Lue keskustelun säännöt.
Hoikkuus vaatii itsekuria
23.10.2026 |
Hoikkana ärsyttää kun jotkut luulee ettei tähän tarvitse itsekuria. Itse olisin painavampi jos en harjoittaisi itsekuria. Tämä hetki on hyvä esimerkki. Söin äsken vanukkaan perjantain herkuksi. Tekisi mieli ottaa toinenkin ihan helvetisti (jääkaapissa on vielä pari) mutta en ota koska en halua lihoa. Täytyy kyl tosi paljon käyttää itsekuria.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Näin hoikkana ja syömishäiriöllä mm hedelmällisyyden ja aivokemiat pilanneetna
mua ärsyttää kaikki jeesustelijat, jotka puuttuu muiden syömisiin ja koittaa nostaa itseään muiden yli ulkomuotonsa takia.
Palattaisiinpa ihailemaan normaalipainoisia. Se jos mikä olisi älykästä.
Naisilla laihuus ja vegaanius, ortoreksia, aiheuttanut ainakin mun tuttavissa:
-lapsettomuutta, tai lapsi menehtynyt heti synnytyksen jälkeen (lihansyönti alkoi kyllä kiinnostaa tämän jälkeen)
-hauraus, luut katkeilleet kaatuessa, kun ikää 60+
-voimattomuus, ei jakseta nostaa omaa lentolaukkua lentokoneessa sinne ylälokeroon
-tyhmyys (tätä ei saa sanoa ääneen, mutta kyllä aivotkin tarvitsevat ravinteita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.
Minulla ainakin hoikkana sellainen tasapainotussysteemi toimii. Jos yhtenä päivänä syön energiapitoisempaa niin seuraavana päivänä tekee luonnostaankin mieli syödä kevyemmin. Minun ei tarvi miettiä koko asiaa. Syön konvehteja ja muita herkkuja aivan kuten muutkin jouluna jne. Niistä tulee niin äklö olo, että seuraava välipala onkin sitten omena ja omenassa on paljon vähemmän energiaa kuin konvehdeissa. Se suolan ja runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttama pöhötys lähtee kyllä sitten arkeen palatessa itsestään pois ja painan saman verran kuin ennen energiapitoisempien ruokien päiviä.
Näin minullakin. Ja huomaan, että itse syön aika harvakseltaa. En syö aamuisin ikinä mitään. Töissä lounas on ensimmäinen ateria. Seuraavan kerran syön esim leivän, kun tulen illalla kotiin. Ja sen jälkeen teen ruokaa. Ilalla en syö välttämättä sen kummempia. Ehkä banaanin ennen nukkumaan menoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä söin tänään kokonaisen kääretortun ja bubseja. Mulla ei ole itsekuria.
Oksennus tulisi tuollaisen jälkeen. Vain lihava pystyy syömään tuollaisen määrän sokeria ilman pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin vaatii itsekuria ja joillakin ei. Syön mitä haluan ja olen hoikka. En edes liiku paljoa. Tarkoitus olisi nostaa painoa koska se on hiipunut hiukan turhan pieneksi. Olen lisännyt syömistä hiukan mutta vielä ei ole vaikutusta.
Ihmettelen sitä paljonko lihavat ihmiset syövät. Syön nimittäin nyt aika paljon ja paino ei tunnu nousevan. Lihavien täytyy mässäillä todella paljon saavuttaakseen valtavan kokonsa ja ylläpitääkseen sitä.
Lihotakseen 8-9 kiloa vuodessa tarvitaan ylimääräisinä kaloreina 200 grammaa suklaata tai vastaavan määrän energiaa viikossa. En pidä tuota minään mässäilynä. Todella harva lihonut sellaisella tavalla, mitä median sosiaalipornojutuissa kerrotaan. Useimmat lihovat siksi, että saavat päivittäin huomaamattaan alle 100 kcal yli kulutuksensa. Se on todella vähän. Yhdessä pienessä juustoleivässä, jossa on yksi siivu juustoa päällä on noin 250 kcal.
