Lue keskustelun säännöt.
Vähään tyytyminen, kuinka moni on onnellinen?
15.10.2026 |
Kysymys koskee vähään tyytymistä.
Kertokaa te, jotka olette tyytyneet vähään, onko vähään tyytyminen kuitenkin onnellisuuden lähde ?
Missä asioissa / millä elämän osa-alueilla koette nimenomaan niin, että vähään tyytyminem tekee teidät onnelliseksi?
Itse koen onnelliseksi oloni vaikka olen pitkäaikaistyötön.
On ihana naisystävä, jolle remontoin, kokkaan, teen töitä palkatta, ja liki tauotta.
M
KTM47
Kommentit (45)
Mulla on ihana kumppani mut ruma vuokra asunto ja se kyllä vähän ärsyttää mutta etsinnässä parempi asunto. Elän säästeliäästi ja en ostele paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, mutta naisena se pitää kyllä sisällään lähinnä miesten välttelyä eikä huonoon mieheen tyytymistä.
Naisena kauneus on sellainen asia mitä tarvitsen, estetiikka, mutta se ei loppujen lopuksi ole mitään älyttömän kallista vaan vaatii vaan siisteyttä, tarkkuutta ja rentoutuneisuutta.
Minulla on karjalaista taustaa ja slaavimammat ovat tunnettuja siitä, että maalailevat kukkia joka paikkaan ja pitävät puutarhoja. Huomaan itsessäni samaa vikaa. En kaipaa mitään hääräilijää lähelleni. Mies josta olen kiinnostunut on taiteellinen ja esteetikko myös. Myös moraalisesti, ei millään perverssillä tavalla.
Moraalisesti taiteellinen???
Kyseenalaistan tyytymis termiä.
Kyllä se elämä vaatii luksuksia joiden ei tosin tarvitse olla hintavia tai edes maksullisia.
Mutta ne pitää löytää eikä tätä saa sotkea tai elämä on helposti rikki.
Olen onnellinen. Mulla on ihana mies, uudehko vuokra-asunto ja kauan toivottu vauva tulossa. Rahassa en ole koskaan kylpenyt, mutta muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta tapellut työelämässä. Hirveetä. Kokeillut eri aloja ja työpaikkoja. Missään en ole oikein viihtynyt ja mikään ei ole tuntunut omalta. Muutamakin ammatti opiskeltu. Lopulta päädyin monen mutkan kautta koulun iltasiivoojaksi.
Ja olen ollut onnellinen ja tyytyväinen. Saan tehdä pääosin työni omassa rauhassa yksin. Ja työ on kyllä toisinaan raskasta, mutta pidän työstäni. Ja olen 100% tyytyväinen. En olisi uskonut 20 vuotta sitten, että päädyn siivoojaksi ja olen onnellinen. Ja tuolla olen eläkeikään asti.
Kiitos!
Erosin, koska väsyin siihen, että piti koko ajan olla miehelle seurana, kyläillä ja olla menossa. Pienensin elämänpiiriä. Nyt minulla on aikuiset lapset, työ, harrastus ja ystävät. Ei ole rahaa matkustaa, siihen en ole tyytyväinen. Mutta olen huomannut, että elämän skaalaaminen pienemmäksi on tehnyt minut onnellisemmaksi. Niin sillä tavalla kyllä, vähemmän on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen. Mulla on ihana mies, uudehko vuokra-asunto ja kauan toivottu vauva tulossa. Rahassa en ole koskaan kylpenyt, mutta muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.
Ihana kommentti!
Onnellisuus 🙌
M
KTM47
Asun vuokralla halvassa vuokra asunnossa, kalusteet ja sisustus kirpputorilta, matala-palkka alalla, kokoaikainen vakituinen työ, olen terve, saan ne pakolliset laskut maksettua, saan ostettua ruokaa. Siinäpä se. Tämä riittää. Monella maailman ihmisistä ei ole edes näitä.
Olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
Oliko tää vittuillua? Sulla on kaikki mitä elämältä voi toivoa: puoliso, jälkikasvua ja olet onnellinen? Niin miten voit sanoa, että tyydyt vähään? Kuulostaa hyvin erikoiselta tuon lottovoiton keskellä. Vähän kuin joku joka nöyrästi ns "tyytyisi" siihen, että on hyväpalkkainen työ ja paljon ystäviä. Eihän noin hyvässä elämässä ole mitään tyytymistä. Välillä nämä palstan vastaukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
Oliko tää vittuillua? Sulla on kaikki mitä elämältä voi toivoa: puoliso, jälkikasvua ja olet onnellinen? Niin miten voit sanoa, että tyydyt vähään? Kuulostaa hyvin erikoiselta tuon lottovoiton keskellä. Vähän kuin joku joka nöyrästi ns "tyytyisi" siihen, että on hyväpalkkainen työ ja paljon ystäviä. Eihän noin hyvässä elämässä ole mitään tyytymistä. Välillä nämä palstan vastaukset
No, mä en ole koskaan saanut elää terveenä, joten tosi moni ns normaaliin, hyvään elämään kuuluvaksi yleensä katsottu asia on multa täysin poissuljettu. Ja viimeiset 20 v olen elättänyt sitä puolisoa, joka ei ole enää edes tämän vertaa työkykyinen. Ei olla edes viisikymppisiä (ja sherlockeille, elintavoissa ei ole koskaan ollut korjattavaa kummallakaan). Onnea on niin monenlaista, tällainen hiljainen kuplautuminen sivuraiteelle on oikeastaan hyvin seesteistä. Ei näistä vauvapalstan viesteistä kannata kuvitella näkevänsä koko kuvaa, elämä on paljon muutakin, niin hyvässä kuin pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun olin toetyn elintason saavuttanut, esim. velaton oma talo, jossa asuminen on edullista, vähensin omasta tahdostani työntekoa. En enää kerää omaisuutta, tulen toimeen ja olen onnellinen lisääntyneestä vapaa-ajasta. Työskentely 70-kymppiseksi kokopäiväisesti kuulostaa kauhealta ajatukselta. Olen oikeasti todella tyytyväinen, että uskalsin irtisanoutua ja heittäytyä elämään tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
Oliko tää vittuillua? Sulla on kaikki mitä elämältä voi toivoa: puoliso, jälkikasvua ja olet onnellinen? Niin miten voit sanoa, että tyydyt vähään? Kuulostaa hyvin erikoiselta tuon lottovoiton keskellä. Vähän kuin joku joka nöyrästi ns "tyytyisi" siihen, että on hyväpalkkainen työ ja paljon ystäviä. Eihän noin hyvässä elämässä ole mitään tyytymistä. Välillä nämä palstan vastaukset
Vähään tyytyminen ja onnellisuuden suhde, ei tarkoita sitä, että se olisi kolmansilta pois.
Kuten tuo kirjoittaja kirjoitti, hän on myös uusperheessä onnellinen. Harva tänne kirjoittaa koko elämämsä lohkoja / dimensioita.
Ratkaisevaa on se onnellisuuden kokemus, minä näen suurena rikkautena sen, että ihmiset voivat kirjoittaa tähän, mistä elementeistä heidän onnellisuus muun ohella koostuu, vaikkakin tyytyisivät vähään.
---
Itsekkin koen onnellisuutta myös kauppatieteen maisterina siitä,, että olen saanut vähennettyä työntekoa ja verokertymäni jalanjälkeä, keräämällä yksinkertaisesti mustikoita ja luonnontuotteita.
Kun ei tienaa liikaa, ei voi kukaan sanoa ahneeksi.
Eikä valtio vie hyötyäni pois itse keräämien luonnontuotteiden osalta.
