Missä opit pitämään kotisi siistinä? Lapsuudenkodista? Puolisolta?

äitini oli kontrollifriikki siivouksen ja järjestyksen suhteen, aina piti olla äärimmäisen puhdasta ja siistiä.

Oma kotini on iloinen sekamelska ja siivoan vain viimeisen pakon edessä.

...mutta valitettavasti mieheni ei ole omaksunut samanlaista siivouskulttuuria, joten tällä hetkellä meillä siivotaan harvemmin ja huonommin kuin mitä toivoisin... :(

ja nykyään vanhempieni koti on kuin sikala.

Joten sieltä en oppint, mutta se on se opettaja.

En halua, että oma kotini näyttää siltä.

Arkena saattaa vähän repsahtaa, mutta jos tiedän vieraita olevan tulossa puunaan hullun lailla. Kuori pitää olla edustuskunnossa, toisin kun lapsuudessani.

ja opettelemalla opettelin siivoamaan säännöllisesti (no, joskus lipsun, puhdas koti ei ole elämäntarkoitus). Metodini: siivoan joka päivä jotakin, mutta en koskaan tee suursiivousta. Esimerkiksi voisin maanantaina imuroida, tiistaina pestä vessan, keskiviikkona pyykkipäivä, torstaina pölyt, perjantaina imurointi ja kulkureittien moppaus, lauantaina jonkun kaapin syynäys, sunnuntaina silkkaa laiskottelua. Tämä toimii ainakin paremmin kuin se, ettei koskaan tee mitään!

Nyt oma huusholli on kyllä aika kaukana tip topista. Ärsyttää että on sotkuja mutta toisaalta taas elämässä on aika paljon muutakin kuin yhdet housut lattialla mytyssä ja lasten kengät pitkin eteistä.



Pitää nyt siis vielä kirjoittaa tähän se että meillä ei ole paskaista vaan tavaroille ei aina löydy oikeaa paikkaa.



Toisinaan on siistiäkin eikä tämä aina ihan sotkussa ole.

Minäkin kuulun tähän joukkoon joka siivoaa jos tietää että joku on tulossa käymään.

Se paheni meidän kasvettua ja loi jokaiseen lapseen todella ahdistuneen olon. jokainen on joutunut prosessoimaan olojaan aikuisiällä kun ahdistus on valtava vieraiden tullessa kotiin. Omaa äitiäni en halua kotiini sillä tiedän mitä on luvassa. Hän ensin huomauttaa mitä voisin tehdä toisin ja koko loppu vierailun kuuraa jotakin talossamme. Valitettavasti tästä ei nauti enää.



Itse pidän siististä kodista ja osaakin kunnolla siivota. Kiitos äitini. Mieheni taasen on aivan vasta kohta josta alkuaikoinamme pidinkin. Hän muistutti sitä puolta itsessäni kun olin nuori ja inhosin äidin ainaista siivoamista. Nykyään mieheni osallistuu siivoamiseen ja jaammekin kotityöt. Vaan ei hän tee yhtä puhdasta. On paljon suurpiirteisempi. vaan pääasia on että tekee.



Mielestäni pikkulasten aikaan ei voi itseltään vaatia siisteyttä jatkuvasti. Ei pienet lapset osaa eikä voi kuin sotkea. Korkeintaan laittaa tavaroita paikoilleen. Itse sitä siivoaa paljon muiden jälkiä ja koko kodin pitää yllä.



Kaikista kiireisimpinä aikoina huomaa ettei lattialistoja ole pyyhitty tai patterien välissä on todella paljon pölyä. Mutta siivous ei ole elämän tarkoitus.

Meillä lapsuudenkodissa oli tavallisen siistiä. Mutta äiti ei vaatinut meitä juurikaan siistimään leikkejämme ym. Äiti touhusi itse senkin edestä. Viikottain osallistuimme kyllä(ainakin kouluikäisenä) viikkosiivoukseen.



Meillä on miehen kanssa aika sama tyyli. Molempia pikkasen häiritsee sotu, mutta kumpikaan ei osaa oikein pitää järjestystä yllä. Nyt kun asutaan isommassa asunnosa, huomaan että siisteyttä pystyisi kyllä pitää ylläkin. Vaatisi jonkinverran järjestelmällisyyttä, niin saisin tän kolmion varmaan pysymään kohtuusiistinä. Just se, että kaikelle on omat paikkansa. Ja pyykeille esim. myös oma lajittelualueensa. Lapsen huone on hyvä esimerkki, miten kaiken saa järjesteltyä, kun kaikille leluille on oma laatikkonsa ja kaikki mahtuu laatikkoon. Tosi helppoa oikeastaan. Mut muu asunto vaatis vähän tekemistä.



Mua ei haittaa muuten, että lasten (8 kk ja 3 v) lelut on pitkin asuntoa. Eikä se oikein toimiskaan, kun lapset tulee sinne leluinee, missä minäkin olen: keittiöön ja olkkariin. Illalla ollaan pyritty keräämään ainakin pojanhuoneesta lelut laatikoihin.

Mutta kun siellä on vaikka mitä muuta. Taaperomme vetää alas kaiken mihin yltää. Ja jostain syystä en edelleenkään osaa ennakoida sitä vaan herkästi jää vaate tuolin sarjalle enkä kirjahyllyn alahyllyjäkään ole tyhjännyt kokonaan ja sitten ne on pitkin lattioita. Muutenkin tuntuu melkein mahdottomalta saada kaikki alle metrin korkeudella olevat tavarat pois. Aina on jotain paperisilppua lattioilla taaperon lukuhetken jälkeen ja muutenkin tilanne toivoton.



Ja meillä oli lapsuudenkodissa suurin piirtein samanlaista kuin täällä olisi ilman lapsia. Siis perussiistiä, mutta lehtipinoja siellä täällä ja vaatteita tuoliensarjoilla jne.

Lapsuudenkodissanikaan ei tavaroita lojunut hujan hajan, vaikkei meillä niin puhdasta aina ollutkaan.

niin en näköjään missään. ) :

Ei lapsuudenkodissani näin sotkuista ollut.

Tai siis, minä en siivonnut enää murrosikäisenä. Yleensä oli perussiistiä, tosin erilaisia lehti- ja paperikasoja oli kotona siellä täällä. Miehen kodissa sama meininki.



Kun muutimme yhteen, olimme melkoisia possuja, siivosimme TOSI harvoin. Vasta kun oli lapsi ja siinä iässä että alkoi liikkua alkoivat lattiat siistiystyä tavarasta, keittiö tiskeistä vasta kun hankittiin tiskikone (vihaamme molemmat tiskaamista). Kämppä alkoi siistiytyä kun aloin tehdä kotona töitä, en pysty keskittymään sotkussa. Nyt on jo yleensä kamat aika lailla paikoillaan, mutta imuroimme edelleen liian harvoin (kerran 2 viikossa). Lehit- ja paperikasoja tosin löytyy edelleen...

siksi kai omassa kodissa otan rennommin-onneksi on siivoja