Olen menettänyt kaiken. Ja juuri tänään ketuttaa. Ei jaksaisi olla positiivinen

Onko sinulla ketään, jota vihata, ex-miehesi kenties? Itse olen ylikiltti ja masennukseen taipuvainen ihminen, mutta kun elämä oikein koettelee, niin energisoidun parhaiten "kostamalla" vihaamalleni ihmiselle siten, että pusken läpi vaikka minkälaisista vaikeuksista pää pystyssä.



Psyykkaan ensin itseäni ajatellen, kuinka tuo ihminen saa nautintoa siitä että voin huonosti enkä jaksa mitään muuta kuin virua masentuneena sängyssä. Tästä sitten suutun niin kovasti, että pääsenkin sen vihan voimalla ylös ja elämässä eteenpäin!



Ko. ihmiseen en siis ota mitään yhteyttä, enkä häntä vaivaa asioillani. Kaikki tapahtuu pääni sisällä.



Itsemurha-ajatusten tullessa kuvittelen, että tämä henkilö laittaa niitä päähäni, koska toivoo minut pois maailmasta. Silloin herää entistä voimakkaampi elämänhalu, suorastaan vimma! Kärsivällä kehäraakillakin on piru vieköön oikeus elää!



Tsemppiä sinulle täydestä sydämestäni. Huomaat vielä jonakin päivänä, että nämä pahimmat ajat ovat muisto vain.

varmaankin opetella vihaamaan sitä syöpää. Ja jollain Sarasvuolaisella himopsyykkauksella ajatella itsensä taas terveeksi.



Kun jaksaisi nämä sytostaatit nyt joten kuten. Sädehoiodt kuulemma ei ole niin rankkoja. (?)

jaksat ja pääset aikanaan yli tuon!!!! Paranet. Kaunistut ja pärjäät rahallisesti paremmin.Ja...rakastut!!!!!



Lupaan!!!

rienanasi. Käyt hoidot läpi ja koko ajan mietit jotakin kivaa mitä teet sen jälkeen kun olet taas terve. keksi joku tulevaisuuden haave, josta pidät heikkoina aikoina kiinni.

voimia

olen pahoillani.



Sanotaan, etä elämänilo nousee kiitollisuudesta, eli pitää olla kiitollinen siitä mitä on, sekä siitä, mitä ei ole.



Luin kerran kristillisen kirjan nimeltä Kiitä sittenkin. Se sanoi, että pitää kaikki muuttuu, kun pystyy aidosti kiittämään Jumalaa: kiitos, että minulla on asunto alla. Kiitos, että vaikka olen sairas, olen elämän syrjässä kiinni. Kiitos, että opetat minulle tärkeää läksyä avioeron kautta.



Uskon, että kun löydät kiitollisuuden siitä, mitä sinulla on - niin sitten pystyt nousemaan.



terveisin toinen vauraasta elämästa luopunut yh, jonka mies päätti vaihtaa nuorempaan.

Nyt rinta rottingille ja leuka ylös! Sinä selviät kyllä.



Niinkuin joku jo aiemmin sanoi, suunnittele jotakin, mitä haluat tehdä kun hoidot ovat ohi. tai joka hoitojakson jälkeen jotakin pientä. Lapsista saat voimaa, vaikka välillä kaiken keskellä voi olla raskastakin huolehtia heistäkin.



Taloudellinen puoli: Ole yhteydessä soskuun, kirkkoon ym. He auttavat varmasti tilanteessasi.



Tsemppiä, kesää kohden mennään!

Itsesäälissä rypeminen vasta voivottelun ja jossittelun tasolla, en ole sortunut kyynelihtimään itkupotku huutoa lattialla. Vielä.



Kaippa se vaan kuuluu asiaan, että joinain päivinä tulee tää helkatin totaalinen väsymys ja jaksamattomuus. Ja oman saamattomuuden myötä myös henkinen väsymys.



Vaikka tuntuu, että kaiken on menettänyt, niin onhan sitä tietty kiitollisuuden aiheita.



Kipukynnykseni on niin alhainen, että hirvittää tuleva viikko. Mahdolliset tulevat fyysiset kivut vaikuttavat mielialaan. Pitäisi kait elää tässä ja nyt pohtimatta niitä helskatin kipuja...

melkoisia luukipuja. Kuvotus 24/7. Kuulemma reagoin hoitoihin aika voimakkaasti ja saan miltein kaikki mahd. sivuoireet.



-> kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Vai miten se sanonta meni...

Itse olisin päättänyt päiväni sinun asemassa. Olet vahvempi kuin minä tai moni muu.

Kuulostat vahvalta ihmiseltä! Vahvimmillekin tulee joskus heikko hetki. Se on ihan ok. Salli se itsellesi. Sitten taas jatketaan eteenpäin koska tuleen ei voi jäädä makaamaan.



Yksinhuoltaja? Sinulla on siis lapsia, sehän on hyvä asia :) Huonosti toimiva avioliitto? Sehän on takana, hyvä juttu! Vuokratalossa? Mitä pahaa siinä on? Minäkin asun vuokralla ja olen ihan kunnon ihminen :) Talous kuralla? Pohditaan sitä sitten kunhan olet selättänyt sairautesi.



Keskity paranemaan!! Kaikkea hyvää Sinulle - olet tärkeä ja hyvä ihminen! :)

Voimia!!

Sinulla on lapset, ruokaa ja katto pään päällä. Ei sinulta ole kaikki mennyt. Ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu siltä, mutta se ei ole totta.

Juu, tiedän, kyllä, etten ihan kaikkea ole menettänyt, mutta rysäys vuodessa ollut jo aikamoinen. En olisi ikinä uskonut... Oma pääkoppa ei taida oikein pysyä muutosten tahdissa.



Niin, jäi aiemmin ruikuttamatta vielä menetetty kauneus. En nyt väitä olleeni ihan missitasoa, mutta kuitenkin ihan ok. Nyt kortisooni nostanut painoa ja tehnyt kasvoista pyöreät. Kauniit pitkät hiukset vain muisto, nyt kiiltävä kalju.



Peilistä siis katsoo tavan Frankensteinin hirviö, en minä. On tietty turhaa ja kanamaista narista susirumasta ulkomuodosta, mutta kyllä se kuulkaas joinain päivinä luonnon päälle ottaa.

Huh-huh, hiljaiseksi vetää. Voimia taisteluun :)