Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita pitkäaikaisesta stressistä vakavasti sairastuneita?
10.10.2026 |
Itse sairastuin vakavaan verenpainetautiin. Paineet olivat pahimmillaan levossa 196/133 ja syke 126. Huomattiin vasta kun menin lääkäriin jatkuvan väsymyksen takia. Tämän seurauksena sydämen vasen haara, eli toinen ”sähköjohto” meni poikki. Takana oli siis noin traumaattinen elämäntilanne ja sen seurauksena jatkuva 30 vuoden stressi ja henkinen kuormitus.
Olen aivan rikki siitä ajatuksesta että yksinhuoltajana lapseni olivat vähällä jäädä ilman äitiään, ainoaa vanhempaansa.
Kommentit (58)
No en kovin vakavasti, mutta sairastuin kuitenkin. Vuosin 3 kk putkeen. Kohdusta löytyi kyllä myooma, mutta lääkäri ei ollut sitä mieltä, että vuotohäiriötä johtuivat siitä, vaan syytti stressiä. Jatkuvasta tiputtelusta johtuen osittain ainakin sitten myös rauta-arvot oli ihan mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diabetes 2. Uskon että kroonistunut stressi oli puhkeamisessa merkittävä tekijä mutta ei ainut.
Vierailija kirjoitti:
"Käski laihduttaa vähän, syödä terveellisemmin, liikkua riittävästi ja nukkua paljon."
😅 Tällaiset ohjeet huvittavat aina. Ei sitä varten tarvi opiskella yliopistossa 6+ vuotta. Kuka tahansa voi antaa nuo "käänteentekevät" aasintuntijaneuvot. Tuo paljo nukkuminen ei kyllä onnistu ilman kemikaaliavustusta. Kirjoittaako lääkäri unilääjereseptin?
No miksi sitten kakan ei tee tuolla tavalla ennen lääkäriin menoa?
Eikä kyllä suurin osa tee noin lääkärin sanomisen jälkeenkään.
Köyhyys,ja sitä myöten jatkuva v i t u t u s, on pahin sairaus,siihen ei s-tana auta mikään..muuhun löytyy lääke apteekista tai lääkäristä
Suomi on sairas ja konkurssikypsä maa. Onneksi emme kuluta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoimmuunisairaus puhkesi pitkän stressijakson päätteeksi. Krooninen univajekin on usein näiden riskitekijä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö Ap!! Tuollaisilla paineilla ei olla enää hengissä
Minulla oli verenpaine 200/120. Sairaanhoitaja sairaalan päivystyksessä alkoi nälviä minulle, ettei tuollainen verenpaine ole kovin korkea sairaalan näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä diagnoosi, väärä lääkitys. Muuta en enää jaksa edes avautua tässä. Kun on hakenut apua vaivoihinsa vuosikausia eikä saa minkäänlaista selitystä siihen, miksi on romahtanut rollaattorikuntoon parissa vuodessa. En jaksa enää anoa, etsiä ja kysyä; päästin irti ja luovutin! Henkiset voimat loppuivat, nyt keskityn vain hengittelemään enkä haikaile parin vuoden takaista minääni, sitä ei enää ole.
Joo, verenpainetauti ja sydänvika tuli. Yli 20v isossa yrityksessä jossa älyttömät suoritevaateet. En oikein osannut lähteä pois, kun palkka oli kuitenkin ihan hyvä ja osasin työn hyvin. Työtä oli vain ihan liikaa. Sitten tuli yt:t ja sain lähteä, mutta liian myöhään terveyden kannalta.. olisi pitänyt vaan lähteä pois siinä vaiheessa kun yöunet meni ja stressi vaikutti päivittäiseen elämään niin että työasiat oli aina mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi aliarvioit ihmistä joka on lukenut monia vuosia lääkäriksi vaikka onkin nuori mies? Vanhuksiako niiden pitäisi olla? Jostainhan kaikkien on aloitettava"
Olipas kömpelö ragebait. Keksi parempi. Fiksu nainen tietää, että nuorelta mieslääkäriltä ei kannata odottaa mitään järkevää vastausta keski-ikäisten naisten fyysisiin sairauksiin eli vaihdevuodet ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Mieslääkäri vain mumisee itsekseen ja panee kaikki oireet "mielenterveysongelmiksi" tai "epäterveiden elämäntapojen syyksi". Vaikka potilas on normaalipainoinen ja harrastaa liikuntaa 14 tuntia viikossa.Eli aliarvioit Suomen koulutusta lääkäriksi. Selwä juttu.
Sitä on suoraan sanottuna syytä ja aihettakin arvioida kriittisesti, jo pelkästään potilaskertomuksissa olevien asiavirheiden takia. Aina ei myöskään pätevyydeksi riitä, että on opiskellut asian kirjasta ja omistaa ison egon. Ylimielisyys tuppaa tuottamaan paljon virheitä ja laiminlyöntejä parilymppisiltä "mä-ole-asiantuntija"-tohtoreilta. Ikävä kyllä monen nuoren lääkärin aivot ovat vielä teini-iässä, ja egoilu sen mukaista. Ei todellisuudessa ymmärretä potilasvastuuta, puhumattakaan siitä että pystyttäisiin kantamaan se. Eikä se aina onnistu kaikilta sennuiltakaan, ainahan näistä saa lukea melko säännöllisesti.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö Ap!! Tuollaisilla paineilla ei olla enää hengissä
Minulla oli verenpaine 200/120. Sairaanhoitaja sairaalan päivystyksessä alkoi nälviä minulle, ettei tuollainen verenpaine ole kovin korkea sairaalan näkökulmasta.
