Mikä on pahin kuukausi vauvan ekana vuonna?

Onko tietoa millaiset perheet saavat kunnalta väliaikaista apua lapsenhoitoon? Eli kriteerit? Kuinka väsymyt/sairas tms. pitää olla, että kannattaa edes hakea?

Ap

ja tähän mennessä ehdottomasti pahin oli toinen kuukausi. Ei ensimmäinenkään kyllä mitään juhlaa ollut.

lapsi alkoi nukkua todella huonosti ja alkoi itkeä, jos katosin näkyvistä edes sekunniksi.

Puolenvuoden jälkeen alkaa helpottamaan, kun vauva alkaa syödä isompia määriä kiinteitä, alkaa istumaan ja liikkumaan jne.

oli rankinta. Yöheräämiset olivat jo verottaneet jaksamista ja vauva rupesi nukkumaan todella levottomasti. Tuli hampaita eikä maito enää riittänyt ravinnoksi. Heräili tissille jatkuvasti kunnes siirryttiin kiinteisiin ruokiin. Tuo oli jotenkin kaikkein raskainta aikaa itselläni. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, aloin kunnolla nauttimaan elämästäni esikoisen kanssa vasta ensimmäisen vuoden loppupuolella ;) Rankkaahan se oli.



Kuopuksen kanssa oli kaikki paljon helpompaa, nukkui yönsä jo 6-viikkoisesta asti läpi heräämättä ja oli muutenkin levollinen. En muista että mikään tietty kuukausi olisi ollut erityisen haastava. Esikoisen uhmaikä oli kuopuksen vauvavuoden ajan ehkä se kuormittavin tekijä.



Kunnallisen hoitoavun saaminen varmasti vaihtelee kunnittain. Sitä voi olla vaikeaa saada mutta kannattaa tietenkin kysyä. MLL ja muut järjestöt tarjoavat myös edullista lastenhoitoapua.

se hetki kun tulee hampaita, oppii liikkumaan ja alkaa harjoitella puheenmuodostamista. Silloin unet kärsii takuulla.

ja sitten 9kk iästä eteenpäin. Eka kuukausi taistelua väsyneen vauvan hitaan painonnousun kanssa. 9 kk iässä alkoi tulla hampaita urakalla, samaan syssyyn opittu konttaamaan ja tuli muutkin liikunnallisten taitojen opettelemiset ja korvatulehduskierteet.

Meillä kaksi lasta, ja minusta ekat 3-4kk on pahimmat. Imetyksen alkusäätäminen on vaikeaa, ja varsinkin tämän meidän jälkimmäisen lapsen kohdalla ensimmäiset 3kk hänellä oli käänteinen päivärytmi. Eli kävi "yöunille" klo 5 aamuyöllä, 2½v esikoinen heräsi klo 7. Olin ja elin TODELLA vähällä unella kunnes vauvan rytmi kääntyi normaaliksi, ja tämä alkoi rauhoittua yöunille jo ennen puolta yötä.



Itselleni siis ollut vaikeinta unen puute, ja imetyksen aloitus joka ollut varsinkin ensimmäisen kohdalla varsinaista taistelua rintakumin kanssa... Mutta sitten se helpottaa - onneksi.



Meillä ei vieläkään nukuta öitä, nuorempi lapsi nyt 1v3kk, mutta perhepedissä kun ollaan, en koe tätä enää ollenkaan niin raskaaksi kuin niitä ensimmäisiä kuukausia kun jouduin kantamaan yöt läpeensä itkeskelevää vauvaa pimeässä asunnossa...

Toihan on ihan miljoonasta asiasta kiinni, kaikkein eniten myös omasa asenteesta. Eihän kukaan voi ennakoida sun tilannetta tai tietää, miten mitäkin koet. En mäkään osaa sanoa mitään, vaikeaa kuukautta, vaikeudet liittyvät sairasteluun, työmatkoihin, muihin vastoinkäymisiin jne. Tykkään vauvavuodesta, miksi sitä ei saisi sanoa? Etkö sinäkin haluaisi kuitenkin nauttia vauva-ajasta? Kannattaa enemmänkin juuri miettiä, mitä voisi helpotta, kuin ajatella milloin kaikki on ohi. Ohihan se enee nopeasti, kivaa on jos siitä pystyy nauttimaan. Ainakin osittain. Itse koen sen 1,5v kaikista hankalimpana tai ainakin suuritöisimpänä. Vaikka ihana ovat toki sillonkin:)

Yleispätevää. Esikoisen kanssa toinen kuukausi oli hankalinta, mutta oikeasti rankempaa oli vuodet 1-2, jotka kuopuksen kanssa ovat olleet ongelmattomia. Kuopuksen kanssa hankalinta taas 5-8kk -kuopus nukkui tosi huonosti. Esikoinen samassa iässä oli tosi helppo.

