Hoikkuus vaatii itsekuria

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämähän se juuri on, että hoikalla keho kertoo mitä ja minkä verran syö. Kaikki sujuu itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse jos on luonnollisesti hoikka. 

Hoikkana voin kertoa vain omista kokemuksistani. Syön kaikkea ja herkkujakin joka ikinen päivä. Söin äsken välipalaksi annoksen kreikkalaista jukurttia (1,5 dl), jonka päällä oli juoksevaa hunajaa ja pähkinähaketta. Minulla ne nälkä- ja kylläisyyshormonit toimivat normaalisti ja sen vuoksi syödessä tulee nopeasti jo ennen annoksen loppua tunne, että olen kylläinen. 

On tietenkin helppoa syödä silloin monta kertaa päivässä 250-350 gramman annoksia. 350 gramman annoksesta tulee jo ähky. En ole ikinä pystynyt syömään kokonaista pizzaa. Minulla yksi keskikokoinen pizza riittää jopa neljälle aterialle. Jos syön pizzeriassa pizzaa odottaessa salaattipöydän niin se pizza riittää jopa viideksi ateriaksi, koska jaksan syödä siitä pizzasta kuudesosan ja otan loput mukaani. 

Kaikki eivät siis todellakaan tarvi hoikkuuteen mitään rautaista itsekuria! On ihan biologinen tosiasia, että hoikilla ja normaalipainoisilla aivot reagoivat paremmin ruokailun yhteydessä ja ansiosta nouseviin leptiinitasoihin. Mitä enemmän ylipainoa, sitä heikommin aivot reagoivat leptiinitasoihin ja se ylläpitää kierrettä, jossa nälkä ei tunnu sammuvan sitten millään. 

Kuulen usein kauhistelua siitä, että syön vähän kerralla. Ihmiset eivät tajua sitä, että syön paljon useammin kuin moni muu. Koska en voi syödä buffeteissa ”koko rahan edestä”, jätän useimmiten menemättä niihin. Laivalla käyn buffetissa muun seurueen kanssa ja siellä valikoin vain parhaista parhaimmat palat siksi, etten pysty sielläkään syömään tuota noin 350 grammaa enempää kerralla edes hitaasti. 300-350 grammaa on suunnilleen yhden valmisruoka-annoksen paino. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Istutteko työksenne? Minä en. Aamupala kuudelta ja yhdeksältä on jo nälkä. Yhdeltätoista on jo seuraavan kerran nälkä. Sitten kahdelta, neljältä, viimeisen kerran noin kahdeksalta. Fyysisen työn takia ei voi syödä isoa määrää kerralla eikä myöskään ole aikaa syödä (en osaa hotkia). 

Minä teen fyysistä työtä enkä koskaan syö aamupalaa, hyvin harvoin edes pidän ruokataukoa, ei malta. Ja hyvin jaksaa painaa duunia, syön sitten kun pääsen kotiin. Yllättäen olen hoikka.

Tiedetään. Olen 159cm. ja 57kg. Pitäisi saada laihdutettua vähintään viisi kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi en olekaan hoikka. En halua elää niin, etten voi ottaa hyvää kotiruokaa lisää kun annoskoko kasvaisi liian suureksi tai ottaa toista jäätelöpuikkoa pakastimesta. En siis hanki isoa jäätelöpakettia kerralla syötäväksi tai osta kiloa karkkia itselleni, mutta ei minun ruokamäärillä hoikkana pysy. Olen lievästi ylipainoinen. Käyn salilla että saan lihasmassaa. 

Olen hoikka vaivatta ja napostelen kuitenkin porkkanaa jääkaapista, en jätskiä pakastimesta.😁 Näetkö miten olemme erilaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Istutteko työksenne? Minä en. Aamupala kuudelta ja yhdeksältä on jo nälkä. Yhdeltätoista on jo seuraavan kerran nälkä. Sitten kahdelta, neljältä, viimeisen kerran noin kahdeksalta. Fyysisen työn takia ei voi syödä isoa määrää kerralla eikä myöskään ole aikaa syödä (en osaa hotkia). 