Tää "luonnollisesti hoikka" ja "voin syödä mitä vaan lihomatta" on kyllä sellaista kukkua. Se että syöt sen suklaalevyn sohvalla ja skippaat aterian ei ole "syön valtavasti". Itsekin pitkään hyvin hoikka, nyt parisuhdekiloja muutama. Ennen en tosiaan lihonut vaikka yritin mutta nyt parisuhteessa huomannut kuinka kun syö toisen kanssa samoja ruokia ja samoihin aikoihin niin kyllä se paino nousee. "Luonnollisesti hoikka" syö vaan vähemmän tiedostamatta. Ei ole sen kummampaa. Ja pelkkä pullan näkeminen ei lihota vaan pullaa pitää syödä reilusti, muu on itsepetosta. Pieniä eroja aineenvaihdunnassa mutta ei mitään mahdottomia pitäisi olla koska ennenvanhaankin oltiin suurin osa hoikkia. Ei geenit muutu yhdessä sukupolvessa eikä kalorit tyhjästä ilmesty. Jotkut lääkkeet voi lisätä ruokahalua mutta ei siitä pilleristä kaloreita tule
Ei ole niin monimutkaista mitä tällä palstalla tuntuu näitä keskusteluja lukiessa olevan. Kalorit ja energiankulutus, ei siinä muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla vaadi. En olisi hoikka jos se vaatisi lainkaan itsekuria, minulla ei ole sellaista :D Olen painanut kesäisin 56 kiloa ja talvisin 58 kiloa viimeiset 30 vuotta. Terveyden takia pitää sentään vähän katsoa, että tulee syötyä kasviksiakin eikä pelkkiä hiilareita ja herkkuja, niinkuin haluaisin. Syön silti päivittäin jälkkäreitä ja viikonloppuisin enemmän. Minua taas ärsyttää, kun monella on sellainen kuva, että jotenkin kärsisin ja kituisin, koska olen hoikka. En tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.
Minulla ainakin hoikkana sellainen tasapainotussysteemi toimii. Jos yhtenä päivänä syön energiapitoisempaa niin seuraavana päivänä tekee luonnostaankin mieli syödä kevyemmin. Minun ei tarvi miettiä koko asiaa. Syön konvehteja ja muita herkkuja aivan kuten muutkin jouluna jne. Niistä tulee niin äklö olo, että seuraava välipala onkin sitten omena ja omenassa on paljon vähemmän energiaa kuin konvehdeissa. Se suolan ja runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttama pöhötys lähtee kyllä sitten arkeen palatessa itsestään pois ja painan saman verran kuin ennen energiapitoisempien ruokien päiviä.
Mulla sama. Jos esimerkiksi syön lounaan buffetissa, ei nälkä ilmoittele olemassaolostaan ennen seuraavaa päivää. Enkä edes vedä itseäni ähkyyn, en edes pystyisi kun en pysty syömään edes yhtä pakastepizzaa kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.
Mä olen kyllä niiiin kateellinen sulle, toi ois ihan unelmaa ettei edes tekisi mieli esim. juustoja. Voih...
ap, ehkä sinulla on noin, mutta kaikilla hoikilla ihmisillä ei suinkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut ovat aina vähän juupas eipäs. Itse olen keski-ikäinen toimistotyötä tekevä ja paljon autoileva perheenäiti. Omat mittani ovat 168 cm ja 67 kg (hieman päivästä riippuen). Moni olisi sitä mieltä, että painoa on liikaa, mutta minulla on taustalla useamman vuoden nousujohteinen salitreeni. En ole vuosiin käynyt kehonkoostumusmittauksessa, joten en voi sanoa kuinka paljon tuosta on lihasta, mutta kropasta kyllä näkee, että lihasta on ja vatsalihasten rajakin näkyy. Millään kevyellä punttailulla ei ole tähän päästy, vaan painot alkavat olla jo melko isoja. Painoni oli vielä vuosi sitten reilusti päälle 70 kg, mutta koiran hankkimisen myötä arkiaktiivisuus on lisääntynyt merkittävästi ja paino pudonnut lähes 10kg itsestään. Eikä minulla ole mitään hoikkuusgeeniä, sillä oma äitini oli jo varsin tuhdissa kunnossa tässä iässä.
