Mies ja sen suuret puheet.. (avautumista vauvan hoidosta)
Mies ei ole ollu innokas vauvan hoitaja ja tavallaan ymmärränkin. Vauva ollut varsinainen tissitakiainen ja tuttipulloa ei ihan pienenä hyväksynyt.
Mies sanoi monta kertaa, että osallistuu sitten enemmän, kun vauva syö soseita ja maitoakin ottaa tuttipullosta. Keskittyy nyt 4v esikoiseemme.
No.. nyt vauva 5kk, syö soseita ja huolii tuttipullostakin korviketta. Minä tietysti olin onnessani, kun tuttipullo viimein kelpasi ja ajattelin, että saan vähän vapautta vauvanhoidosta ja vähän enemmän omaa aikaa. Ja mikä tärkeintä: kahden keskistä aikaa esikoisen kanssa.
Olin innoissani ja sanoin miehelle, että nyt kun vauva syö soseita ja hyväksyy tuttipullonkin, niin voi hoitaa vauvaa enemmän. Mitä vastaa mies, kun vien vauvan hänelle ja ojennan tuttipullon käteen:
"Syötä sinä, kun sulta se sujuu niin paljon luontevammin."
Eli se siitä! Ottaa pannuun ja pahasti. En pääse edelleenkään minnekkään, vaikka mies pärjäisi vauvan kanssa loistavasti. Ei kuulemma töiltään ehdi vauvaa hoitamaan ja hänen itsekin pitää päästä salille. On mulla paska mies!
Kommentit (9)
Älä anna periksi! Pistät vauvan isän syliin ja sanot heippa, lähden tästä lenkille. Anna ruokaa. Kyllä se uusi isä siitä vetreytyy. Mutta sinä et saa antaa periksi, muuten kaikki jää sun kontollesi ja 5 vuoden päästä huomaat miehen jatkaneen entistä elämää sun pyörittäessä koko perhettä.
Eikö tuo nyt ole aika luontevaa tuossa elämän- tilanteessa? Ei kannata tehdä isoja asioita tuollaisista jutuista jotka ovat oikeasti pieniä. Vauvat ovat äideissä kiinni tuossa vaiheessa ja mies tulee luontevammin mukaan myöhemmin.
Ei se elämä karkaa mihinkään vaikka vähän aikaa vietät vauvasi kanssa. Ja sehän on tosi hyvä jos mies keskitty esikoiseen-luonteva työnjako!
Meillä työnjako tasoittunut kun lapset ovat olleet 4-5 v.- nyt mies enemmän vastuussa lasten harkkajutuista jne. Ei auta odottaa pikavoittoja elämässä!
Minä olisin lähtenyt lenkille ja luottanut siihen, että mies ei pidä vauvaa kuitenkaan nälässä.
Minä olisin lähtenyt lenkille ja luottanut siihen, että mies ei pidä vauvaa kuitenkaan nälässä.
Huusi vauva hysteerisenä ja mies ei ollut antanut vauvalle ruokaa. Että näin. Lähtiessäni siis vauva nukkui ja sanoin vielä, että antaa maitoa, jos vauva herää.
-ap-
Vauva todella toivottu, mutta mies jotenkin "taantunut" vauvan tulon myötä. Meillä on se tilanne, että esikoinen on jo iso koululainen, ja mies ei enää ollut muistanut kuinka raskasta ja sitovaa pieni vaippaikäinen onkaan. Jotenkin ei ole osannut siksi asennoitua ja ennakoida, että elämäntilanne ei sitten vauvan myötä ole yhtä "mukava" kuin ennen, kun talossa on olluta vain itsenäinen koululainen...
Ottaa kupoliin ja pahasti, kun mies ehkä hoitaa vauvaa noin 15 minuuttia yhteensä päivässä. Luonnollisesti vauva on nyt äidissään paljon kiinni, mutta ymmärrän AP pointtisi täysin!