Minulla on myös tästä kokemusta. Päivystysavusta käskettiin hakeutua päivystykseen heti, lukemat olivat vielä vähän korkeammat kuin sinulla. Siellä sairaalassa taas sanottiin, ettei ole akuutisti mitenkään vaarallista. Ja vähän semmoiseen sävyyn, että mitäs turhaan tänne hypit. Mistäköhän se sitten pitäisi tietää...
Vierailija kirjoitti:
Ptsd.
Vuosikausia yritettiin hoitaa ja meni vain pahempaan suuntaan. Sen jälkeen kun lopetin hoidon ja keskityin elämään rutiininomaista, yksinäistä ja tylsää elämää, on pikkuhiljaa alkanut mennä ei hyvin mutta paremmin. Lopetan mieluummin elämäni kuin alan enää koskaan mihinkään hoitoon. En enää jaksa enempää.
Täällä sama.
Julkisella mt-puolella hoidettiin masennusta. Tilanne ei parantunut, itse asiassa paheni hiljalleen. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu, ei mitään apua. Kerran olen Kelan kuntoutuspsykoterapian käynyt. Työterveyden kautta pääsin lopulta täysjärkiselle psykiatrille. Sain diagnoosiksi PTSD. Julkisella puolella ei edes yritetty selvittää mitä masennusoireiden takana oli. Nyt olisi taas terapiaa tiedossa. Olen jo kyllä niin väsynyt tähän kaikkeen, että jos terapia ei auta niin ei muuta kuin narun jatkoksi.
Plus sain verenpainetaudin stressistä kun töissä oon sinnitellyt puolikuolleena.
Pitäkää huolta terveydestänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diabetes 2. Uskon että kroonistunut stressi oli puhkeamisessa merkittävä tekijä mutta ei ainut.
Minulla sama. Lääkäri epäili vahvasti tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä sairasloma olisi ainoa keino millä sitä palautumista voi yrittää. Ja jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin ei auta vaikka nukkuisit 24 tuntia vuorokaudessa. Aineenvaihdunta on sekaisin. Pitäisi tarkistaa hormoniarvot (kilpirauhanen, estrogeeni, yms) tosi tarkkaan ja tarkistaa lääkitys. Suurempi annos kilpirauhashormonia. Ei siihen kuole, vaikka annosta korottaa. Potilaan jaksamisesta (väsynyt helpottaa) näkee milloin lääkitys alkaa toimia.
Moni potilas tietää sairautensa hoidosta enemmän kuin joku 25v vastavalmistunut yleislääkäri. Eihän tuollaiset "jokapaikanhöylät" (terveyskeskuslääkärit) ole edes sisätautilääkäreitä tai naistentautien erikoislääkäreitä. Töihin pääsee nykyään melkein KELA-kortilla ja lääkärin tutkinto on suoritettu ties missä ulkomailla.
Jos et usko lääkäreihin, eikö ole sama että käyttäisit vaikka sitten chat gpt:tä? Mikset edes kulutat lääkäreiden kallista aikaa?! :D
On pakko hakea lähete erikoislääkärille terkkarin tissiposkelta. Naurettavaa. Samoin AI ei vielä kirjoita reseptejä.
Minulle AI kertoi, että näillä oireilla minun olisi pitänyt kuolla jo viimeistään vuosi sitten.
Eli ei nyt varsinaisesti hyötyäkään.
Terveyskeskuslääkäriltä olen saanut mm. lääkkeet vaihdevuosioireisiin ja lukuisia lähetteitä monenlaisiin tutkimuksiin ja erikoislääkäreille. Kaikki lähetteet tosin eivät ole menneet läpi, vaan on pitänyt laittaa uusi lähete.
Ai täällä ei saa puhua pettämisen aiheuttamasta stressistä, miksiköhän
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaisesta stressistä sairastunut. Välillä ollut helpompaa, ja sitten taas vaikeampaa. Nyt on stressin osalta helpompi kausi menossa. Kun stressi alkoi helpottamaan, tuli kivut. Niille ei ole selitystä löytynyt. Monenlaista on tutkittu, ja eri vaihtoehtoja poissuljettu. Lääkärit niin mielellään laittaisivat nämä oireet ylipainon, alkoholinkäytön ja tupakoinnin syyksi, mutta kun olen normaalipainoinen, raitis ja tupakoimaton, niin eivät keksi, mitä sanoisivat.
Kyllä niille kivuille on erittäin todennäköisesti jokin fyysinen syy, mutta varsinkin hermokivulle ei pösilöt lääkärit keksi usein syytä jos verikokeissa ja kuvantamisissa ei näy mitään selittävää. Syy voi olla hormonaalinen, kroonistunut migreeni joka oireilee koko hermostossa, tukielinvaiva jota ei ole osattu diagnosoida jnejne. Tekstisi olisi voinut olla omani sillä erotuksella että vuosien piinan jälkeen yksityinen fysiatri huomasi (heti!!) lantion pahan virheasennon. Se aiheutti lopulta dominoefektinä laajasti kipuja päästä varpaisiin. Jännetulehduksia, hermopinteitä, nivelkulumaa. Surullisen usein syytetään stressiä kaiken syyksi, se on niin helppo selitys ja sellaista vaivaa ei olekaan mitä ei stressin piikkiin voisi laittaa.
Ajat muuttuvat. Olen tuotakin leimaamista 15v sitten kokenut, mutta sain nuorelta tk-lääkäriltä T4+T3 yhdistelmähoidon kilpirauhaseen.