Te vaikean eron kanssa taistelleet, ja sen aikana " seonneet"! Kysymys!
Millaista tukea olisitte ystäviltänne tuon prosessin aikana toivoneet? Pelkkää kuuntelua, järkipuhetta ( tuntuu että ystävällä alkaa olla jo elämän realiteetit hukassa), vai mitä?
Mulla on tilanne, ystäväni käy läpi todella TODELLA raastavaa eroprosessia, joka on vienyt hänet jo mielenterveysongelmien tuntumaan. Hän ei pysty nukkuamaan, eikä oikein tekemään mitään muutakaan, ja on siis todella apaattisessa tilassa.
Puolisonsa uhkailee ja painostaa heidän kahden lapsensa huoltajuuden viemisestä, käyttää henkistä väkivaltaa, väittää ystävääni kelvottomaksi äidiksi.
Tuntuu, että helposti itse hiiltyy niistä asioista mitä kuulee ihan liikaa, ei siis ystävälle, vaan puolisolleen, eikä se sinänsä mitään tunnu auttavan. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (7)
Liian kärkkäästi ei kannata kantaa ottaa. Yrittää kääntää vaikka ystävän ajatuksia välillä muuhunkin. Houkuttelet ulos kämpästä jne.
Kämpästä yritän tässä houkutella ulos, ja sovittiin, että puhutaan välillä jostain ihan muusta kuin meneillään olevasta tilanteesta.
Lähinnä mua hämmentää se, että ystävä ei enää tiedä ollenkaan mikä on totta ja mikä tarua, mihin uskoa jne. ON tosi vaikea olla siinä vaan sanomatta painokkaasti asioita...
Siinä tilanteessa on tärkeää, että ystävä kuuntelee ja koittaa miettiä, mikä olisi hyvä toimintatapa missäkin tilanteessa. Pohtia yhdessä, miten vastata ex-miehen syytöksiin, vai kannattaako olla vastaamatta. Etsiä yhdessä sopivaa lakimiestä, miettiä sopivaa lääkäriä uniongelmiin, jne. Parasta oli saada tukea ihmisiltä, joiden tietää varmasti olevan omalla puolella ja kaikkia ajatuksia voi vapaasti puntaroida.
Siinä tilanteessa on tärkeää, että ystävä kuuntelee ja koittaa miettiä, mikä olisi hyvä toimintatapa missäkin tilanteessa. Pohtia yhdessä, miten vastata ex-miehen syytöksiin, vai kannattaako olla vastaamatta. Etsiä yhdessä sopivaa lakimiestä, miettiä sopivaa lääkäriä uniongelmiin, jne. Parasta oli saada tukea ihmisiltä, joiden tietää varmasti olevan omalla puolella ja kaikkia ajatuksia voi vapaasti puntaroida.
ns. "sovittelija-kavereista", eli siitä, että pariskunan yhteinen ystävä keskustelee molempien kanssa ja toimii jonkinlaisena viestinviejänä? Tällaista on mulle ehdotettu, mutta en aio suostua, kun en ole koskaan kuullut, että se olisi oikeasti auttanut...
Jos riitainen ero on oikeasti tosiasia (kuten tässä), kyllä ystävä auttaa parhaiten pitämällä tiukasti oman ystävänsä puolta. Ex:llä on sitten varmasti omat tukijoukkonsa. Peli on usein kovaa ja ystävä auttaa juuri selviämään niin että eroava ei ihan kokonaan sekoa siinä tilanteessa. Ystävä kannustaa ja miettii "strategioita" ja muistuttaa laillisuuden rajojen tarkasta noudattamisesta, jotta vaikeassa tilanteessa oleva ei joudu lisävaikeuksiin ja menetä mahdollisuuksiaan mm. huoltajuuskysymyksissä.
voin keroa että mikään muu ei ollut niin tärkeä sinä aikana minulle kuin erään läheiseni tuki. Se että hän jaksoi kuunnella, tukea, puolustaa ja ymmärtää läpi sen pahimmat 1,5 vuotta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen enkä tiedä kuinka pohjalle olisin vajonnut tai mihin ratkaisuihin päätynyt jos hän ei olisi ollut vierelläni. Eli neuvosi sulle on pysyä tukena ja toinen neuvoni on ystävällesi: älä anna exäsi romahduttaa sinua, yritä sulkea korvasi hänen solvauksiltaan äläkä anna hänen nähdä jos loukkaannut/suutut. Ja vaikka kuinka loputtomalta eroprosessi saattaa tuntua, MUISTA että joku päivä se on ohi ja voit taas nauttia elämästä täysillä. Tsemppiä!!!!
vaikeassa parisuhdekriisissä?