Olen ollut psykiatrisessa osastohoidossa moneen kertaan
Nyt en enää vuosiin. Ja tiedättekö mitä; kaipaan osastohoitoon! Siellä ihmiset ovat toisiaan kohtaan ystävällisiä, koskaan ei tarvitse olla yksin. Täällä normaalissa maailmassa kaikki kääntävät selkänsä ja vuosikymmenien takaisia ystäviä ei kiinnosta vastata edes viestiin, jos kysyn, nähtäisiinkö. Minulla ei ole ystäviä. Olen tekemisissä ainoastaan työkaverieni ja mieheni kanssa, kaikki muut ovat jättäneet. On niin todella yksinäinen olo. Mitä teen väärin? Millainen minun pitäisi olla, että joku haluaisi joskus tavata minua ihan vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan??!
Kommentit (2)
No jos on laitostumista kun pari kertaa on osastolla niin johan on. Ai että kukaan ei halua olla minun ystävä, koska olen laitostunut, koska olen ollut osastolla joskus?
ja sitten ne muut hullut järjesti aina jotain viihdykettä jos töllöstä ei tullut mitään katsottavaa.
Hoitajat oli vittumaisia ja kusipäitä, muttei niistä tarvinnut välittää, teki mitä käskettiin ja muuten nautti täysihoidosta ja muiden hullujen järjestämästä ajanvietteestä.
Minäkin kaipaan osastohoitoa, mutta sinne on aivan vitun vaikeeta päästä.