Matto vedettiin jalkojen alta

Mitähän nyt. Jatkusvasti tulee tässä perheessä näitä matto vedetty-tuntemuksia. Jotkut selkeästi johtuu miehestä, jotkut epäilemättä minusta.



Meillä on sekä yhteisiä pieniä lapsia että minun lapset ed liitosta, teinejä.

Mies hermostuu usein teineihin jotka välillä taitavat ärsyttää sitä tahallaan. Tietenkin saa hermostua mutta viimeisimpänä on nyt tullut ilmi että kerran oli tullut joku tappelu ihan ja mies oli se joka ensin kävi kiinni.

En tiedä mitä tuosta ajattelisin, en voi kertoa kenellekään, ahdistaa todella.

Tässä ylittyi joku sellainen raja joka on mulle tosi kova paikka.



Sitten on juttuja pienempien lasten kanssa. Yritän tehdä jotain päivärytmiä, unet ja ruokailut, tuttipullo vuosikkaalta pois ym. Enimmäkseen sujuu. Kuitenkin kun olen jossain käymässä ja lapset isän kanssa, hän voi mennä esim kyläilemään tosi myöhään, lasten unet ja syömiset sekaantuu. No sitten onkin jo antanut tuttipullon kun sillä rauhottuu vaikka ollaan sovittu ettei sitä enää anneta vaan maito juodaan ruokailun aikana pöydässä. Mua harmittaa kamalasti nämä.

En tarkoita että minuuttiaikataululla pitää elää mutta joku järki kuitenkin. Jos vaikka maitoa antaa pullosta milloin sattuu, ei ruoka maistu kunnolla, kohta onkin taas maidolle tarvetta, oikea ruoka ei maistu... Tai jos pienin nukahtelee milloin sattuu ylimääräisille päiväunille, on nukkumaan meno illalla todella hankalaa ja siitä kärsii koko porukka kun joidenkin pitää herätä aiemmin.



Jos sanon miehelle asioista, olen joko aina nalkuttamassa tai sitten se sanoo joo joo eikä kuule (kuuntele).



Haluaisin vain että arjen hommat sujuisivat enkä olisi äiti sille miehellekin. Eilen tuli kiukkuinen tekstiviesti kun oli kaupassa että ei täällä ole vauvojen maitoa ollenkaan. Siis eri kauppa missä yleensä käy eikä löytänyt. Tekstiviesti mulle kotiin. Eikö ehkä ollut kaupassa myyjää jolta voisi kysyä tai jos ei kehtaa niin kulkekoon siellä kaikki hyllyt ja etsiköön! Tuo on vain yksi esimerkki. Kaikki pitäisi aina olla jonkun uun vastuulla kuin miehen. Kaikki mikä menee pieleen, on aina jostakin muusta johtuvaa. Selittelee eikä ota vastuuta.



Olipa näköjään tilitystarve. Kiitos ja anteeksi.



Mietin usein itsekin että miksi olen tuon kanssa tehnyt lapsia tai edes alkanut suhteeseen, mennyt naimisiin ja mitään. Muistaakseni ehkä tai varmastikin meillä oli paljon hyviä asioita?