anoreksia

Jos haluaisit oikeasti parantua, et kyselisi vähäkalorisia ruokia.

Tossahan on kyse kontrollista, ei ruokamääristä, tiedät sen itsekin.

Sä kontrolloit itseäsi, et anna itsesi tehdä mitään mihin ei ole lupaa, koska kaikki muutokset pelottavat sua.

Yksin tuosta taudista on vaikea selvitä. Oman tuttavani hoito koostui osastojaksosta, lääkityksestä, terpiasta..



Mene vaikka paikkakuntasi lääkärille hakemaan apua. Tsemppiä ja tuhat voimahalia!

sieltä voisit saada parhaimmat neuvot.

1) rehellisesti/kuinka kauan ongelmasi on jatkunut?

2) onko syömättömyys kausittaista?

3) kuinka paljon painat ja kuinka pitkä olet?

4) Käytkö töissä/opiskeletko



ja tärkeintä



5) mistä saat jokapäiväisen energiasi? Miten jaksat päivittäin?

6) onko sinulla tukihenkilöä/lääkäriä?

7) täällä netissä et pelkästään parane :)

8) oksennatko tai käytätkö ulostuslääkkeitä?

Itse aikoinaan (ja toki muistan vieläkin)tiesin tarkalleen paljon missäkin on kaloreita.

1) rehellisesti/kuinka kauan ongelmasi on jatkunut?

2) onko syömättömyys kausittaista?

3) kuinka paljon painat ja kuinka pitkä olet?

4) Käytkö töissä/opiskeletko

ja tärkeintä

5) mistä saat jokapäiväisen energiasi? Miten jaksat päivittäin?

6) onko sinulla tukihenkilöä/lääkäriä?

7) täällä netissä et pelkästään parane :)

8) oksennatko tai käytätkö ulostuslääkkeitä?

1=tämä alkoin pikkuhiljaa n 2 vuotta sitten, mutta on ollut näin paha puolisen vuotta

2= syömättömyys ei ole kausittaista

3= painan 46kg ja olen 170cm pitkä

4= opiskelen

5= jaksaminen on ollut aika nollilla ja olen usein hyvin väsynyt, silti tuntuu kokoajan että jotain pitäis tehä, turhautunut olo

6= ystävä tietää tästä, muta en viitsi vaivata häntä tällä puhumalla hänelle tästä kovinkaan usein

8= en käytä ulostuslääkeitä, mutta aiemmin yritin oksennella, päätin kuitenki lopettaa sen, jolloin vähensin taas ruuan määrää

1) rehellisesti/kuinka kauan ongelmasi on jatkunut?

2) onko syömättömyys kausittaista?

3) kuinka paljon painat ja kuinka pitkä olet?

4) Käytkö töissä/opiskeletko

ja tärkeintä

5) mistä saat jokapäiväisen energiasi? Miten jaksat päivittäin?

6) onko sinulla tukihenkilöä/lääkäriä?

7) täällä netissä et pelkästään parane :)

8) oksennatko tai käytätkö ulostuslääkkeitä?

1=tämä alkoin pikkuhiljaa n 2 vuotta sitten, mutta on ollut näin paha puolisen vuotta

2= syömättömyys ei ole kausittaista

3= painan 46kg ja olen 170cm pitkä

4= opiskelen

5= jaksaminen on ollut aika nollilla ja olen usein hyvin väsynyt, silti tuntuu kokoajan että jotain pitäis tehä, turhautunut olo

6= ystävä tietää tästä, muta en viitsi vaivata häntä tällä puhumalla hänelle tästä kovinkaan usein

8= en käytä ulostuslääkeitä, mutta aiemmin yritin oksennella, päätin kuitenki lopettaa sen, jolloin vähensin taas ruuan määrää

anoreksia on hankala ja pitkäikäinen sairaus ja kestää siis näin ollen kauan parantua. vaikeaa on myös ulkopuolisen puuttua aikuisen ihmisen elämään

minusta on valoa kuitenkin tunnelin päässä jos itseäsi edes vähän kiinnostaa parantuminen. sanomattakin selvää että olet sairas. siihen ei ystäväsi varmasti tarvi sen kummempaa kuvailua MUTTA jos hän kerran on ystäväsi niin avaudu ja puhu ihmeessä. puhuminen on terapeuttista. ei hän ehkä voi olla uskottusi mutta tarvitset ehdottomasti läheisein ihmisen jonka kanssa käydä läpi ongelmaasi.

on vaikeaa tietysti neuvoa kun ei ole itse kokemusta mutta perusterveelle ihmiselle sopii sanonta "syö silloin kun on nälkä"

jos voimasi on lopussa ja muutenkin olet vajaalla energialla aina kun nälän tunne iskee syö jotain. edes ihan vähän. niin että se ei tunnu pelottavalta/ahdistavalta. ja kun huomaat että et ole esim parista lusikallisesta puuroa lihonnut grammaakaan voit lisätä hitaasti ruokamääriä. mutta lääkäriä tarvitset!