Minä teen fyysistä työtä enkä koskaan syö aamupalaa, hyvin harvoin edes pidän ruokataukoa, ei malta. Ja hyvin jaksaa painaa duunia, syön sitten kun pääsen kotiin. Yllättäen olen hoikka.

Tää ei ole yhtään sen terveempää kuin jatkuva ylisyöminen ellet huolehdi, että yhdellä aterialla saat kaikki tarvittavat mikrot ja makrot. Tuolla tyylillä sairastuu tai kuolee nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitappa kasvattaa pikku lihasmassa, se jos joku vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Itsellä päinvastoin, kokoajan on syötävä 😄

Ja mitä hyötyä on punttijulli lihaksista kun niillä ei ole koskaan mitään käyttöä, esittely paskaa niillä ei leipää tienata.

Oikeestiko et tiedä mitä hyötyä lihaksista on? Tää on todella järkyttävä ketju liikunta- ja ravitsemusalan ammattilaisen lukea. Olen todella huolissani aikuisten tietämättömyydestä ja pelottaa miten teidän lasten käy.

Tämä näkyy todella monissa keksusteluissa. Ihmiset ovat kuin ke hi ty s va mm ai si a.

Tunnen muutaman ylipainoisen ja sivusta seuraten ongelma monella on liikkumattomuus, makeat herkut päivittäin syötynä sekä ylipäätään ylisuuret annoskoot. Ei sitä terveellistäkään ruokaa voi kaksin käsin mättää. Eikä ihminen tarvitse jatkuvasti välipalaa. Pieni näläntunne ei ole vaarallista, eli hyvin voit olla lounaasta päivälliseen syömättä mitään.

Keski-iässä juu. Nuorena saatoin syödä sipsi- tai karkkipussin päivässä, eikä näkynyt missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämähän se juuri on, että hoikalla keho kertoo mitä ja minkä verran syö. Kaikki sujuu itsestään.

Niin, mutta miten on päässyt tuollaiseen keholliseen tasapainoon?

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.

Yksi lisävanukas illassa on 30 vanukasta kuukaudessa...

Ja aika usein ne, jotka ottaa lisävanukkaan illalla, tekevät päivän aikana muutaman muunkin haittavalinnan.

Ja sitten, kun vuosien saatossa tulee se +25kg, niin ei sitten lopulta edes tarvitse mitään haittavalintoja vaan ihminen voi kuluttaa kaiken energian minkä saa, mutta hän pysyy 25kg "liian" painavana, koska energia on tasapainossa.

Katsokaa tuntemianne ylipainoisia; eivätkö he olekin aina lähes samankokoisia? Eli he EIVÄT liho! Heillä on paino hallinnassa.

Mutta sitten se laihtuminen vaatisi PARI pientä valintaa. Ja oikeasti; ne saa olla tosi pieniä, jos psyyke kestää sen, että laihtumista on vaikkapa 5kg/vuosi.

Yksi vaihtoehto: Lisää elämääsi 3 x viikossa 3km lenkki. Älä muuta mitään muuta, niin lähtee jokunen kilo vuodessa...

Toinen vaihtoehto: Lisää elämääsi 2 x 5 "naisten" punnerrusta ja 2 x 5 kyykkyä joka toinen päivä, niin lähtee jokunen kilo vuodessa...

Lääkäri määräsi syömään 2500 kaloria päivässä pitkän sairaalassa olon jälkeen, mutten osaa laskea sellaista, kun en ole koskaan tarvinnut moista tietoa.

Olen lihava ja aivokemioihin vaikuttavat lääkkeet saatuani ymmärrän luonnollisesti hoikkia. Saan edelleen syödä niin paljon ja epäterveellisesti kuin haluan ja mielestäni en ole pahemmin mitään elämässäni muuttanut. Mutta ilmeisesti jotain on sitten muuttunut kuitenkin kun kiloja on ihan huomaamatta lähtenyt 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse jos on luonnollisesti hoikka. 