Lisäksi olen viime vuosien aikana vähitellen siivonnut ruokavaliotani kestävästi paremmaksi. Ensin laitoin ruokailurytmin kuntoon, sitten aloin tarkastelemaan ja säätämään itse ruokavalion sisältöä. Kaikenlaista pientä säätöä teen edelleen, esimerkiksi olen kiinnittänyt huomiota pähkinöiden käyttöön ja niiden ravintosisältöön. Koska lihasmassaa on sen verran paljon niin saan syödä todella reiluja annoksia ja syödä herkkujakin välillä päälle. Tästä on tullut sellainen hyvän kierre. Olen huomannut, että tietyt hyvät muutokset tuottavat lisää hyviä muutoksia eikä esimerkiksi valtavaa sokerihimoa edes tule. Olin vielä muutama vuosi sitten täysin sokerikoukussa. En usko, että millään muulla treenimuodolla olisin saanut kasvatettua lihasmassaa näin paljon, mutta se on game changer, jotta voi oikeasti syödä reilusti. Monelle salitreeni on kauhistus ja kuvitellaan, että se voidaan korvata pelkillä puutarhatöillä tai kävelyllä. Osasta salitreenaajasta näkee, ettei oikein tiedetä mitä tehdään, painot ovat pieniä tai treeni epäsäännöllistä.
No, jos saa siitä hoikkuudesta ittelleen jotain lisäarvoa, niin siitä vaan. Saahan moni siitä ammatinkin, että esittelevät vaikka vaatteita toisille. Mutta on tuo vähän huolestuttavaa, jos pitää miettiä syömisiä kaiken aikaa ja ajatella, että pitää olla kieltäymystä ja itsekuria. Jotkut tekevät siitä elämän sisällön ja hankkivat syömishäiriön. Anoreksia on tappavin mielenterveyshäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lihavuusleikkausten myöntämistä ihmisille, jotka eivät liiku yhtään. Tai eivät ole koskaan liikkuneet. Silvotaan tervettä kudosta. Sitten on hivenainevajeita ym., kun ruokaa ei saa tarpeeksi. Liikkumiseen ei ole mitään estettä. Kaikki matkat tehdään autolla, vaikka voisi pyöräillä tai kävellä. Liian hövelisti annetaan lupa leikkauksiin, koska monikin valehtelee syömisiensä määrän. Onnistuuhan se vaadittava alkulaihdutuskin. Miksi sitä ei voi vain jatkaa ja tehdä se tärkein eli pään sisäinen työ ja opetella syömään "tavallisia annoksia" eli yhden ihmisen tarpeeseen. Moni venyttää vatsalaukkunsa leikkauksesta huolimatta ja lihovat takaisin. Hirveää rahan ja ajan haaskausta kuormitetussa terveydenhuollossa.
Asiaa on tutkittu Suomessa. Täällä vain 16% lihavuusleikatuista lihoo takaisin lähtöpainoonsa tai sen yli. Useimmat siksi, että juovat liikaa energiapitoisia nesteitä. Lihavuusleikkaus on loistava tapa pienentään sote-kuluja. Se maksaa itsensä viidessä vuodessa takaisin vähempinä terveydenhuollon kontakteina, sairauslomina ja lääkkeiden Kela-korvauksina. Useimmilla leikatuilla diabetes, verenpainetauti ja veren rasva-arvo-ongelmat menevät remissioon. Liikettä tulee enemmän elämään, koska nivelet kestävät sen. Pitkällä aikavälillä myös mahdolliset tekonivelleikkaukset lykkääntyvät jopa 10 vuodella ja se on myös silkkaa säästöä.
Lihavuusleikkaus on tavallaan aivoleikkaus, koska se muuttaa aivojen ja suoliston yhteispeliä. Sen jälkeen kylläisyyshormonit toimivat paremmin ja toiminta normalisoituu. Siihenhän GLP-1 lääkkeetkin perustuvat. Mikään dieetti ei aikaansaa vastaavia vaikutuksia. On selvää, ettei mikään auta jos ei sitoudu noudattamaan lihavuusleikatun ruokavalioa. Sitä noudattaen ja päivittäin monivitamiinin ottaen ei synny puutostiloja sen enempää kuin muillakaan.
