Minkälaista aikuista ihmistä kiusataan työpaikalla ja millaista ei?

Jotkut kiusaajat saavat mielihyvää siitä, että alistavat ja pompottavat hierarkiassa alempana olevia ihmisiä, erityisesti harjoittelijoita, kesätyöntekijöitä ja työllistettyjä.



Jotkut taas nauttivat siitä, että voivat nakertaa esimiehen valtaa kiusaamalla häntä ja vaikeuttamalla hänen työtään.



Jotkut taas näkevät tämän elämän hyvin ahtaasti ja heidän mielestään on heidän tehtävänsä puuttua muiden työkavereiden henkilökohtaisiin valintoihin; syömisiin, pukeutumiseen, tupakointiin jne. Jos ei ole normaalipainoinen, tupakoimaton keskiverto kansalainen, niin kritiikkiä tulee.

mutta eihän se sitä edes huomaa...



Muunlaisia ei kiusta näemmä, kaikenlaisia meitä täällä onkin :D

vaan ryhmädynamiikasta, joka joko toimii tai sitten ei. Paskassa yhteisössä kiusataan. Hyvässä yhteisössä ei.

Huono esimies luo pohjan kiusaamiselle. Kun asiat ei toimi, ihmiset on epätietoisia omasta asemastaan ja kokevat ettei heidän työllään ole merkitystä tai sitä ei arvosteta, on ilmapiiri erittäin herkkä väärinymmärryksille, loukkaantumisille, piikittelylle ja kiusaamiselle.

johon ilmoitin tyynesti, että itselläni on tehtävän tekeminen kesken ja hänellä mitä ilmeisimmin ei, joten josko tekisi itse hommansa. Pari kertaa riitti ja loppui pompotus. Sen jälkeen alkoi rajojen etsintä, kuin uhmaikäisen kanssa. Alkoi käskyttää tekemään sellaisia tehtäviä, joita olin tekemässä jo muutenkin - siitähän en ainakaan kieltäytyisi! Siitä hivuttautui harmaalle alueelle testatakseen, missä rajani menee. Eipä haitannut, vedin rajan ja pysyin siinä.



Jos olisin ollut hieman tossukampi tapaus, olisin taatusti joutunut tuon henkilön ikeeseen pitkäksi ajaksi.



Samassa työpaikassa oli sitten aivan vastakkainenkin persoona, superahkera työmyyrä, jonka ihmisarvo tuntui riippuvan tehdyn työn määrästä. Hänellä oli aihettakin delegoida hommia meille muille, koskapa oli hyvä huomaamaan mitä vielä olisi hyvä tehdä. Vastaan en viitsinyt hänelle sanoa samalla tavalla, koska kunnioitin hänen ahkeruuttaan. Mutta yhtä lailla siinä olisi ollut riski joutua hänen ilkeämielisen nokkimisensa kohteeksi. Hän arvosteli joskus hyvin kärkevästi, jos toimin jossakin asiassa eri tavalla kuin hän itse. Siitä selvisi ihan vain näyttämällä, että itselle oma tapa sopii paremmin ja sanomalla napakasti takaisin naljailuihin. Taaskin olisi tossukampi varmaan jäänyt jalkoihin.



Huvittavinta oli, että nämä kaksi tyyppiä eivät voineet sietää toisiaan, ja kumpikin syytti toista työpaikkakiusaamisesta!