En käsitä miten ystäväni 5-v tyttö on sellainen rasittava kakara.

Joidenkin lasten kohdalla toimii kasvatustyyli, jossa ollaan lempeitä, mutta tarvittaessa kielletäänkin. Mutta ystäväsi lapsen kanssa tuo tyyli ei varmaankaan sitten ole se paras mahdollinen.



Ehkä lapsen kanssa pitäisi olla enemmänkin jämäkkä, ehkä kieltää enemmän ja vieläkin enemmän kannustaa ja ohjata yli-innokkaastikin oikeaan käytökseen ja palkita siitä.



Jotkut lapset koettelevat äitiä enemmän kuin laki sallii. Ja sellaisen lapsen kanssa ei vaan pääse olemaan ihana lempeä äiti, niin ihanaa kuin olisikin olla sellainen äiti. Tällaisten lasten kanssa tarvitaan enemmän sääntöjä, tiukkuutta, kurinpitoa kuin monen muun lapsen kanssa. Enkä tarkoita karjumista, ärjymistä ja riitelyä lapsen kanssa. Mutta tuo lempeyskään ei näytä toimivan, joten jämäkkyyttä siltä väliltä varmaan tarvittaisi.

SIinä ei välttämättä auta vaikka kasvattaja olisi itse kärsivällisyys ja johdonmukaisuus, kun lapsella on neuropsykologinen häiriö. Yleensä eskariin ja kouluun mennessä mahdollinen häiriö alkaa haitata sen verran paljon elämää,että lasta aletaan tutkia tarkemmin. Ympäristö ei välttämättä tätä tajua ja tuomitsee sekä kasvattajan että lapsen.



ADHD-lapsen äiti

joka on kanssa rasittava. Kaverini antaa lapselle joka asiassa periksi ja lapsi hakee oikuttelulla, kiukuttelulla ja tempauksillaan rajoja, joita kaveri ei pysty herkkämielisyyttään asettamaan. Olisiko tuossakin kyse siitä?

(Ja itsellänikin on lapsia ja olen ollut erilaisten lasten kanssa tekemisissä, eli ei ole nyt siitä kyse)

siskon poika oli tullainen 5-vuotiaana. Todella rasittava, riiteli kokoajan, ei suostunut tehdä mitään, sai raivareita yms. Nyt 10-vuotiaana on aivan ihana toiset lapset huomioon ottava lapsi. Meidän omien lasten lempi serkku! Tiedä sitten miksi tuo 5 oli hänelle niin hankala ikä, luulen, että on hyvin herkkä joten oireili herkästi kaikkea mahdollista.

Ehkä huumoria vois vähän vielä lisätä kasvatusmetodiin. Jos todella on johdonmukainen, rajat asettava ja kannustava kasvattaja, kyllä siitä vielä hyvää seuraa.

Veikkaan, että kyse on ap:n omasta lapsesta :). Muistathan, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja jo lähtökohtaisesti erilaisia. Toiset ovat haastavampia kuin toiset. Kasvatustapa, joka tepsii toiseen, ei välttämättä tepsi toiseen jne. Huolimatta ns. hyvästä ja johdonmukaisesta kasvatuksesta lapsi saattaa kuitenkin temppuilla ja testata.



Itselläni on kolme lasta, josta kaikki ovat erilaisia.

Vaikea sanoa, pitäisi tuntea perhe aika hyvin, ennen kuin osaa sanoa kasvatuksesta ja muista jutuista. Voi olla, että äiti käyttäytyy kotona eri lailla, kuin julkisesti? Mitä tekee isä? Hakeeko lapsi käytöksellään huomiota?

kyllä noilla tempuilla tarvitsisi kerjätä. Isä tekee vuorotyötä, kursittelee ja reissailee työnsäpuolesta paljon sekä harrastaa paljon poissa kotoa. Lapsi on 90% ajasta äitinsä kanssa. Avioliitossa siis ovat eikä muita lapsia ole. Ap

Niin ja on minulla lapsia, kun joku sitä epäili.

marisevia lapsia on aina ollut. Tytöt kait enemmän sellaisia.

Eräs äiti sanoi, että hänen tyttönsä kauhea marisija, että tuntuu pahalta sanoa omasta lapsestaan noin.

