Lue keskustelun säännöt.
Ärsyyntyisitkö sinä mieheni mielipiteistä vai kenties minun?
16.01.2012 |
Meillä on vuosien varrella ollut lukuisia riitoja miehen kanssa samasta asiasta. Kyse on persoonallisuuseroista, joista tuskin päästään yksimielisyyteen koskaan.
Mieheni keksii heti syyn joka vaikeuteen, miksi pitää antaa periksi. Esimerkiksi kun lapsella on ollut vaikeuksia matematiikassa koulussa, mieheni hokee jatkuvasti, että lapsi vain ei osaa matematiikkaa ja pesee sillä kätensä siitä, että miehen ei ainakaan tarvitse harjoitella lapsen kanssa tai auttaa läksyissä. Samalla hän jo puhuu, että yläkoulussa varmaan tulee menemään matikka huonosti. Ja lukion kävijää ei tästä meidän lapsesta tulekaan.
Nyt yksi lapsista on yhtäkkiä kyllästynyt harrastukseensa. Harrastus on kallis, hänen itsensä valitsema, ollut hänellä jo vuosia. Taaskaan ei mieheltä tukea tule, että jos katsottaisiin jos kyllästyminen menisi ohi, tai jos yritettäisiin kannustaa lasta jotenkin, hän kun kuitenkin on lahjakas. Mies on taas sitä mieltä, että kun lapsi nyt ei halua harrastaa, niin sille ei mitään voi, ja se pitää nyt vain saada heti lopettaa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylla matikkaa oppii kun vaan yrittaa. ei lapsesta armaan ikina mikaan matikkanero tule (meillakaan), mutta ei se tarkoita etta ei tarvitse edes yrittaa. eika harrastusta kannata heti lopettaa. lapsilla mieli muuttuu niin nopeasti. ei tietenkaan kannata jatkaa jos kuukausitolkulla on vastenmielista.
etta mita mielta ap on. ala anna periksi heti..
minä olen sitä mieltä, että kun tulee eteen vaikeuksia tms., ei voi heti luovuttaa ja todeta, että näin nyt vain on eikä asialle voi mitään.
Tässä matematiikkajutussa esim. ajattelen, ei voi nelosluokkalaisen kohdalla todeta, että lapsella on niin huono matematiikkapää, että koulu tulee menemään jatkossa surkeasti, eikä asialle mitään voi. Mielestäni pitää auttaa lasta koulussa ja kotona, lapsen yrittää itse enemmän yms. Jos kaikista tukitoimista huolimatta lapsi ei pärjää matikassa vielä yläkoulussakaan, sitten voi ajatella, että ei ole hänen juttunsa.
ap
Koulun kanssa ei mielestäni saa missään nimessä luovuttaa. Kympin oppilasta lapsesta ei ehkä tule, mutta kovalla työllä taatusti parempi kuin periksi antamalla. Luuleeko mies, että kaikki aineet ovat muille lapsille helppoja ekaluokasta abiksi?
Harrastuksen suhteen sopisin, että lapsi jatkaa vaikkapa pääsiäiseen asti ja sitten harkitsisitte asiaa uudelleen. Yritä selvittää, mistä harrastuksen kohdalla on kyse. Onko jotain sattunut? Kiusataanko lasta harrastuksessa tai sen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun kanssa ei mielestäni saa missään nimessä luovuttaa. Kympin oppilasta lapsesta ei ehkä tule, mutta kovalla työllä taatusti parempi kuin periksi antamalla. Luuleeko mies, että kaikki aineet ovat muille lapsille helppoja ekaluokasta abiksi?
Harrastuksen suhteen sopisin, että lapsi jatkaa vaikkapa pääsiäiseen asti ja sitten harkitsisitte asiaa uudelleen. Yritä selvittää, mistä harrastuksen kohdalla on kyse. Onko jotain sattunut? Kiusataanko lasta harrastuksessa tai sen takia?
Jospa miehellä itselläänkään ei ole matikkapäätä eikä osaa auttaa lasta. Vähin äänin auttaisin itse lasta kouluasioissa. Miehelle ehkä pitäisi puhuttelun, että lapsen kuullen ei pidä jatkuvasti hokea, ettei tämä osaa. Se on lapsen lannistamista. Sen verran pitäisi ymmärtää aikuisen ihmisen asiaan suhtautua.
Harrastuksen suhteen olisin ehkä miehen kannalla. Jos lasta ei kiinnosta, se on hänen valintansa. En pakottaisi häntä jatkamaan. Lapselle voisin sanoa kyllä, että pidetään pieni tauko ja katsotaan, josko taas jatkettaisiin. Voisin myös sanoa, että hän on lahjakas ja siksi kannattaisi sinun mielestäsi jatkaa. Mutta jos hän tauon jälkeenkin olisi varma asiastaan, antaisin hänen tehdä oman päänsä mukaan. En pakottaisi.
On eri asia vain heti luovuttaa että lapsella ei ole matikkapäätä eikä siis kannata auttaa läksyissä, kuin että jos lapsi on jo VUOSIA harrastanut jotain eikä enää halua, uskoa että lapsi ehkä ihan oikeasti ei halua.
Itse jouduin vuosia jatkamaan harrastusta joka ei ollut tuottanut minulle iloa pitkään aikaan, kun vanhemmat eivät halunneet antaa minun antaa periksi. En aio tehdä sitä omille lapsilleni.