Vastaavasti kun virkamiehet ivailivat sille että tienasin, olin halukas pyörittämään hyvää tuloa tekevää firmaa, kerryttämään veroja .
Olen tehnyt downshiftauksen, firmaan myös, totesin, että että turha sitä on parisiittien sylkykuppina toimia.
Tekee yksin sen, minkä pienesti tekee, ja luopuu siitä, että on isoa.
Viimekädessä yrittäjien on itse arvioitava, ansaitseeko valtio ja ylimieliset, korkeapalkkaiset byrokraattimme, firmoja, ja jatkuvaa kasvua. Nyt niiden tulisi puolittaa polttoaine verotus, eikä jatkaa ahneutta.
M
KTM47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihana kumppani mut ruma vuokra asunto ja se kyllä vähän ärsyttää mutta etsinnässä parempi asunto. Elän säästeliäästi ja en ostele paljon.
Mulki oli ennen. Nymmä muutan Töölööseen.
Olen vähään tyytyväinen enkä pidä luksuksesta vaikka nainen olenkin.
Tulen onnneliseksi pienistä asioista, hyvän kirjan lukemisesta, luonnosta ja ystävien tapaamisesta.
"Ongelma" vähään tyytymisestä on se että pankkitileillä ja sijoituksissa on varallisuutta 200 000 euroa ja minulla on velaton asunto. Palkkani on alle 3000 e/kk. Lisäksi tulen vielä perimään omaisuutta jossain vaiheessa.
Yritän kuluttaa enemmän mutta se on vaikeaa kun asiat jotka tekevät minut onnelliseksi, ovat ilmaisia.
Elän vaatimatonta elämää pienellä palkalla. En matkustele. Harrastan (sekarotuisen) koirani kanssa samoilemista luonnossa ja askartelen mielelläni luonnonmateriaaleista jotain kivaa. Luen kirjoja, kuuntelen ilmaisia podcasteja, korjailen vaatteita, kotiani. Tykkään siivota, pestä ikkunoita, aloittaa projekteja, vaikkapa piharakennuksen siivous ja maalaus. Asun maalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyseenalaistan tyytymis termiä.
Kyllä se elämä vaatii luksuksia joiden ei tosin tarvitse olla hintavia tai edes maksullisia.
Mutta ne pitää löytää eikä tätä saa sotkea tai elämä on helposti rikki.
Ja se mikä on luksusta kenenkin mielestä on täysin yksilöllistä kuten mulle luksusta on esim. oma leffateatteri kotona, yksin oleminen jne.
Olisi kammottavaa elämää, kun raataa töissä että saa sen ja sen. Olla kiinni lieassa vain rahan vuoksi. Sellaiseen pääsee tämän päivän lapset joiden eläkeikä on niin korkea etteivät kerkeä edes jäädä eläkkeelle. Ja aikuisetkin, jotka määrittelevät elämää aineellisen tavaran mukaan. Miten henkisesti köyhän täytyy olla?
..."hiljainen kuplautuminen sivuraiteelle", oi miten joku on täällä hienosti kuvannut tuon päätöksen, jonka tein sairastuttuani. Kiitos ystävät vertaistuesta!
Todellakin, mutta naisena se pitää kyllä sisällään lähinnä miesten välttelyä eikä huonoon mieheen tyytymistä.
Naisena kauneus on sellainen asia mitä tarvitsen, estetiikka, mutta se ei loppujen lopuksi ole mitään älyttömän kallista vaan vaatii vaan siisteyttä, tarkkuutta ja rentoutuneisuutta.
Minulla on karjalaista taustaa ja slaavimammat ovat tunnettuja siitä, että maalailevat kukkia joka paikkaan ja pitävät puutarhoja. Huomaan itsessäni samaa vikaa. En kaipaa mitään hääräilijää lähelleni. Mies josta olen kiinnostunut on taiteellinen ja esteetikko myös. Myös moraalisesti, ei millään perverssillä tavalla.