Miten lapsia hankkivat voivat olla varmoja että tulevat itse elämään seuraavat noin 40v?

Ei siitä voi olla varma. Siksi tukiverkosto on tärkeä. Silloin lapsella on turvallisia ja tuttuja aikuisia ympärillä elämän vastoinkäymisissä omien vanhempien lisäksi. Lapsen saaminen on asia mitä pitäisi aina harkita tarkoin, jotta olisi riittävät edellytykset lasta kasvattaa. 

No ei voi olla varma. Pitää uskaltaa, luottaa, olla vähän hullukin (koska mikään ei ole varmaa). Ehkä jopa rukoilla joka ilta pieni kiitos universumille, että on käynyt niin hyvä tuuri että on vielä hengissä ja about onnellinen. 

Jos lapsien saamisen edellytyksenä olisi tai olisi ollut se, että pitäsi tietää varmuudella oma elinaikansa, niin hyvin moni lapsi ei olisi koskaan syntynyt. Mutta yleisemmin, jos tätä palstaa pitäisi yksinomaisena lähteenä, niin lapsen voi saada vain ja ainoastaan väärään aikaan, joko aivan liian nuorena tai ihan liian vanhana jollei sitten jossain epämääräisessä välitilassa, jossa ei ole oikein enää nuori mutta ei myöskään erityisen vanhakaan. 

Monelta myös unohtuu tai jää huomaamatta, joko tahattomasti tai tietosiesti, että luonto, kohtalo, mikä lie on myös hyvin julma ja ennalta arvaamaton.

Moni on saattanut olla hyvin tietoien siitä, että haluaisi saada lapsen mutta luonto, kohtalo tai mikä lie ei ole mahdollistanut sitä, että lapsen olisi onnistunut saamaan. Eikä yhdenkään lapsen syntymistä erityisesti helpota tai nopeuta meidän ulkopuolisten tivaamiset ja utelut asiasta, koska eivät kaikki edes halua saada lasta; ja miksi kaikkien edes pitäsi haluta?

 Tai jos ei halua tänään, niin jos itse ja ja vain itse omasta vapaasta tahdosta haluaisi myöhemmin saada, niin siihen ihan yhtä paljon oikeus kuin olla myöhemmin haluamatta, vaikka joskus olisi halunnut.

Uskovainen mies 

Ei tullut rennylle mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsien saamisen edellytyksenä olisi tai olisi ollut se, että pitäsi tietää varmuudella oma elinaikansa, niin hyvin moni lapsi ei olisi koskaan syntynyt. Mutta yleisemmin, jos tätä palstaa pitäisi yksinomaisena lähteenä, niin lapsen voi saada vain ja ainoastaan väärään aikaan, joko aivan liian nuorena tai ihan liian vanhana jollei sitten jossain epämääräisessä välitilassa, jossa ei ole oikein enää nuori mutta ei myöskään erityisen vanhakaan. 

Monelta myös unohtuu tai jää huomaamatta, joko tahattomasti tai tietosiesti, että luonto, kohtalo, mikä lie on myös hyvin julma ja ennalta arvaamaton.

Moni on saattanut olla hyvin tietoien siitä, että haluaisi saada lapsen mutta luonto, kohtalo tai mikä lie ei ole mahdollistanut sitä, että lapsen olisi onnistunut saamaan. Eikä yhdenkään lapsen syntymistä erityisesti helpota tai nopeuta meidän ulkopuolisten tivaamiset ja utelut asiasta, koska eivät kaikki edes halua saada lasta; ja miksi kaikkien edes pitäsi haluta?

 Tai jos ei halua tänään, niin jos itse ja ja vain itse omasta vapaasta tahdosta haluaisi myöhemmin saada, niin siihen ihan yhtä paljon oikeus kuin olla myöhemmin haluamatta, vaikka joskus olisi halunnut.

Uskovainen mies 

Sillä lapsella ei siten ole oikeutta vanhempaan? Aloituksessa lie kyse todennäköisyyksistä. 

