Miespuolisella päällikkötason työkaverilla on lainaa vielä 55-vuotiaana!!
Kin asuisikin edes pääkapunkiseudulla kalliisti, mutta muu suomi ja rintamamiestalossa jossa asuneet jo 25 vuotta! En muutenkaan tajua mihin menee rahat heillä kun lapset jo poissa kotoa, eeivät matkustele, ei prameita vaatteita. Luulis että olisi säästöjä kertynut jo!
Kommentit (35)
jos lapset asuisi vielä kotona voisi varmaan ottaa yhteyttä lapsenvalvontaviranomaiseen, tuossahan olisi perusteet huostaanottoon.
voisiko joku sukulainen esittää noiden asettamista holhouksenalaiseksi?
joilla on vanhanakin vielä lainaa. Ymmärrän sen, että elämä heittelee, mutta jos tosiaan ei ole sairautta, työttömyyttä, lapsetkin elävät omillaan, niin miten ihmeessä voi olla lainaa yli 50 vuotiailla?
64v otti juuri uuden lainan. Osti sijoitusasunnon.
Vanhemmillani on myös hieman vielä asuntolainaa. Säästöjä ja sijoituksia on kuitenkin paljon.
aina se lainan määrä ei kerro säästöistä mitään.
edes myönnetään jotain lainoja!
Ehkä se on rempannut sitä rintamamiestaloaan, vanhan remontointi tulee yhtä kalliiksi kuin uuden rakentaminen.
se sitä lainaa pitää. Lainarahat voi vaikka sijoittaa ja kun eläkepäivät koittaa maksetaan lainat pois ja häivytään maasta. Isoilla tuloilla tämä kannattaa.
Kyllä meilläkin on vielä tuossa iässä lainaa, kun vasta otettiin möksälaina. Pk-seudulla sijaitseva talomme on toki maksettu jo.
Palkk kuitenkin pomotasoa, joten luulis jäävän jotain ylikin , ap
Meitä on katsokaas niin moneksi. Toisilla on uskallusta ottaa riskejä ja elää niin kuin haluavat siitä huolimatta, ettei ole kultalusikkaa työnnetty suuhun missään elämän vaiheessa. Toiset taas elävät suu säkkiä myöden.
En ole saanut kotoa senttiäkään sen jälkeen kuin täytin 18. Minulla on sijoitusasunto ja asun itse 120 neliön keskusta-asunnossa, jossa on näköala. Nautin itse normaalia asiantuntijan palkkaa, mutta mieheni joutui jättämään avioerossaan kaiken omistamansa ex-vaimolle (laillisuutta hipoen), eikä halua tehdä samaa toiste, joten hän ei ole osallistunut elintasomme rakentamiseen. Itsekin menetin erossa melkoisen tukun pätäkkää, koska jouduimme myymään noususuhdanteen aikana ostetun kodin laman aikana.
Ei se tämän kummempaa ole.
Te olette vain niin nuoria, että luulette, etteivät taloudelliset vastoinkäymiset kuulu elämään.
äitini esimerkiksi muutti ensimmäiseen omaan (siinä vaiheessa tietty pankin) asuntoonsa 45 vuotiaana. Nyt 59 vuotiaana on se kämppä maksettu, mutta joutui ottamaan pienen lainan auton takia.
Mun mielestä aika tavallista.
joka kaatui hänen niskaansa. Hän kituutti vielä 70-vuotiaana kunnan vuokrayksiössä ja maksoi sitä hemmetin takausta! Että joskus elämä voi olla TOSI köyhää.
Ap:lle tiedoksi että aina elämä ei ole niin suoraviivaista.
Meitä on katsokaas niin moneksi. Toisilla on uskallusta ottaa riskejä ja elää niin kuin haluavat siitä huolimatta, ettei ole kultalusikkaa työnnetty suuhun missään elämän vaiheessa. Toiset taas elävät suu säkkiä myöden.
En ole saanut kotoa senttiäkään sen jälkeen kuin täytin 18. Minulla on sijoitusasunto ja asun itse 120 neliön keskusta-asunnossa, jossa on näköala. Nautin itse normaalia asiantuntijan palkkaa, mutta mieheni joutui jättämään avioerossaan kaiken omistamansa ex-vaimolle (laillisuutta hipoen), eikä halua tehdä samaa toiste, joten hän ei ole
osallistunut elintasomme rakentamiseen. Itsekin menetin erossa melkoisen tukun pätäkkää, koska jouduimme myymään noususuhdanteen aikana ostetun kodin laman aikana.
Ei se tämän kummempaa ole.
Te olette vain niin nuoria, että luulette, etteivät taloudelliset
vastoinkäymiset kuulu elämään.
Olen ollut kotiäiti ja nyt viimeiset 10 vuotta töissä. Ei velkaa enää ja säästöjä niin paljon etten sano koska kukaan ei uskoisi kuitenkaan. Mies tavallinen työntekijä.
Sellainen on kyllä fiksumpi ihminen, jolla ei oo lainaa ikinä.
On verotuksen kannalta edullista pitää jatkuvasti 150-200 000 euron lainaa.
Se on myös fiksu tapa syödä kakku ja pitää se yhtä aikaa: lainaa kannattaa olla juuri sen verran, että perikunta pystyy aikanaan maksamaan sen pois myymällä talon/asunto-osakkeet. Omistajalla on kuitenkin velkana talon verran rahaa käytössään koko ajan - sillä voi sitten matkustella ja hankkia kultareunaa elämään.
Esimerkiksi lapseton tuttuni tekee niin. Ihan pankkineuvoja on opastanut tämän konstin.
päälle kuusikymppisinä lainaa maksettavana, ainoa omaisuus talo pk-seudulla ja auto.
1990-luvun alun lama kirpaisi pahasti yrittäjäperheessä, mutta siitäkin selvittiin, tosin lainaa vaan joutuivat maksamaan kummasti pidempään kuin oli tarkoitus.
On verotuksen kannalta edullista pitää jatkuvasti 150-200 000 euron lainaa.
Se on myös fiksu tapa syödä kakku ja pitää se yhtä aikaa: lainaa kannattaa olla juuri sen verran, että perikunta pystyy aikanaan maksamaan sen pois myymällä talon/asunto-osakkeet. Omistajalla on kuitenkin velkana talon verran rahaa käytössään koko ajan - sillä voi sitten matkustella ja hankkia kultareunaa elämään.
Esimerkiksi lapseton tuttuni tekee niin. Ihan pankkineuvoja on opastanut tämän konstin.
Minä en. Velkaisena on paljon hauskempaa – ja onhan tosin minullakin säästöjä, mainitsinhan sijoitusasunnon. T. 16, jolla tosin kyllä on ollut myös niitä vastoinkäymisiä toisin kuin sinulla.
joilla on vanhanakin vielä lainaa. Ymmärrän sen, että elämä heittelee, mutta jos tosiaan ei ole sairautta, työttömyyttä, lapsetkin elävät omillaan, niin miten ihmeessä voi olla lainaa yli 50 vuotiailla?
kaverin äiti on 45-vuotias ja hänellä on omiensa sanojensa mukaan lainaa "elämänsä loppuun asti" maksettavana, jotka ovat kertyneet hänelle tahtomattaan (ei itse aiheuttanut velkojaan)