mun isä pahoittaa mieleni joka kerta kun käy kylässä

oletko kysynyt siltä miksi se tekee niin, miksi ei voi kehua välillä? Ehkäpä isäsi ei edes huomaa.

joko pistat topin kaynteihin, tai sitten lopetat mielesi pahoittamisen. Isasi tuskin muuttuu. Aikuisuuteen kuuluu sekin, ettei anna vanhemmillensa enaa kohtuuttomasti valtaa oman tunne-elamansa suhteen. Kylla se siita.

Aikani kuuntelin sen dissausta mutta sitten aloin vaan kuittailla takaisin. Vähän pelkurina joskus lapsen kautta (ohoh mites se ukki nyt noin hassusti sanoo jne.) mikä ei tietty ole kovin tyylikästä, mutta toimi ainakin omaan olooni etten mennyt siihen dissaamiseen tunteella mukaan. Aloin myös sanomaan, että ei tarvi syödä jos ei kelpaa, kun arvosteli ruokiani aina. Miestäni yritti arvostella myös miehen selän takana, ja siihen osasin viimein nousta vastaan ja sanoin että mitä sä puhut mun miehestäni tuohon sävyyn. On auttanut saamaan suhdettamme enemmän aikuisten tasolle, eikä vanhempi-lapsi-tasolle.

tosin äitini on se joka pahoittaa mieleni, ei isäni. Hassua että juuri tänään itsekin mietin miksi hän tekee niin. On kyllä aina ollut tyytymätön omaan elämäänsä ja purkaa pahan olonsa minuun. Toivon koko sydämestäni että itsestäni ei kasva yhtä katkera ja tunnekylmä akka kuin hän on.

jos arvostelee jotakin, kysy miten sen pitäisi olla, miten itse tekisit. Sitten voit sanoa, että sinull on oma tapasi tehdä asioita ja ikävä jos se ei kelpaa.