Mikä on pahin kuukausi vauvan ekana vuonna?

ihan alku, ehkä ekat 2-3 kk, kun imetys oli hankalaa ja vauva söi koko ajan, heräili jatkuvasti öisinkin syömään, ei viihtynyt muualla kuin sylissä, rytmiä ei voinut yhtään ennustaa, kaikki oli itsellekin uutta ym. Helpotti kun vauva alkoi ensin nukkua pidempiä pätkiä, sit liikkua vähän ja sitä myötä viihtyä lattialla ja kiinteiden myötä nukkua pidempiä pätkiä.



Tokasta pahin oli 9-10 kk, eroahdistuskausi, jolloin huusi koko ajan ellei ollut sylissä, enkä olisi oikein saanut tehdä mitään vauva sylissäkään. Hieman haastavaa kun oli esikoinenkin siinä ja vauva jo melko painava kannettava, välillä oli pakko antaa vaan huutaa.

Onko tietoa millaiset perheet saavat kunnalta väliaikaista apua lapsenhoitoon? Eli kriteerit? Kuinka väsymyt/sairas tms. pitää olla, että kannattaa edes hakea?

Ap

valitettavasti tosi huonosti saa, jos ei ole sairas lapsi tai vakavasti sairaat vanhemmat.

meillä on apua ollut baby blues puhelimesta vauvan uniongelmista. kannattaa hakea apua ennenkuin väsähdätte. ja puoliso mukaan valvomaan öitä

ja kysymykseesi: meillä on ollut tosi hankala tytön eka vuosi, mutta ongelmat on vähän vaihdelleet, paitsi että ei nuku kuin 2 tunnin pätkissä.

mutta pahimmat ehkä n 3kk kohdalla tiheän imun kausi + kova itkuisuus

7kk kohdalla vierastaminen, syömättömyys, rintaraivarit

10kk eteenpäimn sama unettomuus kuin ennenkin, mutta vanhemmilta vaan on paukut loppu niin ei jakseta enää valvoa. (jatkuu edelleen, lapsi 1v 2kk)

Mutta tänään olen lämmöllä ajatellut esim. koliikkilasten vanhempia.

On tuntunut että lapselle ei ole kelvannut tänään mikään 10 minuuttia pidempään. Yhtä kitinää ja natinaa. Ehkä tällaiset päivät on niitä kaikista kulittavimpia. Ei itse voi tehdä oikein mitään, kun aika menee vauvan olon parantamiseen.

kuulostaa meidän perus vauva arjelta!

Esikoisen kanssa vaikeinta oli aika 4-6kk välissä. Rehellisesti sanoen pääsin kyllä aika helpolla. Vauva nukkui suht hyvin, ei ollut allergioita eikä hampaitakaan tullut vielä tolloin.



Aina sanotaan että hormonit auttavat äitiä valvomaan. No mulla ilmeisesti lakkasi ne hormonit toimimasta aika pian. Pari kuukautta meni niin ettei pätkittäiset/vähäiset unet kauheasti häirinneet, mutta sen jälkeen oli täyttä tuskaa. Synnytyksen jälkeinen masennus oli tuolla välillä pahimmillaan ja täytyy sanoa etten juuri mitään tuosta ikävälistä muista :( Lapsi lähti todella varhain liikkeelle ja siksi oli nukkuminen ja varsinkin nukahtaminen hankalaa (vaikkei toki mitään ollutkaan siihen verrattuna mitä joillain).



En tiedä olisiko omasta kunnasta saanut apua, koska en ikinä apua hakenut. En tiedä miksi salasin asian. Toista odottaessa puhuin kyllä tästä neuvolassa paljonkin.



Toisen kanssa vaikeinta oli varmaan lähempänä vuoden ikää. Poika on aina tullut todella vähillä unilla toimeen ja noin vuoden ikäisenä oli vaihe jolloin nukkui vuorokaudessa vain 9-11 tuntia ja niistä 2-3 ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.



ps. toisen kanssa masennusta ei koskaan tullut vaikka sitä kokoajan pelkäsin ja puolittain odotinkin.

Eroahdistus. Se, kun roikkuu pohkeessa koko ajan tai haluaa olla vain sylissä eikä missään muualla. Jos saan jollain konstilla viihtymään lattialla vieressäni kun yritän laittaa ruokaa, niin annas kun otan kaksi askelta lavuaarin suuntaan, jo tulee itku joka ei lohdutu kuin 20 minuutin sylittelyllä.



Mutta sekin meni ohi.

meillä oli vaikainta. Kun imetin ja maito ei ollutkaan enää tarpeeksi (en sitä ite heti tajunnut). Voi sitä jatkuvaa itkua!

yhtäaikaa eroahdistus, hampaat ja kävelyn harjoittaminen ja sehän suututti kun ei osannut.



Voi sitä riemua, kun 9kk:n iässä oppi kävelemään.

Esikoisen hoitaminen oli kyllä rankkaa. Hän oli varsin itkuinen vauva ja nukkui todella huonosti. Myöhemmin todettiin maitoallergia. Rankkaa oli siis kaikkiaan jonnekin 10kk ikään asti, jolloin saatiin yöt edes kohtuullisiksi (eli edes 1 4h unipätkä lähes joka yöhön). Leimansa löi myös pikkuveljen odotus ja pahoinvointi, esikoinen oli siihen aikaan 6-8kk.