Lapsen suurin pelko on vanhemman kuolema. Kyllä lapsi ymmärtää, että sauliniinistöt eivät lakkiaisia juhli tuskin ripillepääsyäkään.

Tehtiin niitä lapsia sota-aikanakin.

Meidän koulussa oli yksi tyttö joka pelotteli kaveriani että isäsi kuolee kohta, kaverin isä oli silloin ehkä 55-60. Sitten tämän tytön omat vanhemmat kuolivat kun oltiin jotain 10. Se orpolikka päätyi sosiaaliviranomaisten huostaan, kaikenlaisiin arviointeihin ja tutkimuksiin vaikka lopulta sijoitettiinkin sukulaisperheeseen.

Mikähän olettamus ja kysymys tämäkin?

Ei kukaan voi tietää tarkkaa kuolinaikaansa?

Miksi noin 40-vuotiaalle (lapselle) vanhemman kuolema olisi helpompaa? Mikä ihmeen "noin 40-vuotias"?

Lapsia tehdään ja saadaan kun siihen on mahdollisuus. Kaikilla ei ole. 

Ihan yhtälailla 28-vuotias perheenäiti tai -isä voi kuolla seuraavana päivänä??

Enemmän keskittyisin tilanteisiin ja kotioloihin, mihin lapsia tehdään! Narkkareille esim. Ei liity ikään, esim. minä synnytin 36-vuotiaana.

Eihän mistään voi olla varma. Kuolla voi vaikka huomenna. Mutta tilastollisesti aika todennäköistä, ettei 40-vuotiaana terve ihminen yhtäkkiä vain kuole vielä hetkeen. 

Vähän noloa kiusata jotakuta isän iästä ja sitten päätyäkin itse orvoksi ja huostaanotetuksi, ihan oikein,

Ei mitenkään, eikä tuo oikeastaan ole sellainen asia mitä kannattaisi niin pelätä ja vatvoa. Lapset selviytyvät yleisesti ihan hyvin vanhempansa kuolemasta, tietty on niitäkin lapsia joille se voi syystä tai toisesta olla vaikeampaa. Olen menettänyt lapsena toisen vanhempani, mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihan hyvä lapsuus ja nuoruus. Toisaalta nuori ikä voi ehkä olla suojaavakin tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsien saamisen edellytyksenä olisi tai olisi ollut se, että pitäsi tietää varmuudella oma elinaikansa, niin hyvin moni lapsi ei olisi koskaan syntynyt. Mutta yleisemmin, jos tätä palstaa pitäisi yksinomaisena lähteenä, niin lapsen voi saada vain ja ainoastaan väärään aikaan, joko aivan liian nuorena tai ihan liian vanhana jollei sitten jossain epämääräisessä välitilassa, jossa ei ole oikein enää nuori mutta ei myöskään erityisen vanhakaan. 

Monelta myös unohtuu tai jää huomaamatta, joko tahattomasti tai tietosiesti, että luonto, kohtalo, mikä lie on myös hyvin julma ja ennalta arvaamaton.

Moni on saattanut olla hyvin tietoien siitä, että haluaisi saada lapsen mutta luonto, kohtalo tai mikä lie ei ole mahdollistanut sitä, että lapsen olisi onnistunut saamaan. Eikä yhdenkään lapsen syntymistä erityisesti helpota tai nopeuta meidän ulkopuolisten tivaamiset ja utelut asiasta, koska eivät kaikki edes halua saada lasta; ja miksi kaikkien edes pitäsi haluta?

 Tai jos ei halua tänään, niin jos itse ja ja vain itse omasta vapaasta tahdosta haluaisi myöhemmin saada, niin siihen ihan yhtä paljon oikeus kuin olla myöhemmin haluamatta, vaikka joskus olisi halunnut.

Uskovainen mies 

Sillä lapsella ei siten ole oikeutta vanhempaan? Aloituksessa lie kyse todennäköisyyksistä. 

