Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti kuolee varmaankin tänä yönä
24.02.2012 |
Sellaista kerrottiin sairaalasta. Sairastanut pitkään syöpää ja nyt loppuvaihe menossa.
Olen helpottunut, kun pitkä sairaus on nyt loppusuoralla ja pian on kaikki ohi. Ei juurikaan sureta, muutamat kyyneleet tosin on tullut tänään itkettyä kun tieto sittenkin tuli hieman yllätyksenä, mutta enimmäkseen on rauhallinen olo.
Mutta vaikea mennä nukkumaan. Väsyttää, silti ei väsytä. Pyydettiin että ei yön aikana soiteta vaan vasta aamulla.
Nyt kyllä väsyttää tosi paljon. Taidan ruveta nukkumaan. Huomenna herätä toisenlaiseen maailmaan.
Ja mitäs jos kitkuttelu aamulla jatkuu? Hmm.
Kommentit (67)
Klo 10 jälkeen tuli soitto, että nyt on äiti kuollut. Yön vielä siis sinnitteli. Yksin sai lähteä niin kuin toivoi, ei ehtinyt kukaan tänä aamuna sinne kaveriksi.
Harmi se minustakin on, ettei äiti halunnut vierelleen ketään, mutta se on hänen oikeutensa ja sitä kunnioitan. Ei aikuista ihmistä voi paapoa ja panna omaa mukavuudenhaluaan etusijalle.
Oma olo ihan ok. Lapsetkin ehdin viedä hoitoon, synttärikutsuja veivät kavereille kun esikoisella tulossa ensi viikolla juhlapäivä. Aika raakaa mutta toisaalta kiva tietää, että elämä jatkuu. Heidän surunsa kohtaaminen kuitenkin jännittää, kun pitää parin tunnin päästä noutaa hoidosta. Eiköhän tämä tästä.
Nyt se on sitten ohi. Outo tunne.
kun olen tätä ketjua lueskellut (muutama mätä omenakin näköjään aina eksyy kommentoimaan asiattomia).
Toivon sinulle ja perheellesi voimia ja jaksamista. Anna itsellesi aikaa surra, mutta kuten sanoit, elämäkin jatkuu. Arkirutiineista on varmasti apua. Nyt voi olla vielä outoa suhtautua äitisi kuolemaan, varmasti tulee sekin hetki kun tajuaa, että todellakin eron ja lopullisten jäähyväisten hetki on tullut. Hänellä on nyt hyvä olla.
Halauksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit hienosti, kun kunnioitit äitisi pyyntöä. Tsemppiä ja voimaa!
Voimia sinulle ap. Anna itsellesi lupa tuntea juuri sitä mitä milloinkin tunnet -tunteminen on aina oikein. Itse läheiseni menetettyäni olin alkuun lähinnä helpottunut että kivut ja kärsimys olivat hänellä ohi, sitten pikkuhiljaa rinnalle hiipi tunteiksi kaipausta ja surua. Suru tulee kun on tullakseen -anna sen tulla. Muista myös pitää huolta itsestäsi kaiken keskellä.
Lasken matkaan leijan kauneimman
Se saa lentää tuulien teitä
Toivo nousee yli ulapan
Anna rauha, varjele meitä
Anna rauha, varjele meitä
Lasken matkaan toiveen kauneimman
Se saa lentää tuulien teitä
Pyyntö kantaa yli maailman
Anna rauha, varjele meitä
Anna rauha, varjele meitä
Pyyntö kantaa yli maailman
Se saa lentää tuulien teitä
Toivo nousee yli ulapan
Anna rauhaa, varjele meitä
Anna rauha, varjele meitä
Siskoni lauloi tämän äitimme hautajaisissa, äärimmäisen kaunis kappale ja sanat osuvat.