Vain vajaa 5% lihavuusleikkaukseen haluavista pääsee Suomessa julkisella puolella lihavuusleikkaukseen. Niiden seula on todella tiukka. Ei kannata öyhöttää tunteen vallassa. Kannattaa etsiä aiheesta faktatietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ylipainoisena ihmettelen välillä miten paljon hoikat/normipainoiset syö ja on herkkupäiviä yms yms. Itse olen saanut painon nousun loppumaan ja ihan muutamia kiloja pois, mutta jo se vaatiin, että joutuu miettimään joka helkkarin suupalan. Jos otan juhlissa lasin skumppaa ja kakkupalan niin tiedän, että sitä kiloa taas yritän saada pois pari viikkoa, joten lopulta juon vaan mustaa kahvia tai teetä kun ei ole sen arvoista se kakkupala. Töissäkin kaiholla katselen hoikkien lounaita. Olisi ihana kun voisi joskus syödä niin, että nälkä lähtee.
Mulla on kaikki poikakaverit ihmetelleet, kun pieni mimmi vetää raksamiehen annoksia. Tosin lautasella yleensä puolet kasviksia, tykkään niistä.
Ne ei ole näkemässä kaikkea liikuntaa, jumppaa ja sitä että syön vaan kerran pari päivässä ja välillä syöminen sekä unohtuu että ahdistuneena ja masentuneena se tuppaa ahdistamaan vaan lisää.
Itse kadehdin pulleampia mimmejä, jotka saa mielihyvää siitä syömisestä ja rempseästi ovat mitä ovat sen enempiä miettimättä.
Nyt taas ahdistuksen takia kalorit jääneet aivan liian alas ja syömishäiriö oireilee. Alan olla aika rutkula.
Ei kannata kadehtia kun ei ikinä tiedä, mitä kaikkea siellä taustalla on.
Hoikkuus vaatii itsekkyyttä ennen kaikkea. Minä minä minä ja minun ulkonäköni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttius lihomiseen on geeneissä, vaikka itse lihavuus ei suoraan. Lihavuus on monisyinen sairaus, ei mitään itsehillintää tai sen puutetta. On yksinkertaisesti väärin ja ihan turhaa syyllistää ja väittää niin. Joku ei liho vaikka söisi elämänsä pelkkää roskaruokaa ja toinen lihoo tavallisella ruokasuositusten mukaisella ruoalla (ja normaaleilla annoksilla).
Oli muuten joku tutkimus missä oli identtiset kaksoset. Toinen oli hoikka/normaalipainoinen ja toinen oli lihava/ylipainoinen. Kun lihavan suolistomikrobeja tms siirrettiin samaa ruokaa ja liikuntaa saaviin geneettisesti identtisisiin hiiriin, niistä hiiristä toiseen, niin se lihoi ja toinen ei. Ei ollut mistään itsehillinnästä kyse.
Mutta faktathan, ja ihmisten hyvinvointi, ei haukkujia ja syyllistäjiä kiinnosta.
Ja mistä luulet niiden suolistobakteerien tulevan? Ne tulevat siitä mitä suuhusi pistät.
Ensimmäisen kommentin kirjoittaja kirjoitti virheellisesti suolistomikrobeista, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa suolistohormoneista. Me perimme suolistomikrobistomme etenkin äidiltämme mutta se muokkaantuu elämän varrella ympäristön, ravinnon ja lääkkeiden vuoksi. Sen vuoksi pelkkä suolistomikrobistoyhstävällisen ruoan syöminen ei ratkaise kaikkea, vaikka suolistomikrobisto vaikuttaa myös suolistohormoneihinkin.
Ok. Ja missähän kohtaa sanoin syöväni vain yhden aterian päivässä? Ja milloin se sairastuminen tai kuolema iskee? Olen kylläkin vasta 45v ja syönyt näin koko aikuisikäni, että melkein jännittää.