Miten vanhukset maaseudulla tulee toimeen siinä vaiheessa kun ajokortti menee?
Eihän sieltä pääse mihinkään ilman omaa autoa. Miten olette ratkaisseet asian?
Kommentit (143)
Mummoni ei tarvitse autoa, ajelee taksilla.
Sosiaalipalvelulain mukaan kunta voi myöntää vanhukselle taksikortin. Kortilla saa matkustaa tietyn kertamäärän kuukaudessa ja asiakas maksaa matkasta vastaavanmittaisen bussimatkan hinnan ja kortilta höylätään loput. Sairaalaan taas pääse Kelan kustantamalla taksilla, jonka omavastuu on korkeintaan 25 €/suunta.
Ei kaikkialla ole edes takseja, ainakaan helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Kelakyyti.
Jolla pääsee lääkäriin. Entäs kauppareissut yms?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä kaikilla tuntemillani vanhuksilla kortti ja auto. Vanhukset on paljon omatoimisempia kuin kaupungissa olevat. Monella 90v on oma talo tekevät lumityöt jne.
Eikö maaseudulla vanhukset sairastu dementiaan, tai kärsi vanhana heikkonäköisyydestä, esimerkiksi?
Ei tulekaan toimeen. Talo myytiin ja vanhemmat muutti rivitaloon kylälle. Olen ainoa lapsi ja välimatkaa 400km niin tämä oli helpoin ratkaisu. Äidillä ei ajokorttia ollutkaan, isä luopui kortista noin vuosi sitten. Nyt kauppaan 300m ja käyvät myös eläkeläisten harrasteryhmissä. Ovat ihme kyllä viihtyneet yllättävän hyvin. Tavaroista luopuminen oli varmaan vaikeinta kun kaikki ei isosta talosta mahtunut mitenkään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ostaa mopon
No jos vaikka näkö menee niin ei siinä mopollakaan paljon ajella.
Ratkaisu olisi robottitaksit jos ne saa joskus traficomin hyväksynnän.
Meidän pappa 93v kuoli kolmessa kuukaudessa kun kortti otettiin pois eikä päässyt enää omalla autolla kirkolta mökille.
Tällä kylällä ei ole yhtäkään dementikkoa 🤔 paremmat ruuat maalla. Sokeri kun on dementian isoin syy.
Mopolla saa ajaa ilman korttia jos on syntynyt ennen tiettyä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä kaikilla tuntemillani vanhuksilla kortti ja auto. Vanhukset on paljon omatoimisempia kuin kaupungissa olevat. Monella 90v on oma talo tekevät lumityöt jne.
Eikö maaseudulla vanhukset sairastu dementiaan, tai kärsi vanhana heikkonäköisyydestä, esimerkiksi?
Yleensä jos kyse pariskunnasta niin toisella on yleensä ajotaito ja terveys jotenkin kunnossa. Muuten ei pärjäisi.
Suurin osa virkamiehiä on itsekkäitä lain taakse piiloutuvia virkamiehiä joilta puuttuu ihmisarvon tunnistaminen ja empatia.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulekaan toimeen. Talo myytiin ja vanhemmat muutti rivitaloon kylälle. Olen ainoa lapsi ja välimatkaa 400km niin tämä oli helpoin ratkaisu. Äidillä ei ajokorttia ollutkaan, isä luopui kortista noin vuosi sitten. Nyt kauppaan 300m ja käyvät myös eläkeläisten harrasteryhmissä. Ovat ihme kyllä sviihtyneet yllättävän hyvin. Tavaroista luopuminen oli varmaan vaikeinta kun kaikki ei isosta talosta mahtunut mitenkään mukaan.
Kauppaan 300km?
Vierailija kirjoitti:
Eihän sieltä pääse mihinkään ilman omaa autoa. Miten olette ratkaisseet asian?
Miten niin ei pääse?
Kyllä minä olen ainakin tähän päivään asti päässyt. Läpi vuoden poljen fillarilla ja vain kaikkein kovimmilla pakkasilla, sekä haastavammilla keleillä linja-autolla. Palvelubusseja en ole vielä käyttänyt. Kylille meikäläisellä on matkaa nafti 15 kilsaa.
Meidän kunnassa on haja-asutusalueella monia kulkemisvaihtoehtoja. On palvelubussi joka kulkee jokaisesta peräkylästä kunnan keskustaan ja se hakee tarvittessa vaikka kotiovelta ja roudaa vielä takas tullessa ostoskassisi rappusille asti, jos et itse kykene kantamaan. Meno-paluu yhteensä 3 euroa. Linja-autossa on myös kolmen kunnan alueella kulkevaa päivittäistä kuntien tukemaa liikennettä, joka kertalippuna maksaa eläkeläiselle 2 euroa (mobiililippu 1,75€) ja 30 matkan lippu 30 euroa (vuoden voimassa). Matkoissa on 90 minuutin vaihto-oikeus ja itselläni onnistuu esimerkiksi kauppareissu yhdellä lipulla. Ostosaikaa jää noin tunti. Kuukausilippu eläkeläiselle 21 euroa, eli ei erityisen kallis sekään, kun saat hurruutella siihen hintaan maksimissaan 60 kilsan reittiä vaikka joka päivä sen kuukauden ajan. Itselläni kyseisen reitin linja-autopysäkille vain kilometri matkaa, joten se on minulle oikein passeli vaihtoehto.
Sitten on tietenkin myös sotekyydit niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi/kykene julkisia käyttämään ja kelakyydit totta kai sitten sairaala ja terkkarikyydeille.
Niin ja tietenkin naapurien kanssa tehdyt kimppakyydit, niitäkin toki maalla harrastetaan, tosin niistä ei itselläni mitään kokemusta, minä kun olen enempi erakkoluonne, enkä ole naapurieni kanssa missään tekemisissä. Eihän minulla mitään lähinaapureita olekaan. Lähin naapuri asuu vajaan kilometrin päässä.
Nämä vaihtoehdot siis meidän kunnassa ja eiköhän vähän joka kunnassa ole vastaavat systeemit tavalla tai toisella.
t: maalla asuva eläkeläinen
Täällä on kyllä kaikilla tuntemillani vanhuksilla kortti ja auto. Vanhukset on paljon omatoimisempia kuin kaupungissa olevat. Monella 90v on oma talo tekevät lumityöt jne.