Toihan on ihan miljoonasta asiasta kiinni, kaikkein eniten myös omasa asenteesta. Eihän kukaan voi ennakoida sun tilannetta tai tietää, miten mitäkin koet. En mäkään osaa sanoa mitään, vaikeaa kuukautta, vaikeudet liittyvät sairasteluun, työmatkoihin, muihin vastoinkäymisiin jne. Tykkään vauvavuodesta, miksi sitä ei saisi sanoa? Etkö sinäkin haluaisi kuitenkin nauttia vauva-ajasta? Kannattaa enemmänkin juuri miettiä, mitä voisi helpotta, kuin ajatella milloin kaikki on ohi. Ohihan se enee nopeasti, kivaa on jos siitä pystyy nauttimaan. Ainakin osittain. Itse koen sen 1,5v kaikista hankalimpana tai ainakin suuritöisimpänä. Vaikka ihana ovat toki sillonkin:)

Miksi tällaiset urpot tulevat aina pilaamaan kivasti alkaneet ketjut... Meillä 7-8kk ikä tuntui raskaalta, kun hampaita tehtiin ja liikkumaan alettiin. Tietenkin vaihtelee eri ihmisillä ja vauvoilla se raskain aika, mutta kokemuksiahan tässä pyydettiinkin!

muistelin juuri lasteni vauva-aikaa ja tällainen muistikuva mulla on:



Raskain oli varmaan se ensimmäinen kuukausi ainakin esikoisen kohdalla, kun piti totutella siihen vauva-arkeen ja oli vielä synnytyksestä tosi kipeä ja väsynyt itsekin. Mielialat heitteli alkuun ja tunsin välillä itseni ihan oudoksikin. :D



Toiseksi raskain vaihe oli se, kun noin puolen vuoden iässä vauvalle tuli ensimmäiset hampaat ja hän itki kaiken aikaa tauotta, tosin sitä ei kestänyt kuin n. 2 viikkoa, mutta muistan että se oli karmivaa, sillä sitä ennen vauva oli nukkunut hyvin ja ollut tyytyväinen.



Kolmanneksi raskain ajanjakso oli se, kun vauva lähti liikkeelle joskus vähän alle vuoden ikäisenä, ja vaati paljon enemmän peräänkatsomista ja seuraamista, mutta siihenkin tottui sitten. :)

Hinku liikkumaan kova, tissi ei enää rauhoittanut ja yöt oli risaisia.



Sen sijaan meillä ekat kuukaudet on olleet kaikkein helpoimpia

kuten myös 30 asteen helle sisällä ja vauva halusi olla vaan sylissä.

esikoinen 6kk (valvotti pahimmin tässä kohtaa)

kaksoset 11-12kk (valvotti pahimmin)

kuopus 10kk (valvotti pahimmin)



Mutta siis todellakin. Kaikkea on koettu koliikkikaksosista kaiken maailman ongelmiin, mutta valvominen on ja tulee olemaan se pahin ongelma. Ja isompien vauvojen valvottamista on jotenkin pahempi kestää kuin ihan pikkuisten.

oli 8 kk eli kun rupesi kiipeämään! Vahinkoja oli sattua joka ikinen päivä:(



Lapsen sairastelut oli ikäviä, muttei ylipääsemättömiä.

Mutta tänään olen lämmöllä ajatellut esim. koliikkilasten vanhempia.



On tuntunut että lapselle ei ole kelvannut tänään mikään 10 minuuttia pidempään. Yhtä kitinää ja natinaa. Ehkä tällaiset päivät on niitä kaikista kulittavimpia. Ei itse voi tehdä oikein mitään, kun aika menee vauvan olon parantamiseen.

Poika on kohta 4v ja tyttö 2v. Pahin ehkä se tytön eka kuukausi, kun oli tissillä ihan koko ajan. Puuron kerkesin välissä syömään ja taas tuli huuto, että tissille on tarvis. Pahimmillaan 6 tuntia putkeen tissin lutkutusta ja vaipan vaihtoo ja tissin lutkutusta. Pojan vauva-ajasta en hirveästi muista muuta, kuin heräsi kolmen jälkeen joka tunti, että ei sekään niin hauskaa ollut. Siinä vuoden kieppeillä alko homma jo sujumaan, mutta silloin alkokin se tyttö tekemään tulojaan...

kun vauva edelleen heräili alle tunnin välein, kuten oli tehnyt melkein syntymästään saakka. Ja aloin olla jo totaalisen poikki tuossa vaiheessa, eikä mitään tietoa, kauanko peli jatkuu.



Toiseksi pahin oli eka kuukausi, kun episiotomiahaava oli tulehtunut ja niin kipeä, etten pystynyt kuin makaamaan. Imetyksen alkukin oli hankalaa, rintoja särki ja tiehyet olivat koko ajan tukossa ja sellaista. Mutta mies oli kotona ekat kaksi viikkoa ja olin alussa vauvasta niin innoissani, että se pehmensi vaikeuksia :)

Tuolloin unet menivät täysin pipariksi kun vauvat eivät pysyneet yhtään paikoillaan, vaan nousivat koko ajan tukea vasten seisomaan (unipussista huolimatta). Lapset olisivat halunneet nukkua mutta jalat vetivät pystyyn.



Ryömiminen/konttaaminen ei esikoisen kohdalla haitannut, mutta kuopuksen kohdalla se teki elämästämme kertaheitolla vaikeaa kun esikoisen tavarat eivät enää olleet turvassa.



Hampaitakin tuli siihen vaiheeseen, mikä kiukutti ja teki imetyksestä hetkellisesti tuskallista.