Miten ihmeessä jaksatte te äidit, jotka ovat tehneet kaksi sarjaa lapsia?

en koskaa ole valittanut.



Olen jo omassa lapsuudenkodissani nähnyt. Meitä oli viisi lasta, näin millaista elämä on. Kun minä olin 11v, isoveljeni 13v ja sisareni 10v syntyi meille pikkuveli. Hän sai sisaruksen parin vuoden kuluttua. Ihanat nuo pikkuveljet kun aikanaan enoina minukin lasteni kanssa olivat.



Minä sain toiveeni toteutumaan. ensin syntyi kolme lasta neljässä vuodessa, seitsemässä vuodessa olin neljän lapsen äiti.



Sitten vanhimman ollessa 14v, seuraavan 13v, sitten 10v ja vielä yksi 6,5v syntyi uusi vauva.



Vielä 2v9kk:n kuluttua syntyi kuudes lapsemme vähän niinkuin kahdessa sarjassa. Vanhin oli silloin 17v...



Ihania aikoja. Varsinkin taas kun sain viidennen, silloin isompi veli oli jo 6,5v.



Ensimmäisestä vauvasta sain nauttia ns.ainokaisesta vain 1v1kk ajan kun veikka syntyi ja oli kuin kaksi vauvaa. Kummatkaan eivät kävelleet, eivät itse syöneet..



Näin on, 37 vuotta on ollut yhteensä lapsia kotona, kunnes nuorin lähti viereiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kouluun aamuisin on lähtenyt yhtäsoittoa 31 vuoden ajan. ensimmäisen aloittaessa ja nuorimman saadessa lakkinsa.



Työkin on ollut lasten parissa. Lapset ovat ihania.

Mutta meillä on vanhimmän ja nuorimman ikäero 14 vuotta. Siinä vällissä on myös lapsia, nuorimman ja edellisen välissä on 7 vuotta. Se oli sopiva, niin sain jäädä vielä kotiin, kun silloinen kuopus lähti kuluuun.

Isothan on jo isoja, ja pienin on antanut vain voimia, kun on murrosikäisiäkin ollut. Eli mielestäni vain posistiivista jaksamisen suhteen.

vauhdin päällä! Minusta on kivaa, kun talossa on kikatusta, kurahousuja, leikkiä ja pulinaa, tässä ei ehdi niin keski-ikäistymään. Haluaisin vieläkin lapsia, mutta sille on terveydellisiä esteitä. Ekassa sarjassa kolme poikaa ja vanhin 20v, tokassa sarjassa kaksi poikaa ja nuorin 5.





41v

kun onhan sitä hommaa, ja pyykkiä, tiskiä, sotkua ruoanlaittoa... koko ajan. Jos ei ois osallistuvaa miestä talossa, niin olisin kuallu tähän homman paljouteen. isoilla on isot ongelmat, pienillä omansa. KAikkien juttuja täytyy jaksaa kuunnella ja olla tukena, sylinä, kamuna ja äitinä, korvana ja suuna-päänä. Omaa aikaa on, mutta se menee sitten ihan työntekemiseen. Ihania lapsia, mutta olen monesti miettiny, että 3 lasta ois soppeli ja 2 isoa koululaista ois ideaali, vaikken ketään pois vaihtas... on tuota lapsiaikaa kuitenki tullu elettyä, että osaa sekä uskaltaa ajatela ihan kriittisestikin ja pohtia tättä elämänmenoa.

koska en ole kokenut tätä mitenkään raskaana. meillä vielä siten, että se kolmas sarja, eli lapsenlapset alkoivat tupsahdella maailmaan, kun pienimmät olivat kouluikäisiä. siinähän nuo lapset menee elämässä mukana. mitähän minäkin älyäisin edes tehdä, jos tässä ei noita lapsia koko aikaa olisi?

Mutta ajattelin tehdä iltatähden vielä.

Ikäeroksi tulee 9-10 vuotta vanhempaan ja nuorempaan se 8-9 vuotta. Hyvin sitä varmaan jaksaa, kun on ihan nuorena tehnyt ne ekat ja nyt vasta "normaalisynnyttäjän" iässä.

Tosin ikäeroa oli edellä kuvattua vähemmän. Kuitenkin kodissamme oli yhtäaikaa teinejä ja taaperoita. Jonkin verran olen jälkikäteen keskustellut äitini kanssa kuinka hän tuolloin jaksoi. Vastaus on ollut lähinnä se, että kyllä ihminen repeää vaikka mihin, jos on pakko..