Lue keskustelun säännöt.
En aina uskalla ottaa yhteyttä ihmisiin,
15.03.2012 |
en edes ystäviin. Kai moni luulee, etten halua enkä välitä. Kynnys on vaan niin korkea. Onko muita? Miten rohkeutta ja itseluottamusta vois saada lisää? Pelkään, että tungettelen eikä ihmiset ole aidosti kiinnostuneita seurastani.
Kyllä minä ihmisten seuraa kaipaan, vaikka olenkin kotona viihtyvää sorttia enkä mikään puhelias social-butterfly.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä kehtaa pyytää ketään mihinkään ja jos mua pyydetään, niin mietin aina et, miksi, säälistäkö.
Meillä kolmella menee HYVIN... ehkä tämä kun täällä aikansa valittaa, niin tajuaa itsekin kuinka typerältä se kuulostaa ja rupee sit vähä rohkaistuu.
Sitä odotellessa : D
samanlaisesti käyttäydyn :( Kaverit saisi aina raahata minut jonnekin, itse en osaa/uskalla ehdottaa. Olen mälsän passiivinen.
Kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi.
Etenkin, jos on tarpeeksi monta kertaa saanut "pakit", tai muuten pari ihmistä joita väliin kaipaa, ovat jollain tasolla "pelottavia" ettei tiedä, miten lähestyä. p
nytkin olen viivytellyt yhteen viestiin vastaamista jo pari päivää, kun on tuntunut siltä, että liian nopea vastaus olisi tungettelevaa tai että toinen oikeastaan alunperinkin otti yhteyttä vain velvollisuudentunteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan täysin. Olen ujo ja äitini vielä lietsoi sitä ollessani nuori sanomalla esim. kun olin poikakaverin kanssa lähdössä ulos, että "uskotko että se jaksaa kauaa sinua katsella". : (
En aina uskalla ottaa yhteyttä ihmisiin -- en edes ystäviin.
Mun tapauksessa se on jonkintasoista sosiaalista jännitystä ja häpeääkin vaikean elämäntilanteen takia, mutta nyt tilanteeni on kuitenkin parempi kuin 3-4 vuotta sitten; nimittäin silloin uskaltauduin seurakunnan matalan kynnyksen ALFA-kurssille, jossa oli tosi lämmin ja "epäuskonnollinen" tunnelma ja siellä oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Suosittelen :) http://alfakurssi.fi/fi/welcome/index.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kokeilla, ja pitää luottaa siihen että toinen sanoo, jos ei sovi tai haittaa jotenkin. Ei pidä ajatella liikaa, ja antaa ihmisten kantaa oma vastuunsa. Laita itsesi likoon, vaatii luovaa hulluutta. Jos tekee virheitä (?!) niin sitten tekee, niin ne muutkin. Anna palaa, elämästä ei saa mitään irti jos ei laita itseään alttiiksi ja tee aloitteita. Sama varovaisuus se on muillakin, tai muut syyt. Mutta moni ilahtuu kun pyydetään kaveriksi johonkin.
Allekirjoitan täysin. Olen ujo ja äitini vielä lietsoi sitä ollessani nuori sanomalla esim. kun olin poikakaverin kanssa lähdössä ulos, että "uskotko että se jaksaa kauaa sinua katsella". : (
(kun olin ujon lisäksi pieni ja laiha), ettei kukaan poika sinua tahdo.
Ap
En uskalla edes facessa pyytää kavereiksi. Mutta varmaan mä olenkin oikeasti niin nolo, ettei kukaan oikeasti halua olla kaveri, tai edes kavereidensa näkevän, että näin surkea tyyppi listoilla roikkuu.