Surettaa, kun enää ei kutsuta sukua hautajaisiin
Setäni, joka oli myös kummisetäni, kuoli hiljattain. Jos tämä olisi tapahtunut 20 v sitten, olisi tuohon aikaan kutsuttu aikuiset sisarukset lapsineen ja mahdollisine lapsenlapsineen. Suvun hautajaisissa oli tuolloin n. 50 osallistujaa, usein enemmänkin jos oli kutsuttu ystävät ja naapuritkin. Nykyisin hautajaisista on tullut ainakin omassa suvussani niin pieniä, ettei saa edes kutsua hautajaisiin. Tuli paha mieli, kun kuulin, ettei hautajaisiin kutsuttu meitä sisarusten lapsia. Ei toki tällä vuosikymmenellä ole oltu tekemissä ensin koronarajoitusten ja sittemmin ihmisten ikääntymisen vuoksi, mutta on ennen oltu tekemisissä. Surettaa, kun hautajaisiin ei tule kutsua eikä ole mahdollisuutta hyvästellä vainajaa. Ja kun yrittää sureville omaisille osanottojen esittämisen yhteydessä sanoa, että voisinko olla jotenkin tukena, niin mitään tukea ei suunnaltani kaivata.
Haikailen entisaikoja, jolloin suru oli yhteisöllisempää.
Kommentit (15)
Elä mitään meidän suvussa vaarin hautajaisiin tuli alta 10 henkilöä vaikka kutsuttiin.
Hautajaisten järjestäminen on kallista. Olisi suotavaa muistaa eläessä kuin kuoleman jälkeen.
Karjalaisilla oli tapana järjestää suuria hautajaisia. Itse olin puolitoistavuotias kun isäni vanhemmat haudattiin, kuolivat kolmen päivän välein. Kuvia olen nähnyt, vanhoja myös Koivistolta.
No minä en saa mennä äitini hautajaisiin, koska aikuinen lapseni on sanonut, että hän ei sinne tule jos minä olen siellä.
Hautajaishullu avautuu, osa 45 700 786
Oliko nää nyt ne hautajaiset joita sun hullu äitis yritti mennä sotkemaan kun ei ollut hänen mielensä mukaisia seremonioita suunnitelmissa?
Oletko miettinyt tahollasi, mistä tämä voisi johtua?
Kyllä se kirpaisi, kun sain kuulla serkkuni haudatun. Oltiin aikaisemmin tosi paljon yhteydessä, kasvoimme yhdessä. Aikuisenakin pidimme yhteyttä. Tietty harvemmin. Tuntui kyllä pahalta ettei hautajaisiin kutsuttu.
Setäsi oli kusipää joten ihmiset ei olisi edes halunnut tulla.
Ennen hautajaiset oli viimeinen hyvästijättö vainajalle, muistojuhla. Nyt perhe ja läheiset haluavat omia surun itselleen tai jos mahdollista niin jättää koko siunaustilaisuuden väliin, koska hautajaiset maksavat ja saa enemmän perintöä, kun ei tarjoa kahvia ja kakkua kummilapsille.
Ihmisistä on tullut hurjan itsekkäitä! Oma isoäitini valmistautui tähän ja määräsi, että muistojuhla ja hautaansaattaminen ynnä hautakivi saavat maksaa 10 000 e ja jos jää ylimääräistä, se annetaan seurakunnalle. Pari sukulaista vastusti, mutta minkä teet, joko hautajaiset tai rahat seurakunnalle, jakoon ne eivät tulisi. Hyvät juhlat ja paljon väkeä!
En ymmärrä tuota, että hautajaisiin pitää kutsua. Kyllä haudalle ja siunaustilaisuuteen mielestäni voi mennä kuka vaan kutsumatta jos haluaa. Vaikka koko suku tai koko kylä. Ei siinä odotella mitään ruokaa ja kahvitarjoilua, ollaan haudalla tai/ja kirkossa ja lähdetään taas pois. Läheiset voivat sitten ruokailla ja kahvitella vaikka koko loppupäivän keskenään.
Ennen vanhaan muistotilaisuudet järjestettiin talkootyönä. Ei tarvinnut maksaa kalliille yrityksille tarjoiluista. Kirkkoonhan voi kuka vaan mennä, jos haluaa. Mutta muistotilaisuuteen vain kutsuttaessa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ennen vanhaan muistotilaisuudet järjestettiin talkootyönä. Ei tarvinnut maksaa kalliille yrityksille tarjoiluista. Kirkkoonhan voi kuka vaan mennä, jos haluaa. Mutta muistotilaisuuteen vain kutsuttaessa.
Koska oli tuo ennenvanhaan? Ainakin 1960-luvulla hautajaiset järjesti ja maksoi perikunta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota, että hautajaisiin pitää kutsua. Kyllä haudalle ja siunaustilaisuuteen mielestäni voi mennä kuka vaan kutsumatta jos haluaa. Vaikka koko suku tai koko kylä. Ei siinä odotella mitään ruokaa ja kahvitarjoilua, ollaan haudalla tai/ja kirkossa ja lähdetään taas pois. Läheiset voivat sitten ruokailla ja kahvitella vaikka koko loppupäivän keskenään.
Ongelma on siinä, ettei edes tiedetä, milloin vainaja siunataan. Seurakunnasta eivät saa kertoa ja jos omaiset eivät siunauksen ajankohtaa kerro, et sitä tiedä. Harvalla on mahdollisuutta päivystää jonkun toisen paikkakunnan kirkolla perjantait ja lauantait siltä varalta, jos siellä sattuisi olemaan Esteri-tädin hautajaiset.
Enemmän ihmettelen sitä ettei olla yhteyksissä elossa oleviin sukulaisiin.
Ketään ei ole pakko kutsua. Muistotilaisuudenkin järjestäminen on kallista, tarjoiluihin voi upota monta tonnia, jos on paljon vieraita.