Olisi helpottavaa, jos voisi käydä sielä suihkussa ja syödä muulloinkin kuin vain silloin kun vauva nukkuu. Ja kun vauva nukkuu, käytännössä mitä siivoan, pyykkään, imuroin, laitan ruokaa, ja sitten jos rästihommilta jää aikaa, käyn suihkussa ja syön, luksusta on jos pystyy lukemaan päivän Hesarin kaupan päälle.
Pieni vauva sitoo niin paljon, se on ihanaa mutta samalla kamalan raskasta, varsinkin kun öisin menee myös vauvanhoitoon uniaikaa. Muutaman tunnin välein syötöt, vaipanvaihdot, päivittäiset pesut ja kaiken aikaa vauva sylissä ja nunnuttamiseen menee todella paljon aikaa. Olisi vaan niin helpottavaa, jos mies oikeasti auttaisi vauvanhoidossa! Olemme tapelleet tästä asiasta, juuri eilen illalla mies meni taas klo 20.30 nukkumaan, ja minä jäin valvomaan vauvan kanssa. Yöllä herään aina minä, ja sairaanakin itse joudun vauvan hoitamaan.
Tämä epätasa-arvo on tullut minulle täytenä yllätyksenä! Olemme tapelleet paljon siitä, että mies ei juurikaan siivoa, ei hoida vauvaa, eikä ole ruokaakaan paljon tarvinnut tehdä, niin minusta se on epäoikeudenmukaista ja erittäin taakottavaa että minä hoidan kaikki asiat tässä perheessä nyt.
ja mies ollut ennen ihan tasa-arvoinen! Mutta vauvan myötä muuttui hetkessä, vaikka itse toivoi vauvaa monta vuotta
Minä olisin lähtenyt lenkille ja luottanut siihen, että mies ei pidä vauvaa kuitenkaan nälässä.
Huusi vauva hysteerisenä ja mies ei ollut antanut vauvalle ruokaa. Että näin. Lähtiessäni siis vauva nukkui ja sanoin vielä, että antaa maitoa, jos vauva herää. -ap-
vai eri käsitys hysteerisestä huutamisesta?
että mieheni käyttää aivan samaa perustetta, kuin AP:n mies, miksi ei voi juuri nyt hoitaa vauvaa (2 kk).
Aivan kuin sylissä nunnuttaminen olisi jotenkin vain äidin tehtävä, samoin vaippojen vaihto, siivoaminen, pyykkääminen, ruuanlaitto jne. Mies valittaa koko ajan kun on niin väsynyt. Ou Jee, ja etten minä sitten ole väsynyt, kun nukun yössä n. 6 tuntia yhteensä? Mies menee nukkumaan klo 20.30 ja herää esim viikonloppuisin klo 11.30 ja ikää on jo 43 vuotta, joten ei ole mikään teini isä!
Ja siis ennen vauvaa mies oli paljon aktiivisempi kotihommissa ja isomman lapsen hoidossa. Kukahan meistä se väsyneempi ja työteliäämpi on????
Mikä kumma mun idioottimiestäni vaivaa????
Olen yrittänyt puhua ja perustella, mies selvästi kokee huonoa omaatuntoa tästä ja myöntää, että ei ole ollut nyt mikään hyvä mies, mutta itsekkyys aina siinä tilanteessa kun tarvitsisin apuja, voitaa aina.
Vauva on jatkuvasti äidin kanssa niin isä ei välttämättä kelpaa. Pitäisi alusta asti lykätä vauva isille aina välillä, että vauva tottuisi. Meillä 7kk ikäinen imee ainoastaan tissiä, joten on aikalailla kiinni minussa. Isi on neuvoton jos vauva alkaa itkeä eikä sosekaan maistu... Mutta mua ei haittaa tämä, oikeastaan nautin kun olen niin tärkeä vauvalle. Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut kunnolla, joten nyt en halunnut ottaa pulloa käyttöön kun se ei ole välttämätöntä. Käyn lenkillä enimmäkseen viikonloppuisin, kyllä iskä pärjää vauvan kanssa tunnin kun olen imettänyt juuri ennen lähtöä.
Minä löisin sen tuttipullon uudestaan miehen käteen ja lähtisin paikalta pois. Älä ole tuollainen tossukka.