Vähään tyytyminen, kuinka moni on onnellinen?
Kysymys koskee vähään tyytymistä.
Kertokaa te, jotka olette tyytyneet vähään, onko vähään tyytyminen kuitenkin onnellisuuden lähde ?
Missä asioissa / millä elämän osa-alueilla koette nimenomaan niin, että vähään tyytyminem tekee teidät onnelliseksi?
Itse koen onnelliseksi oloni vaikka olen pitkäaikaistyötön.
On ihana naisystävä, jolle remontoin, kokkaan, teen töitä palkatta, ja liki tauotta.
M
KTM47
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa kyllä. Oppinut ns nielemään kaikki hyvän olon tunteet vuosien varrella.
Nielemään?
Vähän samaan tapaan kun. Esim jos itkettää mutta ei saa näyttää sitä niin piilottaa kaiken ja nielee sen. Sama mutta ilon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa kyllä. Oppinut ns nielemään kaikki hyvän olon tunteet vuosien varrella.
Nielemään?
Vähän samaan tapaan kun. Esim jos itkettää mutta ei saa näyttää sitä niin piilottaa kaiken ja nielee sen. Sama mutta ilon kanssa.
Minkä hiton takia?
Vähään tyytymisen ja onnellisuuden suhde on moniulotteinen kysymys.
Olen melko onnellinen, kun saan pitkään tekemättä olleen työn tehtyä. Ja kun olen saanut monia isompi asioita edistettyä, ja voin lähteä vaikka risteilylle, lomalle tms.
KTM47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa kyllä. Oppinut ns nielemään kaikki hyvän olon tunteet vuosien varrella.
Nielemään?
Vähän samaan tapaan kun. Esim jos itkettää mutta ei saa näyttää sitä niin piilottaa kaiken ja nielee sen. Sama mutta ilon kanssa.
Minkä hiton takia?
Olin iloinen monesti väärinä hetkinä. Se satutti muita ihmisiä joten opettelin pakosta kontrolloimaan omia tunteita mitä saa näyttää ulos ja milloin. Nykyään olen paljon poissa ihmisten seurasta myös.
Nielemään?