Miten voi rakastua "sisäiseen kauneuteen"?

vähän pitemmällä aikavälillä eikä parissa päivässä tai viikossa.



Eikö sulla oo sitten sellaista kokemusta, että olisit ollu ihastunut johonkin hyvännäköseen mieheen vähän aikaa ja sitten olisitkin huomannu, että "noh, sehän onkin ihan tavallinen" ja fiilis olis vähän laantunu.

Jos hyvännäköisen miehen suusta tulee pelkkää puppua, ei kiinnosta tippaakaan sellainen mies. Ja fiksuimman ja kivimmankin miehen on myös näytettävä persoonalliselta ja mukavalta että kiinnostus herää.

Jos hyvännäköisen miehen suusta tulee pelkkää puppua, ei kiinnosta tippaakaan sellainen mies. Ja fiksuimman ja kivimmankin miehen on myös näytettävä persoonalliselta ja mukavalta että kiinnostus herää.

Mutta vaikka luonne olisi kuinka ihana niin voitko rakastua mieheen jos hän on ruma?

Jos hyvännäköisen miehen suusta tulee pelkkää puppua, ei kiinnosta tippaakaan sellainen mies. Ja fiksuimman ja kivimmankin miehen on myös näytettävä persoonalliselta ja mukavalta että kiinnostus herää.

Mutta vaikka luonne olisi kuinka ihana niin voitko rakastua mieheen jos hän on ruma?

Mutta tuskin äkkirakastua, vaan rumin kanssa se alkaa kaveruuteen kautta ja siinä vähitellen ulkonäkö menettää merkityksensä ja vähitellen kasvaa myös seksuaalinen kiinnostus ja rakastuminen.

Jos hyvännäköisen miehen suusta tulee pelkkää puppua, ei kiinnosta tippaakaan sellainen mies. Ja fiksuimman ja kivimmankin miehen on myös näytettävä persoonalliselta ja mukavalta että kiinnostus herää.

Mutta vaikka luonne olisi kuinka ihana niin voitko rakastua mieheen jos hän on ruma?

Mutta tuskin äkkirakastua, vaan rumin kanssa se alkaa kaveruuteen kautta ja siinä vähitellen ulkonäkö menettää merkityksensä ja vähitellen kasvaa myös seksuaalinen kiinnostus ja rakastuminen.

että jos on hyvin ruma, se voi heijastua siihen sisäiseen kauneuteenkin. Jos siis ei luota itseensä, on alemmuudentuntoinen niin ei sellaiseen ihmiseen oikein voi rakastua.



Musta tuo aloitus on kuitenkin vähän haettu sen vuoksi, että en nyt muista kauheesti rumia ihmisiä mutta monia tavallisen näköisiä miehiä tiedän. Komeuskin on eri asia kuin seksikkyys. Itsevarma, hyvän itsetunnon omaava, huumorintajuinen ihan tavallisen näköinen mies on itselleni ihan hyvä paketti.

tavallisia ja rumia... Siksi kysyn apua, miten pääsisin ulkonäön yli? Miten sellaista ihmistä kohtaan voi tuntea fyysistä vetovoimaa, jonka ulkonäöstä ei pidä?

ap

Itselle ei tosiaan ulkonäkö ole se tärkein. Tässä valottavia asioita asiasta:

-seurustelin narsistisen miehen kanssa, joka oli ihan kivannäköinen. Kamala suhde, sen jälkeen todella kiinnostaa, mitä toisella on korvien välissä



-olin korviani myöten ihastunut työkaveriin, joka oli mielestäni hyvännäköinen. Tunsin seksuaalista vetoa ja välillä meni jopa flirtiksi. Kun viikot kuluivat, huomasin, että mies oli päästään aivan tuulitunneli. Siis yleensä vastasi myötäileviä vastauksia, koska hänen päässään ei oikeasti liikkunut yhtään mitään!:):)



-nykyistä taas haluan, koska rakastan häntä ja olin ihastunut hänen luonteenpiirteisiinsä. Välillämme ei muutoin ole tuollaista kemiaa, kuten vaikka tuon työkaverin kanssa mutta en ole ajatellut, että se on välttämättömyys, jos kerran olen muuten onnellinen

Mä olin pinnallinen nuorena, mutta nykyään ihastun nimenomaan luonteeseen.

ja olin sitä pitkälti yli kolmekymppiseksi. kun erosin edellisestä miehestäni, ystäväni järjestivät minulle deitin mielestään upean miehen kanssa ja kun tapasin hänet, olin lähinnä järkyttynyt. hän oli kaljuuntuva, ristihampainen, ja vaikkei hänellä ollut paljoakaan ylipainoa, hänellä oli kaksoisleuka tai ainakin roikkuvaa ihoa leuan alla, kuin olisi laihtunut yllättäen voimakkaasti. hänellä oli myös paljon ryppyjä ja roikkuvat silmäluomet ja tämän päälle hän oli lyhyt.



jäin kuitenkin istumaan iltaa ja oli sen verran mukavaa, että päätimme tavata uudelleen. mies oli ystävieni mukaan ollut minuun ihastunut, ja se imarteli itsetuntoani joten tapailimme melko säännöllisesti (ei kuitenkaan useammin kuin viikon kahden välein). kun oli mennyt muutama kuukausi tajusin yhtäkkiä olevani korviani myöten rakastunut mieheen. tiedättehän sen teinirakastumisen tunteen, kun vatsanpohjassa lentelee perhosia, kun näet hänet ja hymyilet idioottimaisesti kun ajattelet häntä ja koska ajattelet häntä koko ajan ovat poskilihaksesi illalla kipeänä? kolmessa kuukaudessa olin juuri noin koukussa mieheen ja tajusin, että kuljin oikeasti suunnattoman ylpeänä hänen rinnallaan, ikäänkuin hän olisi myös maailman komein mies. ja sitä hän olikin. minulle ainakin.



tuosta on kulunut kohta kymmenen vuotta ja toisin kuin aikaisemmat "rakastumiseni" ulkonäköön, tämä tunne ei edelleenkään ole laantunut. en nyt enää kulje ympäriinsä idioottimaisesti hymyillen, mutta saatan vieläkin mielessäni käpertyä ajatukseen siitä, että hän tulee pian töistä kotiin ja suutelee minua.

itse tapailin jonkin aikaa tosi lyhyttä miestä (alle 170cm). tyyppi oli mukava, mutta en kokenut häntä haluttavaksi. eikä niitä tunteita voi pakottaa. mietin usein, että jos se heppu olis ollut yli 175cm, niin ehkä homma olis lähenyt toimimaan.

sen ihmiseen rakastumisen myötä. lopulta se seksuaalinen veto ei poikkea millään tavalla siitä, millaista joskus saattaa tuntea jotain todella kaunista tai komeaa ihmistä kohtaan.

13

Esim Hjalliksen sisäiseen kauneuteen on moni nainen rakastunut.