onhan se iso kynnys ylittää ja myöntää ongelma mutta kun olet sen ensi myöntänyt itsellesi on helpompi mennä eteenpäin. muista juoda paljon. kannattaa juoda piimää/pysytytkö?

ei kannata tappaa itseään nälkään :D katsos suomessa meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet selvitä!

tarkoitin tuolla lihomiskommentilla sitä että vaikka nyt söisit enemmän niin se ei siis tee sinusta sotanorsua.



tärkeintä että saat itseluottamusta ja vakuutettuasi itsellesi että ruoka on sama asia ihmiselle kuin hengittäminen. automaattinen joka päiväinen tarve.



p.s. yhtä pitkä olen kuin sinä ja painan 20 kiloa enemmän

[/quote]

anoreksia on hankala ja pitkäikäinen sairaus ja kestää siis näin ollen kauan parantua. vaikeaa on myös ulkopuolisen puuttua aikuisen ihmisen elämään minusta on valoa kuitenkin tunnelin päässä jos itseäsi edes vähän kiinnostaa parantuminen. sanomattakin selvää että olet sairas. siihen ei ystäväsi varmasti tarvi sen kummempaa kuvailua MUTTA jos hän kerran on ystäväsi niin avaudu ja puhu ihmeessä. puhuminen on terapeuttista. ei hän ehkä voi olla uskottusi mutta tarvitset ehdottomasti läheisein ihmisen jonka kanssa käydä läpi ongelmaasi. on vaikeaa tietysti neuvoa kun ei ole itse kokemusta mutta perusterveelle ihmiselle sopii sanonta "syö silloin kun on nälkä" jos voimasi on lopussa ja muutenkin olet vajaalla energialla aina kun nälän tunne iskee syö jotain. edes ihan vähän. niin että se ei tunnu pelottavalta/ahdistavalta. ja kun huomaat että et ole esim parista lusikallisesta puuroa lihonnut grammaakaan voit lisätä hitaasti ruokamääriä. mutta lääkäriä tarvitset! onhan se iso kynnys ylittää ja myöntää ongelma mutta kun olet sen ensi myöntänyt itsellesi on helpompi mennä eteenpäin. muista juoda paljon. kannattaa juoda piimää/pysytytkö? ei kannata tappaa itseään nälkään :D katsos suomessa meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet selvitä!

[/quote]

kiitos tästä vastauksesta, ehkä minun tosiaan kannattaisi hakeutua lääkäriin vaikka se vähän pelottaakin (pelkään, että hän syyllistäisi minua tai ei ymmärtäisi) en ehkä näe itseäni oikealla tavalla, vaikka kyllä tajuan että syömiseni suhteessa liikuntaan ei ole normaali...mutta kovasti haluan parantua, en aio luovuttaa:) vaikka aikaa se tosiaan varmasti vie...

ei lääkäri sinua syyllistä! eikä sinun tarvi hävetä



ei muita sairauksiakaan hävetä tai niistä syyllistetä- jos menet syövän tai migreenin takia lääkäriin. tuskin lääkäri ensimmäisenä etsii asioita joilla olisit muka viallinen/syyllinen



ja kun sinut ohjataan oikealle lääkärille joka on asiantuntija. varmasti ymmärtää!



tsemppiä!



itselläni tuttava joka kärsinyt bulimiasta seitsemän vuotta

[quote author="Vierailija" time="21.03.2012 klo 21:51"]

Jos haluaisit oikeasti parantua, et kyselisi vähäkalorisia ruokia.
Tossahan on kyse kontrollista, ei ruokamääristä, tiedät sen itsekin.
Sä kontrolloit itseäsi, et anna itsesi tehdä mitään mihin ei ole lupaa, koska kaikki muutokset pelottavat sua.

[/quote]

pakko sanoa että tuo "jos haluaisit oikeasti parantua, et kyselisi vähäkalorisia ruokia" on yhtä paskaa mitä liian moni ihminen jauhaa.. anoreksiasta parantuminen kestää kauan ja se on aloitettava vähitellen.. ajatteleppa nytten jos oot monta kuukautta näännyttäny ittees et sä noi vaa rupee normaalisti syömään. hyvä on parantuminen alottaa vähäkalorisemmilla ruuilla ettei tuu liika ahdistus tai paha flashback joka voi itsessään laukaista uuden "anorektisen vaiheen" (eli parantumisen halu loppuu siihen kun hirveä ruuan määrä ahdistaa tai esim tulee flashback siitä miten oot moittinu ittees syömisestä ja että oot lihonu) joka taas pistää sairaan henkilön alkupisteeseen. tämä taas kerran vaikeuttaa parantumista koska henkilön mieli on sairas joten hän saattaa syyttää itseään epäonnistumisesta ja ei koe ansaitsevansa parantua.

t: anoreksiasta selvinnyt opiskelija :)