No harva tuota on enää keski-iässä. Nuorena moni voi ollakin.

Nelikymppisenä vaatii jo työtä pitää kroppa kuosissa, ei voi vaan maata sohvalla sipsiä syöden.

Just eilen vetelin Pringlesejä, suklaakeksejä ja muffinsseja mässypäissäni kun makasin sohvalla. Mulla on silti hoikka ja kiinteä kroppa, eikä vaadi työtä, itsekuria tai kalorien kyttäämistä kun elää vaan tavallista elämää eikä mässäile jatkuvasti yli äyräidensä. Olen nyt saman painoinen kuin 25 vuotta sitten.

n 45v

"Hoikkana voin kertoa vain omista kokemuksistani. Syön kaikkea ja herkkujakin joka ikinen päivä. Söin äsken välipalaksi annoksen kreikkalaista jukurttia (1,5 dl), jonka päällä oli juoksevaa hunajaa ja pähkinähaketta. Minulla ne nälkä- ja kylläisyyshormonit toimivat normaalisti ja sen vuoksi syödessä tulee nopeasti jo ennen annoksen loppua tunne, että olen kylläinen."

Tämän uskon todeksi. Tapanani oli syödä aika nopeasti. Silloin meni isoja annoksia ennen kuin keho ilmoitti, että nyt riittää. Vaikka söin terveellisesti ja liikuin paljon, paino nousi hiljalleen.

Laihdutuslääke leikkasi ruokahalua, ja nyt olen onnistunut pysymään hoikkana syömällä tietoisesti hitaasti, ja aloittamalla aterian jollain täyttävällä mutta vähäkalorisella (esimerkiksi syömällä aterian aluksi omenan).

Sen sijaan en usko, että suunnilleen samankokoisten ihmisten perusaineenvaihdunnassa olisi niin suuria eroja, että täsmälleen samalla ravintomäärällä toinen lihoo ja toinen laihtuu. Osoittakaa minulle joku tutkimus, jossa tuollainen ilmiö olisi näytetty toteen.  

Hoikkuus ei vaadi itsekuria sen enempää kuin paksut hiukset tai silmien pysyminen ruskeina jos syntymässään on sellaisiet saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo sohvaperunoita, tajuaa, miten paisuminen vanhempana tapahtuu huomaamatta, ilmeisesti. Tämä auttaa itseään kontrolloimaan omaa painoa. Esim se treen kissallinen pariskunta, mies valuu sohvalla uudessa permanentissaan ja farkuissa joka suuntaan. huh. tekee vähän - pajlon- pahaa. 

Suomalaisten lihomisen on todettu tapahtuvan saamalla joka päivä vähän kaloreita yli kulutuksen. Se voi olla yksi desi rasvatonta maitoa yli kulutuksen tai yksi lusikallinen liikaa salaatinkastiketta tai ravintorasvaa ruoanlaitossa joka päivä. Niistä kertyy vuoden ja vuosien mittaan se potti, joka lihottaa kilon tai pari vuodessa ja 10-20 kiloa vuodessa.

Suomalaiset lihottavat lapsiaan maidolla. Monesti vanhemmat patistamalla patistavat lapsiaan juomaan maitolasinsa tyhjiksi. Monilla on maitopurkki ruokapöydässä ja lapset närppivät ruokaansa mutta juovat paljon maitoa. Siitä kertyy ylimääräistäkin energiaa ja nälkä väistyy hetkeksi. Maidossa ei ole kuituja eikä niin paljoa proteiiniakaan, että se hillitsisi ruokahalua. Sen vuoksi se ruoka-aikana ruokaa närppinyt lapsi voikin olla jo tunti ruokailun jälkeen nälissään ja kinuta voileipää yms. 

