Millä saa pitkään jatkuneen anhedonian loppumaan?
Mikään ei tunnu miltään eikä mistään saa mitään iloa tai nautintoa. Yritän väkisin harrastaa liikuntaa, mutta vaikka rääkkään itseäni, niin ei tule mitään endorfiinieuforiaa. Alkoholi ei maistu, seksi ei maistu, ei edes tee mieli karkkia. Karkki vain on suussa samanlainen möhkäle kuin joku kananmunan pala. Haluaisin vaan kadota jonnekin. Töihin on pakko vääntäytyä ja se on ihmistyötä. Nyt viikonloppuna tuli ekaa kertaa mieleen, että jos vaan luovuttaisin, antaisin asuntolainan mennä ulosottoon ja olisin loppuelämäni vaan yksikertaisesti köyhä ja maksuhäiriössä.
Kommentit (3)
Ohhoh, kiitos aloituksesta! En pysty auttamaan, mut vihdoin sain sanan sille mitä koin joskus 20v sit. Mikään ei tuntunu miltään. Vaikea selittää. Iteki just urheilin ja urheilin, mut ei vaikuttanut mitenkään. Saatoin juoda vaikka 12 0,5l bisseä, mut ei mitään vaikutusta mihinkään. Söin, mut ei tuntenut mitään, ni pakotin itteni vaa syömään, koska en halunnu vahinkoa keholle. En tuntenu pelkoa, iloa, surua tai mitään muutakaan. Ainoa mitä tunsin oli aivan järkyttävä syyllisyys 247 hyvin pitkälti ilman syytä. Itelle johtu yhestä traumasta.
Kuulostaa siltä, että olet uupunut tai masentunut vai onko sulla traumataustaa? Molemmissa voi esiintyä tuota. En osaa auttaa, vaikka kärsin samasta. Yleensä se "tila" menee mulla ohi, kun saan hermoston ja kehon rauhoitettua kunnolla ja mielenkiinnon suunnattua itsestään johonkin muualle, mutta aina näin ei ole tapahtunut, mutta mulla tämän aiheuttavat traumat eikä masennus.
Samoja ajatuksia. paitsi että yksi liikuntalaji on vielä mistä nautin. Mutta en jaksaisi tulevaisuutta ja elämää, ehkä vaan luovutan ja alan elämään kadulla.
Harrastatko aina samaa liikuntaa? Auttaisko vaikka se, että lähtisit kokemaan jotain ihan uutta liikuntalajia, kuten vaikka seinäkiipeilyä, melontaa tai taistelulajeja?