Eikä kasvatuksella siihen voi niin hirvittävästi vaikuttaa.

oletkohan minun kaverini? Muutama asia tarinaan vaihdettu tunnistamisen vaikeuttamiseksi?



Ongelma ei liene tämä lapsi. Vaan se, ettet sinä kestä sitä, että lapsi käyttäytyy ikäisensä tavoin eikä niin kuin pikkuaikuinen. Se, että ystäväsi avautuu sinulle hankaluuksistaan lapsen kanssa ei suinkaan tarkoita sitä, että ystäväsi haluaisi sinun liittoutuvan hänen kanssaan lastansa vastaan. Lapsi on kuitenkin ystävällesi kovin rakas.



Lapsen kanssa olevia ongelmia vielä raskaanpaa on sinun suhtautumisesi asiaan. Viestität, ettet pidä lapsesta ja ystäväsi joutuu muiden ongelmiensa lisäksi vielä häpeämään ja selittelemään lapsensa käytöstä sinun edessäsi.

Kilttejä, kivoja, ujoja, tyhmiä, jopa rikollisia.

Ihmisillä on erilaisia luonteita.

Hyvällä kasvatuksella on merkityksensä, mutta ei se luonne-eroja hävitä. Iloiste helposta lapsestasi, mutta yritä ymmärtää, että silti voi olla, että kaverisi rasittava kakara saattaa olla isona suomen presidentti ja omat mussukkasi hesen työntekijöitä.



Jos jollain on 5 vuotiaana rasittava luonne, se ei onneksi vielä tarkoita, että hänessä on "vikaa".



Omani eivät 5 vuotiaana karkailleet, mutta kaverini superrasittava tyttö on nyt menossa SYKkiin heittämällä. Hänestä tuli melkoinen älykkö, omani ovat keskivertoporukkaa enempi.

paljon negatiivista palautetta hoitajilta ja muiltakin aikuisilta "viallisuutensa" ja hankaluutensa takia. Nyt koululaisena satelee positiivista palautetta. Eipä ne hoitotädit tuonkaan lapsen piilevää potentiaalia nähneet, saati esille saaneet, tässä tasapäisyyden kulttuurissamme.



Yrittäkäämme jaksaa pieniä lapsia, rasittavia tai ei ja sietää vähän sitä erilaisuutta. Osat voivat joskus kääntyä.

Mun kaverilla on myös tyttö joka on tosi rasittava, nyt jo 11-vuotias, mutta on aina ollut todella ärsyttävä.

Pienempänä se oli sellaista marinaa ja jankkausta, nyt se on välillä suorastaan ilkeä äidilleen ja ihan vaikka meillä kyläillessä, ei mitään tapoja.

Ja jankkaus ei ole loppunut vieläkään. Jos jotain haluaa niin ei varmaan anna periksi kuin vasta sitten kun äiti on tosissaan hermostunut jos sittenkään.

Mäkin olen joskus hermostunut siihen lapseen.

Mutta mullekin se voi olla todella töykeä.

Mitään diagnoosia sillä ei ole, mutta käy koulussa erityisluokkaa, se siirrettiin sinne ekan luokan jälkeen.

Mun omat lapset eivät myöskään tykänneet koskaan siitä. Jos kuulivat että tyttö tulee meille, niin lähtivät karkuun ulos. Se väsytti jopa mun lapset niillä vaatimuksillaan ja marinallaan.



Poika kaverillani on ihan toista maata. Reipas esikoululainen joka ei kokoajan kiristelel hermoja.

mutta ei tarkoita että olisi hankala esim parin vuoden päästä. Kyllä se kasvatus kannattaa ja näkyy myöhemmin.

ap on lapseton

on tuttavapiirissä samanlainen tapaus, mutta tässä tapauksessa mun mielestä äiti ei ole tehnyt kaikkeaan kasvattaakseen lapsesta kunnon kansalaista.. Tai sitten hän on jo luovuttanut aikaa sitten...

Lapsi käyttää tuolla tavoin valtaa äitiinsä ja on näköjään siinä todella hyvä ja tehokas.

Vaikea sanoa, pitäisi tuntea perhe aika hyvin, ennen kuin osaa sanoa kasvatuksesta ja muista jutuista. Voi olla, että äiti käyttäytyy kotona eri lailla, kuin julkisesti? Mitä tekee isä? Hakeeko lapsi käytöksellään huomiota?