Lue keskustelun säännöt.
Riideltiin eroaikeista, mies uhkasi kaapata lapsen
08.01.2012 |
Olen surullinen ja lamaantunut. Olen monta kertaa yrittänyt puhua miehelle asioista, joista en pidä enkä hyväksy. Hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Välillä olen ihan väsynyt siihen, että on kuin puhuisi seinälle. Mies oikein paisuu itserakkaudesta riitojen aikana. Hymyissä suin kehuu ja ylistää itseään maasta taivaisiin eikä halua kuulla mitään kritiikkiä! Joskus hän on uhannut pakata laukkunsa ja lähteä takaisin kotimaahansa tuosta noin vain. Joskus minäkin olen puhunut erosta. Tänään hän sitten sanoi, että jos meille tulee ero ja hän lähtee kotimaahansa, niin hän ottaa meidän lapsen mukaansa! Vakuutti myöhemmin, että ei hän vie lasta minulta, kun olin pois tolaltani. Olen niin väsynyt. Jos yritän puhua hänelle jostain, hän on kuin ei kuulisi ollenkaan. Monesti pelkään, että tulee vielä viimeinen pisara ja hakkaan mieheni, koska olen niin raivoissani siitä, että hän vain nauraa minulle, jos sanon jostain asiasta... ja se itsensä ylistäminen on jotain käsittämätöntä. Itkeä en saisi. Jos itken, mies alkaa huutaa siitä ja saattaa lähteä ovet paukkuen. Mietin eroa, mutta mietin myös miten kalliiksi se tulisi minulle. Minulla on enemmän varallisuutta. Avioehtoa ei ole. Tyhmyyttäni en hoitanut sitä asiaa kuntoon jo kosintavaiheessa!
Kommentit (5)
Aika heikoilla olet. Nuo on niitä asioita, jotka pitäisi tajuta jo nuorena, silloin kun sitä elämänkokemusta ei vielä ole. Nyt on myöhäistä.
Jos miehesi on edes jotekin siedettävä, niin odota kunnes lapsi on 12, koska sen ikäinen saa yleensä mukisematta valita asumisen kumman vanhemman luona haluaa. Siihen asti voit vain toimia kuten miehesi kulttuurin naiset toimivat, eli rohkaista miestä olemaan paljon pois kotoa ja toivoa, että mies itse löytää uuden naisen... :P
Älä vain ole niin sinisilmäinen että hankkisit sen passin tuollaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ulkomaalainen mies ja se ei ole aina niin helppoa aloittaa/ylläpitää yhteistä elämää. Haasteita on toki suomi-suomi liitoissakin mutta erilaisia.
Asuimme aluksi mieheni kotimassa muutaman vuoden ennen kuin tulimme Suomeen. Kaikki meni alussa täällä ok mutta sitten mieheni alkoi mielestäni lievähkösti sanottuna sekoilemaan. Ihmeellisiä uhma-minä-minä- sessioita alkoi ilmaantua ja mies oli niiiin lähellä ulkoruokintaa kuin olla vain voi. Juuri kuin olin valmis lopettamaan koko jutun mies ryhdistäyti ja alkoi taas käyttäytymään kuin normaali ihminen.
Itse epäilen että hänellä oli jokin kulttuurishokki, joka hieman lähti käsistä. Kävimme myös parisuhdeterapeutilla, mutta se oli mielestäni suuri virhe ja saattoi jopa lisätä kriisin pituutta. Kävimme paikassa joka oli ns. erikoistunut mokupareihin ja siellähän paapottiin ulkkista ja sen tunteita aivan järjettömyyksiin asti. Seurauksena että kotona oli vielä hankalampi mies joka kuviteli että voi käyttäytyä miten vain. Paras terapia suhteelle oli se, että sanoin suhteen olevan nyt tässä, kiitos ja näkemiin. Silloin selvästikkin pilkahti jokin järjenvalo ja koko juttu lähti uusille raiteille.
Minulla kylläkin etuna oli se, että olimme tehneet avioehdon (miehen perhe vaati niin onneksi ei tarvinnut itse ehdotella)joten olisimme kumpikin saaneet pitää omat ropomme ja asuntomme.
Minulla on myös tunne että mieheni maanmieht ovat saattaneet puhua hänelle järkeä mutta toisaalta osa heistä on omilla käsityksillään myös vaikeuttaneet suhdettamme.
tilanne kuulostaa pahalta.eikö teille tulisi kuuloon mikään terapia tai joku ulkopuolinen saisi vähän miehesi silmiä avautumaan?entäs avioehto,onko ihan mahdotonta enää tehdä vai sako aikaan lisää riitoja?ihan vain varmuuden vuoksi ja ei millään pahalla.kun mies jo uhkailee ottamalla lapsen mukaan,laita sinä sinun ja lapsesi passit hjvään talteen,ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.ja voi se uhkailu olla vain miehistä uhittelua,ei halua että eroatte vaikk ikävältä sellainen tuntuukin kun ei tiedä onko tosisaan vai vain suutuspäistä uhoa.mutta ilman passia lasta on vaikeampi ulos maasta saada.ainakin toimii hidasteena jos joskus jotain sattuukin.toivon että saatte asianne sovittua!
Ei heru mitään sympatiaa, jos on niin tyhmä ja ajattelematon, että tekee lapsen jonkun ählyn kanssa niin sinä ja vain sinä kannat vastuun ja seuraukset, myös lapsestasi ja hänen elämän tuhoamisesta. Anna Ahmedilel pizzaa, josko se rauhoittuu, rotanmyrkkyä tilkka sekaan.
Joissain erimielisyyksissä olisi tarpeen, että mies kuulisi samat asiat jonkun muun kuin minun suustani, mieluiten jos olisi omanmaalainen. Ei pääsisi sanomaan aina, että "meillä on ollut aina näin ja näin haluan että nytkin"... Miestä en saa raahattua mihinkään mukaan eikä minuakaan kiinnosta mikään kulttuurirelativismi-paskan jauhaminen jonkun terapeutin kanssa, joka ei ota kantaa siihen, mikä on absoluuttinen totuus. Ei ole olemassa mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia kumminkaan päin. Eli en tiedä, kuka olisi semmoinen taho, jota me molemmat arvostaisimme.
Avioehtoa ei ole suostunut tekemään. Hän sanoo, ettei me olla eroamassa... tai jos niin käy, hän ei halua minun rahoja tai tavaroita...
Lapsella ei ole passia enkä ole aikeissa hankkia sellaista moneen vuoteen. Toisaalta olisi mukava käydä jossain koko porukalla. On puhuttu välillä siitä, kun molempia tylsistyttää, kun ikinä ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Tiedän, että mies voisi halutessaan hankkia ilman minunkin suostumusta lapselle kaksoiskansalaisuutta ja passia omasta kotimaastaan. Se ei olisi kuin ilmoitusluontoinen asia.
... pizza on hyvä morkkisruoka ja mies tekee ihan hyvää pizzaa, vaikkei hänen nimi ole Ahmed.