Uraäitini kasvatti minut aliarvioimaan kotiäitejä.

selvinnyt sekin, että hän kuitenkin katuu, ettei viettänyt meidän lasten kanssa enemmän aikaa aikoinaan (äitini on itse tämän myöntänyt, ja rivien välistä sen on voinut aikaisemminkin jo lukea).

Olen itse nyt kotiäiti, ja oma äitini on nähnyt käytännössä, millaista meidän elämämme on. On myöntänyt, että on ollut turhan jyrkkä mielipiteissään.

En itse aio tosin olla kotosalla koko loppuikääni, mutta ainakin siihen asti, että kaikki lapset ovat ensimmäisen luokan koulustaan käyneet. Tämä on ollut meille hyvä ratkaisu.

Uraäitini kasvatti minut aliarvioimaan kotiäitejä. Kun vanhempana itse sain lapsia huomasin vasta, että itse asiassa äitini oli kateellinen kotiäideille, sillä hän ei itse pystynyt olemaan "vain" kotona, mutta oli työelämässä myös onneton.

Älkää opettako lapsianne pitämään kotiäitiyttä huonona valintana, joka ei ansaitse kunnioitusta. Se on naisten arvon laskemista. Jonain päivänä teidän lapsestanne voi tulla kotiäiti tai -isä.

Itse en parjaa työssäkäyviä, painotan ihmisten ja perheiden erilaisuutta ja eri toimintatapoja.

kun tulin itse äidiksi, ymmärsin että äidilleni oli niin kova paikka viedä lapset pieninä hoitoon, että hän käänsi sen niin, ettei olisi kotona halunnut ollakaan. Meillä oli siis sellainen tilanne, että sisarukseni oli tosi sairas, äiti käytännössä yh (koska isäni loi uraa eikä ollut koskaan kotona) ja teki paljon töitä itsekin. Hänen on täytynyt olla äärimmäisen väsynyt.

ei ehkä niin sitä omaa väsymystä valiteltu ja oloja kuulosteltu.

Hommat piti hoitaa ja eihän se arki silloin jos nykyäänkään välttämättä mitään ainaista kivaa ollut. Ihmiset ehkä vaan osasivat suhtautua siihen eritavoin, ei haikailtu sitä mitä ei saanut. Olen huomannut tämän asenteen vanhemmissa polvissa (niillä joilta se ei ole unohtunut..) mutta itseni ikäisissä kolmikymppisissä se on melko harvassa.

Sääli. Se on sitä vastuullisuuden puutetta kyllä. Ainahan "vapaamatkustajia" on ollut mut nyt semmoinen on ikäänkuin hyväksytympää "olet sen arvoinen", sanoo mainoskin. Entäs jos ei me olla? Jos se arvo oiskin enemmän siinä yhteisöllisyydessä ja pyytettömässä välittämisessä ja oikeasti vähempiin tavaroihin ja elämyksiin tyytymisessä?

oma ura ja oma rahapussi ovat tärkeitä naiselle. Minun äitini puolestaan oli ja on kateellinen niille naisille, jotka ovat saaneet toteuttaa otseään opsikelemalla ja työelämässä.

jos joku hoitaa lapsia kotona kunnes nuorin on 3v ei se minusta ole kotiäitiyttä. Jos sen jälkeen jää kotiin hoitamaan lapsia on se minusta loisimista. Ja sen aion opettaa myös lapsilleni.

Jos sen jälkeen jää kotiin hoitamaan lapsia on se minusta loisimista. Ja sen aion opettaa myös lapsilleni.

Korkeintaa ihminen, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo ilman ajatustoimintaa voi niin sanoa. Kun nuorin täyttää kolme, loppuu kotihoidontuki. Sen jälkeen ainoastaan puhtaasta rakkaudesta lapsiasi kohtaan hoidat heitä kotona. Taloudellista arvostusta ei saa, vaikka yhteiskunta voittaa siinä ilmaisen hoitopaikan lapsille, jotka eivät päivähoitoon sitä tonnia kuussa tarvitse.

Mutta onhan näitä ihmisiä, jotka aina mesoavat kovaan ääneen ilman järjen häivääkään.

kasvatti minut inhoamaan kotiäitejä ja kuvittelemaan, että lapsiperhe-elämä on helvetistä.