-24-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tästä. Tosiaan äiti sairasti pitkään, viime ajat oli ilman puhelintakin ja pitkään jo heikkona niin ettei jaksanut jutella minun kanssa kuin muutaman minuutin parin päivän välein. Pesäeroa on tehty siis jo hyvän aikaa. Se varmaan helpottaa tätä ensireaktiota. Jossain vaiheessa tulee varmaan ikävä kun äidin puuttumisen selkeämmin huomaa.
kuoleva äiti ei halua olla vaivaksi (?) eli vaatia ketään tulemaan luokseen viimeisillä hetkillään elleivät he sitä vapaaehtoisesti halua, mitä he ilmeisesti eivät haluakaan. ..? Outo kuvio, olisikohan siis vain jonkun omituinen provo koko aloitus. Itsekin asun 400 km:n päässä äidistäni mutta jos tilanne olisi sama kuin ap:lla niin olisin varmasti matkustanut äidin luo hänen viimeisiksi päivikseen ja saanut varmasti myös töistä siihen vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli äiti on syöpää sairastanut jo pidempään, on siinä luopumis- ja surutyötä ehtinyt AP tehdä jo pitkään.
AP tunsi äitinsä parhaiten, paremmin kuin meistä kukaan muu. Ihan varmasti ratkaisu on ollut tälle perheelle paras mahdollinen.
On erilaisia äitejä ja erilaisia lapsia, erilaisine toiveineen. Kunnioittakaamme niitä.
Osanottoni AP
Ruumiinavauslaitoksella sanottiin appeni kuoltua, että ruumiin ulkonäkö ei muutu ajan mittaan. Ulkonäkö kuulemma tulee asennosta, missä kuoli. Appeni kuoli osittain kasvoilleen, jolloin veri pakkautui sinne.
Appeni oli kuollut suu auki. Näimme sen obduktiolaitoksella, mutta hautaustoimisto oli liimannut suun kiinni ja pienen hymynkin laittaneet. Tämän vuoksi moni luulee vainajan kuolleen hymyillen.
Mieheni romahti kuukauden kuluttua kuolemasta. Sitä ennen oli kutakuinkin kasassa, vaikka surikin jo.
Toivotan jaksamista teidän suvullenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon ap sinulle voimia. Ja voimia myös auttaa lapsianne surun käsittelyssä.
Olen kuullut, että yleensä vaikein asia, mitä ihminen joutuu kohtaamaan, on äidin kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kuitenkin kysyä, miksi et ole sairaalassa äitisi vierellä? En tahdo syyllistää, vaan kysyn ihan muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kuitenkin kysyä, miksi et ole sairaalassa äitisi vierellä? En tahdo syyllistää, vaan kysyn ihan muuten vaan.
Asun 400 kilometrin päässä äidistä. Muu perhe asuisi samalla paikkakunnalla mutta hän tahtoo olla yksin. Ei tahdo olla vaivaksi tai jotain sellaista.
Mä joudun työssäni seuraamaan usein sitä "kitkuttelua" ja sitten kun kuolema vihdoin tulee tuntuu hyvältä.
Mene nukkumaan ja nuku hyvin. Sun äidistä pidetään huolta ja voit olla varma, ettei enää nytkään koske. Kyllä ne osaa hommansa siellä hoitopaikassa. Ole huoletta!
Kipuja häneltä on hoidettu hyvin. Hengenahdistus on pahempaa. Toivottavasti se nyt loppuu. Ties vaikka olisi jo ohi. Viimeksi illalla siellä perhettä kävi ja hengitys katkonaista.
Frasier alkoi, jos mä katsoisin sen ja sitten alkaisin nukkua. Lapsille pitää kertoa aamulla, jos yön aikana on mennyt. Monenkohan aikaan sieltä sairaalasta soitetaan tällaiset puhelut? Ajateltiin että jos ei ehdi tulla soittoa ennen hoitopäivän alkua, niin saavat mennä hoitoon.
Saanko kuitenkin kysyä, miksi et ole sairaalassa äitisi vierellä? En tahdo syyllistää, vaan kysyn ihan muuten vaan.
Siksi kysyn, kun juuri juttelin yhden ystäväni kanssa hänen vanhempansa kuolemasta. Kertoi, miten rankkaa oli ollut. Ei muuta.
Otan osaa. Minusta on hienoa että kunnioitit hänen tahtoaan.