Öyhötys sokeriverosta on populismia. Paremmin tehoaisi kun lapsille ja aikuisillekin annosteltaisiin maitolasillinen ja sen viereen toinen lasi vettä varten. Monesti suomalainen kotiruoka voi olla vähäkuituista. Kannataisi vaikka raastaa porkkanaa sen jauhelihakastikkeen jatkeeksi ja jatkaa sitä kypsillä punaisilla linsseillä. Ne molemmat lisäävät kylläisyyttä ja ovat myös terveellisiä. Kannattaa maustaa kastike hyvin. 

Aina ei siis tarvita mitään lainsäädäntöhärdelliä ravitsemuksen tason kohentamiseen. Se kohenee paremmin järkeistämällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Istutteko työksenne? Minä en. Aamupala kuudelta ja yhdeksältä on jo nälkä. Yhdeltätoista on jo seuraavan kerran nälkä. Sitten kahdelta, neljältä, viimeisen kerran noin kahdeksalta. Fyysisen työn takia ei voi syödä isoa määrää kerralla eikä myöskään ole aikaa syödä (en osaa hotkia). 

Minä teen fyysistä työtä enkä koskaan syö aamupalaa, hyvin harvoin edes pidän ruokataukoa, ei malta. Ja hyvin jaksaa painaa duunia, syön sitten kun pääsen kotiin. Yllättäen olen hoikka.

Sama. En syö ikinä aamulaa ja välillä klo 18.00 syöty päivällinen on ensimmäinen ateriani. Herään kuitenkin jo klo 6.00. Ei minulle tule kovaa nälän tunnetta. Touhuan innoissani koko päivän ja syön vasta illalla. Tosin minun työni ei ole fyysisesti kovin raskasta, mutta liikun kuitenkin melko paljon päivän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.

Yksi lisävanukas illassa on 30 vanukasta kuukaudessa...

 

Ja aika usein ne, jotka ottaa lisävanukkaan illalla, tekevät päivän aikana muutaman muunkin haittavalinnan.

 

Ja sitten, kun vuosien saatossa tulee se +25kg, niin ei sitten lopulta edes tarvitse mitään haittavalintoja vaan ihminen voi kuluttaa kaiken energian minkä saa, mutta hän pysyy 25kg "liian" painavana, koska energia on tasapainossa.

 

Katsokaa tuntemianne ylipainoisia; eivätkö he olekin aina lähes samankokoisia? Eli he EIVÄT liho! Heillä on paino hallinnassa.

 

Mutta sitten se laihtuminen vaatisi PARI pientä valintaa. Ja oikeasti; ne saa olla tosi pieniä, jos psyyke kestää sen, että laihtumista on vaikkapa 5kg/vuosi.

 

Yksi vaihtoehto: Lisää elämääsi 3 x viikossa 3km lenkki. Älä muuta mitään muuta, niin lähtee jokunen kilo vuodessa...

 

Toinen vaihtoehto: Lisää elämääsi 2 x 5 "naisten" punnerrusta ja 2 x 5 kyykkyä joka toinen päivä, niin lähtee jokunen kilo vuodessa...

En ole niin tyhmä, että syön vanukasta joka ilta. Ehkä se on meidän ero? :D

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.

Minulla ainakin hoikkana sellainen tasapainotussysteemi toimii. Jos yhtenä päivänä syön energiapitoisempaa niin seuraavana päivänä tekee luonnostaankin mieli syödä kevyemmin. Minun ei tarvi miettiä koko asiaa. Syön konvehteja ja muita herkkuja aivan kuten muutkin jouluna jne. Niistä tulee niin äklö olo, että seuraava välipala onkin sitten omena ja omenassa on paljon vähemmän energiaa kuin konvehdeissa. Se suolan ja runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttama pöhötys lähtee kyllä sitten arkeen palatessa itsestään pois ja painan saman verran kuin ennen energiapitoisempien ruokien päiviä.