Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa miestä mäessä. Kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa
27.10.2026 |
Onko muilla vastaavaa? Vaimon mielestä valitsen väärin ajankohdan, jolloin kerron mieltä painavista asioista. Väitti, että avaudun vain sen jälkeen kun hän on kertonut omista asioistaan ja on kokenut, että ikään kuin kilpailisin kummalla menee huonommin. En allekirjoita tuota. Olen kuunnellut hänen työhön tms. liittyvää vuodatusta joka päivä, pahimmillaan sunnuntaihin saakka, eikä minulla ole samalla tavalla joka päivä jotakin paskaa kerrottavaksi.
Olen yrittänyt etsiä eri ajankohtia kertomiseen, mutta myönnän myös ajattelevani että jos toinen kertoo huolistansa ja ollaan käsitelty niitä jo pidempään, niin voin vastavuoroisesti itsekin sen jälkeen kertoa asioistani. Molemmat voivat siten keventää mieltänsä. Ehkä tästä sitten voi tulla tollanen kilpailutunne?
Vaimon mielestä mun pitäisi "antaa tilaa" ennen kun kerron omista kuulumisistani. Ymmärrän vaimon stressin/uupumuksen. Hän saattaa jauhaa asioista helposti yli vartin putkeen vetämättä henkeä tai ei välttämättä edes halua että häntä keskeytetään. Koen, että keskustelu ei ole vastavuoroista, vaan olen jonkinlainen sanko jolle voi oksentaa ne asiat. Tätä vaimo ei allekirjoita ja väittää usein kysyneensä ennen omaa vuodatustaan, että mitä mulle kuuluu. No, välillä onkin kysynyt, mutta koen sen nykyään osittain väkinäiseksi. Ikään kuin hän kysyisi sen muodon vuoksi, että saadaan mun asiat äkkiä pois alta ja sitten voidaan keskittyä vaikka koko loppupäivä hänen asioiden vatvomiseen. Se tunne ehkä tuli siitä, että mun asioita hän saattaa kommentoida parilla sanalla (yhtäkkiä saattaa myös kommentoida jotakin mikä ei liity keskusteluun lainkaan eli puhuu päälle/ei keskity) ja sitten hetken päästä tulee tuo hänen erittäin pitkä vuodatus, mitä ei saisi edes keskeyttää.
Hän myös totesi, että on saattanut jo kotiin päästessä ja noiden asioiden vuodattamisen jälkeen päästä jossakin kohtaa rauhalliseen moodiin, missä ei haluaisi enää käsitellä mitään ongelmia.
Niin, milloin on siis minun vuoroni? Täällä on nyt sitten riita-/mökötystilanne päällä kun en kuulema ymmärrä häntä ollenkaan. Näinhän se taitaa olla. Haluaisin katkaista riitatilanteen, mutta en tiedä miten. Pitääkö mun miehenä ehkä laittaa nyt omat asiat kokonaan taka-alalle ja myötäillä vaimoa, ja yrittää jotenkin ehkä auttaa se yli vaikeesta ajasta, niin ehkä sitten joskus toivon mukaan jaksaa myös muistaa kuunnella minua?
Kommentit (8)
On tosi rankkaa, jos vain toisella on oikeus puhua murheistaan. Vaikuttaa siltä, että vaimoa vaivaa joko pahemmanlaatuinen keskenkasvuinen prinsessa -sydrooma, jossa hän on teistä se ns. Tärkeä Henkikö, tai sitten sinun kertomasi murheet ovatkin esim. hänen moittimistaan. Mutta eihän tuo kertomasi mukainen tilanne ole ok ja vaimosi käytös on hyvin itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän täytyy ottaa keskusteluihin munakello-metodi.
Ihan suoraan kuulostat siltä että toisen huolet ei kiinnosta, et halua kuulla ja koet ne oksennuksena sulle. Ja koet ettei toista kiinnosta sun huolet. Jos toinen on helpottunut, osaatko sanoa jotain oikein vai olitko hiljaa etkä osannut sanoa mitään? Hän ei soita äidilleen kuitenkaan tai kaveri, eri huoneessa? Naiset eivät voi elää ilman kertomista ja asioiden käsittelyä positiivisimmaksi, että joku kannustaa nuorena, mutta miksi toisen pitäisi kuulla kaikki työasiat. Kenen kanssa hän voisi käsitellä ne joka päivä, jos sua tökkii? Se että tämä tilanne selviää, vaatiiko se pariterapeutin vai haluatko ihan erilaisen parisuhteen jonkun muun kanssa. Entä miksi hän ei käsittele sun huolia vähä, kannustaen.
Joo. En tiedä onko sekään hyvä, jos toinen yrittää jotenkin määritellä sitä, että milloin toinen SAA kertoa omista asioistaan. Tuollasesta "älä kerro heti, kerro myöhemmin, mutta älä liian myöhään eli max tunnin päästä ettei mulla oo menny jo fiilis" tulee jotenkin sellanen olo, että ihan kun toinen määrittää koko olemisen. Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan? Sillä tavalla siis, että ihan kun toinen pitäis puolisoaan jonain koirana jota käskyttää olemaan just sillä tavalla kun hän haluaa juuri sillä hetkellä. Se on ikävää. Siitä tulee helposti yksinäinen olo suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän täytyy ottaa keskusteluihin munakello-metodi.
Käyttääkö joku parisuhteessa oikeesti tällasta metodia? En oikein usko, mutta se olisi oikeasti varmaan aika toimiva keino jos vaan molemmat oikeasti keskustelis niistä asioista vaan sen munakellon pyörimisen ajan ja sen jälkeen antaisi ongelmitta toiselle sen saman ajan ja tilan. :D
Itselläni kuten myös miehelläni olivat työpäivät pitkiä ja tietty siellä kummankin työpaikassa oli silloin tällöin jotain kuormittavaa ym. rasittavaa. Meillä oli tapana perjantaina illalla keskustella kaikki viikon asiat, ärsyttävät ja mukavatkin sekä seuraavan viikon suunnitelmat jos sellaisia oli. Ei siihen mitään munakelloa tarvittu, kumpikin kuunteli toista ja otti kantaa jos oli tarve.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3573986/miten-voisin-saada-kuulluksi-tu…