiti kävisi töissä ja te lapset olisitte hoidossa vai että asutaan vähän ahtaanlaisesti vuokralla ja äidillä on mahdollista olla teidän kanssa kotona?" Eskarilainen vastasi muitta mutkitta, että näin on parempi, että äiti on kotona.

Minusta lasten lapsuusaika on niin korvaamatonta, että sitä ei mikään raha, tuottavuus tai upeinkaan työpaikka voi minulle korvata. Minulle lapset ovat tärkeintä, uralla ei ole mitään merkitystä. Työssä käydään siksi, että saadaan rahaa elämiseen, mutta perhe on minulle elämän ykkösasia, joka menee aina kaiken muun edelle. Mutta ymmärrän senkin, että jollekin toiselle voi olla toisin. Enkä arvostele ketään. Ei, en edes rivien välissä, vaikka joku niin kuvitteleekin. Puhun ainoastaan omasta puolestani.

kun ajatellaan, että kotihoidossa olevat elävät veronmaksajien rahoilla. Siellä tarhassa olevet ne vasta verorahoja kuluttaa! Olen järjestänyt elämäni niin ettei ole luksusasioita(omaa asuntoa,autoa,yms),joiden TAKIA joutuisin töihin tienaamaan. Sehän vielä puuttuis et avustettas ylläpitämään luksus elämänlaatua niille jotka sitä itselleen on haalinu. Pärjään vähemmällä, kulutan verorahoja vähempi, ja olen ONNELLISESTI lasten kanssa kotona!

älä välitä noista kateellisten kommenteista.

Ne jotka vauvan kanssa kotona ja isommat lapset virikehoidossa. Nämä ovat yleensä vielä täysin ilmaiseksi siellä tarhassa koska äiti tienaa niin vähän.



Muuten ajateltuna kaikki lapsiperheet tuhlaavat verorahoja. Mutta kaikki me ollaan joskus lapsia oltu ja nykyiset lapset kasvavat aikuisiksi veronmaksajiksi.

Jokainen hoitakoot lapsensa miten parhaaksi näkee!

Onhan se totuus että jos perhe on ok niin kaikille lapsille paras paikka ihan pienenä on koti. Isommat (yli 3 tai 4 v lapsesta riippuen) taas saattavat hyötyä siitä tarhasta jos ei liian pitkiä päiviä. Jotkut lapset taas on parasta laittaa vasta eskariin jne. Kaikki me ollaan erilaisia ja erilaisia ihmisiä tarvitaan -niin "kotihoidettuja haahuiljoita" kuin "tarhassa kasvanneita kopioita".

...että saisin kasvatettua lapsilleni terveen, hyvän ja toisia ihmisiä arvostan itsetunnon. Myös siksi, että lapset saisivat rauhallisen ja kiirettömän lapsuuden, koska aikuisiässä kerkiää juoksemaan työelämässä ihan tarpeeksi. Onhan meillä työikää 65-vuotiaaksi asti ja ehkä tulevaisuudessa myöhemmäksikin.



Nykyajan päiväkodeissa on liian kiire ja liian vähän henkilökuntaa. Pienet ihmiset ovat siellä toisten lasten armoilla. On aivan hirveää, että pieniä ihmistaimia kiusataan jo aivan varhaislapsuudesta lähtien. Se on väärin, koska se aiheuttaa hallaa pienen ihmisen tulevaisuuteen ihan kokonaisvaltaisesti ajateltuna.



Pienen lapsen pitäisi saada hyväksyntää ja aikuisen syliä, turvaa ja tukea pienestä pitäen. Pienen ihmisen on saatava kasvaa rauhassa rakkaudella ja selkeiden rajojen puitteissa. Pienen ihmisen pitäisi saada nauttia kiireettömistä aamuista, ulkoilmasta ja yhdessäolosta omien vanhempien kanssa. Pienen ihmisen pitäisi saada tutkia ja ihmetellä maailmaa omin silmin ja luottavaisena ilman mitään turhaa häröilyä.



Nykyään kaikki on liian kiireisiä. Lapsen omat vanhemmat eivät jouda asettamaan rajoja lapsilleen. Päiväkotikaan ei tähän kykene. Vahemmat lapsipersoonat sitten päiväkodeissa jyrää nämä heikommat. Ja näihin kaikkiin jyräämisiin ei kerta kaikkiaan riitä aika ja voimavarat. Olen aikoinani ollut päiväkodissa kesätöissä. Näin siellä aivan tarpeeksi näitä tilanteita, ja tajusin miten itse tulevaisuudessa hoidan lapseni. Tämä on minulle tärkeä asia!



Minun vanhin lapsi on nyt alakoulussa. Toki aluksi pelotti, kun eskari alkoi, että näinköhän olen tehnyt oikean (tai väärän) valinnan, kun päätin jäädä aikoinani kotiäidiksi. Nyt voin sanoa, että tein oikean ratkaisun.



Lapsella on hyvä itsetunto, jota ei niin vain lytisetäkään. Lapsi puolustaa koulussa niitäkin, joita yritetään kiusata eikä hän ole kertaakaan kiusannut ketään. Hän ei mene "massan" mukana, vaan muodostaa asioista sen oman mielipiteensä. Myös opettaja on huomannut tämän ja reppuvihkosta päätellen työni kotona ei ole ollut turhaa. Muutenkin lapseni keskittyy hyvin koulussa ja pitää koulunkäymisestä. Hänestä koulunkäynti on kivaa. Ja kun koulunkäynti on kivaa, niin arvosanat on sen mukaisia! =)



Toki oma työelämä on jäänyt tässä taka-alalle. Olen kyllä kouluttautunut, mutta onneksi sellaiselle alalle, ettei tietojen päivittäminen ole lisäkouluttautumisella mahdotonta. Työelämään siirtyminen parin vuoden päästä tuo minulle itselleni uusia haasteita, mutta enköhän niistä selviä. Palkka ei varmastikaan tule olemaan heti alkuun päätä huimaava, mutta emmeköhän pärjää.



Koen, että kotiäitiys on antanut muutenkin mielettömästi minulle itselleni. Tuskin tulen koskaan katumaan päätöstäni jäädä kotiäidiksi.