Lapsen suurin pelko on vanhemman kuolema. Kyllä lapsi ymmärtää, että sauliniinistöt eivät lakkiaisia juhli tuskin ripillepääsyäkään.

Lapsella on aina oikeus (ei velvollsiuus) omaan vanhempaansa-. - Ja luulen, että oli vanhempi minkä ikäinen hyvänsä, niin suurimmalla osalla lapsia on jossain vaiheessa elinikäänsä vaihe, jolloin omat vanhemmat ovat typerimmät ja vastenmielisimmät oloit maan päällä. - Yleisemmin tämä vaihe on osana murrosikää.

Harva meistä on omia vanhempiaan voinut valita. Totta kai jos ja kun ikää on "jo" vähän enempi, niin on ihan fiksua ja toivouttua pohtia sitä, mitä vanhemmuus -vanhempana tuo mahdollsiesti tullessaan. 

Oma lähtökohtani on se, että tämä oikeus pohtia sitä, mitä mahd- vanhemmuus tuo tai on tuomata tai olisiko oikeampaa puhua velvollsiuus tällaiseen on jokaisella naisella jos tai kun hän saa mahdollisuuden saada lapsen. - Hänen olisi itse kyettävä päättämään ja valitsemaan haluaako ja onko hän valmiis synnyttämään lapsen vai ei, riippumatta siitä, minkä ikäinen hän on.

Toivon myös armeliaisuutta ja ymmärrystä sille, että osa meistä on kykeneväisempiä harkitsemaan ja pohtimaan omia valintojaan ja päätöksiään ja osa ei joko tiedostaen tai tiedostamattaan ei halua asioita sen kummemmin pohtai tai ajatella laajemmin, vaan esimerkiksi pitävät niitä täysin luonnollsiena ja omana juttuna; ellei sitten tapahdu, jotain odottamatonta -en osaa sanoa,mitä sellaista, joka aina saisi, siksij jatkan, että . joka saattasi saada heidät toimimaan toisin kuin aiemmin. 

Uskovainen mies 

Jotkut joiden vanhemmat on kuolleet ovat vaan herkempiä.

Miksi ylipäätään elää jos elämä sattuukin menemään epätäydellisesti?  Parempi vaan hypätä ikkunasta heti eikä kärsiä 

Mitä jos huomenna auto ajaa päälleni jos käyn kaupassa?  Parempi vaan tilata ruoka kotiin ja elää neljän seinän sisässä etten kuole 

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin niitä lapsia sota-aikanakin.

Ja nälkävuonna 1868. Ja mustan surman riehuessa. Eikä espanjantautikaan estänyt.

Jos lasten teko olisi lopetettu aina kun maailmantilanne näyttää huonolta, emme olisi tätä asiaa pohtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään elää jos elämä sattuukin menemään epätäydellisesti?  Parempi vaan hypätä ikkunasta heti eikä kärsiä 

Pörssisijoitukseni voivat mennä huonosti ensi vuonna, joten hyppään kerrostalon katolta valmiiksi jo nyt, ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, eikä tuo oikeastaan ole sellainen asia mitä kannattaisi niin pelätä ja vatvoa. Lapset selviytyvät yleisesti ihan hyvin vanhempansa kuolemasta, tietty on niitäkin lapsia joille se voi syystä tai toisesta olla vaikeampaa. Olen menettänyt lapsena toisen vanhempani, mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihan hyvä lapsuus ja nuoruus. Toisaalta nuori ikä voi ehkä olla suojaavakin tekijä.

Äitini isä kuoli kun äitini ei ollut vielä kansakoulussakaan. Hyvin selvisi aikuiseksi pelkän äitinsä hoidossa.

Niin. Osa lapsista tarvitsee tukea läpi elämän. Yhteiskunnan rahatuki auttaisi lapsia selviämään. Se on nyt poistettu.

Miksi työttömät ja muut köyhät hankkivat lemmikkejä, vaikkeivät tiedä onko varaa edes syödä huomenna? Joku kissakin voi elää 20v