70-vuotiaan ajokorttitestin kysymys: mitä yhteistä on kellolla ja viivaimella
Kommentit (113)
Mittaaminen. Toisella aikaa ja toisella matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sentit ja minuutit ->väliviivat
Eli millit ja sekunnit.
Molemmissa on kirjoitettuna numeroita.
toinen mittaa aikaa, toinen pituutta.
Jos tällaisia kysellään 70-vuotiailta, niin millä oletuksesella siis VM:n virkamiehet ajattelevat, että ihmiset tuohon ikään asti ja ylikin siis tekisivät töitä. Ihan sellaisia, joissa pitää vaikkapa ajaa ajoneuvoa tai ajatella. Tuohan on siis muistitestikysymys.
"Asioita on esimerkiksi juusto
Ja pelikaanikin on asia
Muita asioita ovat tursas ja viisumi
Maailma on asioita pullollaan"
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei ole jakoavain.
Jaa, olisin vastannut ettei kumpikaan ole ankka. Varmaan olisin sitten reputtanut tuon testin vaikken ole vielä noin vanha.
Vierailija kirjoitti:
"Asioita on esimerkiksi juusto
Ja pelikaanikin on asia
Muita asioita ovat tursas ja viisumi
Maailma on asioita pullollaan"
Olisiko testi mennyt läpi, jos olisi sanonut, että kello ja viivain ovat molemmat asioita?
Ensimmäinen tarkastus on vasta 75-vuotiaana. Ammattiautoilijoilla 70v.
Jos 70-vuotias ei tiedä mitä lääkjeitä dosettiinsa laittaa ei enää ole kunnossa.
Olen 80, minulla ei ole dosettia koska pystyn vielä lääkkeeni huolehtimaan. Osasin täyttää etukäteen kotona sen terveyskyselylomakkeen ja viedä sen mukanani. Lääkäri kehui miten hyvän kellon ja symmetrisen piirsin. Miehet etenkään ei osaa, esim isoa ja pientä viisaria.
Molemmissa on sisällä patteri, paitsi viivaimessa yleensä.
Kummassakin on viivasuora mittari. Siis viisari ja viivoittimen reuna. Pieleen meni. Tuo oikeaksi mainittu vastaus ei olisi tullut mieleenikään.
Onnekseni vastasin kaikkiin kysymyksiin oikein jo vuonna 1984.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen tarkastus on vasta 75-vuotiaana. Ammattiautoilijoilla 70v.
Kyllä minä olen käynyt 70, 75 ja nyt 80. 50-vuotiaanakin muistaakseni mutta siitä on jo 30 vuotta.
Jos innenemmän kirjaimia kuin henkilöautokortissa käy nuorempana ja useammin.
Vierailija kirjoitti:
toinen mittaa aikaa, toinen pituutta.
Jos tällaisia kysellään 70-vuotiailta, niin millä oletuksesella siis VM:n virkamiehet ajattelevat, että ihmiset tuohon ikään asti ja ylikin siis tekisivät töitä. Ihan sellaisia, joissa pitää vaikkapa ajaa ajoneuvoa tai ajatella. Tuohan on siis muistitestikysymys.
Tuo ei ole millään tavalla muistitesti kun kyseessä on lähinnä kompakysymys johon ei ole mitään yhtä ilmeistä vastausta.
Olisin ollut 17-vuotiaana täsmälleen yhtä ihmeissäni tämän kysymyksen kanssa kuin mitä olen 70-vuotiaana jos satun vielä silloin tarvitsemaan korttia.
Haaskataanko veronmaksajien rahaa todella tällaiseen scheisseen?
Onko tuo murrejuttu? Mun kouluaikoina se oli aina viivoitin.
Lääkäri kyllä tutkii iäkkäät ihmiset ja antaa sitten luvan ajaa autoa tai ei. Joskus tietysti tauti esim. dementia etenee nopeasti, ja silloin voi vaikka liikennepoliisi ottaa kortin pois. Fiksuinta olisi, jos vaikka omainen puuttuisi huonontuneeseen autonajokykyyn.
Monethan esim maalla asuvat vanhukset eivät lähdekään suuriin kaupunkeihin ajelemaan, vaan käyvät korkeintaa kyläkaupassa ostoksilla.
Tunnen ihmisen, joka ei ole koskaan ajanut liikenneympyrässä. Kortti on, mutta pysyy omalla tutulla kylätiellä.
Molemmat alkaa t-kirjaimella paitsi kello.
Vierailija kirjoitti:
Jos 70-vuotias ei tiedä mitä lääkjeitä dosettiinsa laittaa ei enää ole kunnossa.
Olen 80, minulla ei ole dosettia koska pystyn vielä lääkkeeni huolehtimaan. Osasin täyttää etukäteen kotona sen terveyskyselylomakkeen ja viedä sen mukanani. Lääkäri kehui miten hyvän kellon ja symmetrisen piirsin. Miehet etenkään ei osaa, esim isoa ja pientä viisaria.
Niimpä. Miehet joilla on iso viisari piirtävät sen ylimitoitetuksi.
Minulta ei lääkäri suoraan kysynyt kysymyksiä (80) mutta puhutti muuten yleisistä asioista, paikallisista asioista. Silleen ovelasti.
Viis vuotta sitten hoitaja teki tarkastuksen, kyseli missä osoitteessa olen, mones kerros, kuka on presidentti. Näkökokeen, kuulokokeen. Mitradi verenoainern. Lääkäri löntysti paikalle pistämään nimensä alle, minua ees juuri katsomatta.
Kumpikaan ei ole jakoavain.