Kuopuksen kohdalla rankinta oli 3-5kk iässä. Hän oli rintaruokinnalla ja tuossa vaiheessa söi todella tiheään, eli noin 1-1,5h välein ympäri vuorokauden. Samaan aikaan oli vuotta vanhempi isosisko hoidettavana. 5kk iässä aloin antaa kiinteitä, ja se helpotti. Lopulta unet saatiin hyväksi 10kk iässä unikoululla. Niin, siihen aikaan taas oli rankkaa se ainainen kantaminen, poika kun oli aika painava.



Hyvin on mennyt molemmat vuodet silti. Mutta onhan se raskastakin.

vauvan ekat pari viikkoa meni ilman koliikkia, mutta sittenhän se alkoi.



Mut jos ei oo mitään koliikkia tai allergioita, ja pystyy nukkumaan silloin kun lapsetkin, niin mitään ongelmaa ei pitäis olla.

Vielä pieni, eikä jaksa yleensä viihtyä itsekseen. Ei välttämättä viihdy lattialla vielä, eikä osaa tutkia niin aktiivisesti tavaroita/ympäristöä. Mutta ei enää vastasyntynyt, eikä nuku niin paljon ja alkaa kuitenkin jo kiinnostua ulkomaailmasta. Eli saattaa olla aikamoinen sylikissa, toisaalta sylissä venkoillaan ja imetys keskeytyy helposti ripsahduksista ja rapsahduksista.

Ja sitten huhtikuu. Heinäkuu oli paras.

se rasittavuus on alkanut vasta tahtoikäisenä.

kuukaudet olivat oikeastaan 2-4kk. Vauva nukkui max 1,5h kerralla, vain rinta rauhoitti. Refluksi vaivasi, ja piti yölläkin syötön jälkeen pitää pysty asennossa. Päivisin oli niin kuuma, ettei oikein nukkunut päikkäreitä. Mutta siitä pikku hiljaa helpotti. Lopetti itse yösyötöt 7kk iässä, ja on nukkunut yöt putkeen (12h) 8kk lähtien. Ei edes flunssat tai kehitys pahemmin häiritse. Pian on eka vuosi täynnä, eikä sitä oikeastaan edes muista viime vuoden väsymystä (ja masennusta).

että vauvavuodessa vaikein on se 6-8kk ikä kun lapset ovat oppineet konttaamaan, seisomaan jne. Yöt ihan levottomia. Silti rasittavin ikä on kaikilla ollut ikä 1-2v. Mutta sitähän tässä ei kysytty.

se kun vauva oli n. 5kk. Alkuhuuma ja hormonibuustit olivat ohi ja univelka painoi. Vauva ei vielä istunut mutta oli painava ja viihdytystä kaipaava. Ei esim. suostunut yhtään olemaan valveilla vaunuissa. Oli lisäksi pimeä talvi ja tunsin olevani yksin maailmassa. Tämä siis esikoisen kanssa, luulen että seuraavien kanssa ei tule olemaan yhtä rankkaa missään vaiheessa.

Ihana kuulla, että muillakin on väsymys tullut vastaan jossain vaiheessa. Välillä tuntuu, Että oma vireys ja voimavarat vaihtelee ihan päivittäinkin..yöstäkin riippuen.. Mutta eteenpäin mennään.. Tuntuu siis tämä hetki raskaimmalta, viimeisin kk, vauva nyt 7kk... Konttaa ja nousee seisomaan.



Ap

Tuolloin unet menivät täysin pipariksi kun vauvat eivät pysyneet yhtään paikoillaan, vaan nousivat koko ajan tukea vasten seisomaan (unipussista huolimatta). Lapset olisivat halunneet nukkua mutta jalat vetivät pystyyn.

Ryömiminen/konttaaminen ei esikoisen kohdalla haitannut, mutta kuopuksen kohdalla se teki elämästämme kertaheitolla vaikeaa kun esikoisen tavarat eivät enää olleet turvassa.

Hampaitakin tuli siihen vaiheeseen, mikä kiukutti ja teki imetyksestä hetkellisesti tuskallista.

Vieläkin menee välillä kylmät väreet kun muistelee sitä huutoa ja taistelua ja epätoivoa... Ja hitto sitä väsymystä..

Tuolloin unet menivät täysin pipariksi kun vauvat eivät pysyneet yhtään paikoillaan, vaan nousivat koko ajan tukea vasten seisomaan (unipussista huolimatta). Lapset olisivat halunneet nukkua mutta jalat vetivät pystyyn.

Ryömiminen/konttaaminen ei esikoisen kohdalla haitannut, mutta kuopuksen kohdalla se teki elämästämme kertaheitolla vaikeaa kun esikoisen tavarat eivät enää olleet turvassa.

Hampaitakin tuli siihen vaiheeseen, mikä kiukutti ja teki imetyksestä hetkellisesti tuskallista.

Vieläkin menee välillä kylmät väreet kun muistelee sitä huutoa ja taistelua ja epätoivoa... Ja hitto sitä väsymystä..