Onko normaalia ottaa pari päivää töistä vapaata vanhemman kuollessa

On. Ei siinä ainakaan mitään pahaa ole. Toiset ihmiset tarvii, toiset ei. Mutta jos on työkyvytön sen takia, niin kyllä voi ottaa vapaata. 

Riippuu paitsi ihmisen itsensä herkkyydestä kuinka kovalle ottaa, myös siitä kuinka odotettu tai odottamaton kuolema on.

Kyllä on, varsinkin jos suru on lamaannuttanut, eikä pysty tekemään mitään. 

Ei ole, aikuinen ymmärtää elämän rajallisuuden, paitsi jos kuolee useampi samalla kertaa. 

Miksei? Monella on lomapäiviä plakkarissa, työnantaja voi antaa palkatonta ja jos on aivan sekaisin surusta tai järkytyksestä, niin saikkuakin voi saada.

Tarviiko esittää joku saikkulappu?

Työnantajani kysyi isäni kuollessa, tarvitsenko vapaapäiviä ja pidin palkallisia vapaapäiviä, kun isäni siirrettiin sairaalsta kappeliin sekä hautajaispäivän. Tuo hautajaispäivä on kai kaikilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä, kun lähiomainen kyseessä.

Ihan normaalia. 

No enpä ottanut

Työkaverini oli pari viikkoa saikulla, kun hänen äitinsä kuoli. Hänestä olisi työpaikalla ollut varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska oli niin sekaisin surusta.

Sairauslomaa ei voi pitää, minulle ainakin sanottiin, että suru ei ole sairaus, mutta palkatonta voi tietenkin ottaa, jos työnantaja sallii.

5 viikoa sain palkatonta, hetkestä jolloin ilmoitin että äiti lähtee tänään saattohoitoon (ei voitu enää yrittää leikata tai sädettää) ja hänen menehtymisen jälkeen menin seuraavalla viikolla takaisin töihin. Ei ollut ongelmaa tämän kanssa. Olin ihan sekaisin kun menin takaisin töihin ja onnekseni sain projektin jota kukaan muu ei halunnut tehdä koska oli niin manuaalisen tylsä mutta se sopi mulle todella hyvin koska tein samaan aikaan surutyötä. 3-4 kk tein tätä projektia ja siinä sivussa sitten osallistuin muihin projekteihin. 70% työstä tein kotoa käsin etänä.  

Virallinen ohje taitaa meillä olla 1 päivä palkallista vapaata hautajaisten takia

Kertoo todella sairaasta, läpeensä kovasta yhteiskunnasta, jos ei suuri suru ole muka lyhyen sairasloman paikka. Kun ihminen itkee voimattomana vähän väliä menetyksensä vuoksi, ei kykene ajattelemaan selkeästi ja toiminta on hidastunut kuin unessa, niin minkähänlaisen kivikovan tunteettomuustieteen päätelmien pohjalta hän on jumankauta sillä hetkellä työkykyinen! 

Kyllä me elämme nykyään äärettömän kovassa yhteiskunnassa. Toista olisi, toisin olisi moni asia, jos vallassa olisivat empatiakykyiset ihmiset. Se vaan, kun eivät yleensä ole niitä valtaa hamuavia...

On, jonkunhan ne hautajaisjärjestelyt on tehtävä. 

Kun isäni kuoli, sain palkallista sairaslomaa. Tapahtumasta on vuosia mutta edelleen muistelen lämmöllä silloista esihenkilöäni sekä työterveyttä.

Otin loppupäivän: kävin katsomassa vainajaa ja isäpuolen kanssa hautaustoimistossa. Oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä töihin, mutta en sitten nukkunut yöllä yhtään, niin jatkoin toisella päivällä. Kuolema oli odotettu, ehkä sitä olis sen verran shokissa tms jos kuolema on yllätys, että työnteosta ei tulis mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kertoo todella sairaasta, läpeensä kovasta yhteiskunnasta, jos ei suuri suru ole muka lyhyen sairasloman paikka. Kun ihminen itkee voimattomana vähän väliä menetyksensä vuoksi, ei kykene ajattelemaan selkeästi ja toiminta on hidastunut kuin unessa, niin minkähänlaisen kivikovan tunteettomuustieteen päätelmien pohjalta hän on jumankauta sillä hetkellä työkykyinen! 

 

Kyllä me elämme nykyään äärettömän kovassa yhteiskunnassa. Toista olisi, toisin olisi moni asia, jos vallassa olisivat empatiakykyiset ihmiset. Se vaan, kun eivät yleensä ole niitä valtaa hamuavia...

Johtuukohan siitä että olemme vieroittaneet itsemme kuolemasta. Ei haluta käydä hautajaisissa koska ovat niin ikäviä tilanteita, ei enää nähdä kuolleita tai olla paikalla kuoleman hetkellä jne. Surukin pitäisi nykyään hoitaa näkymättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomaa ei voi pitää, minulle ainakin sanottiin, että suru ei ole sairaus, mutta palkatonta voi tietenkin ottaa, jos työnantaja sallii.

Mä sain vapaat ihan palkallisena.

16

Minä en ottanut. Äiti kuoli illalla ja seuraavana päivänä menin töihin. Hautajaispäivänäkin olin puolet päivästä töissä.

Ei näissä asioissa ole mitään "normaalia" eikä tilanteille mitään mallia, jota pitäisi noudattaa.  Kuten ensimmäinen vastaaja jo kirjoittaa, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, ja jos on kuoleman vuoksi työkyvytön, on työkyvytön. 
Itse olen sen ikäinen, että lähipiirissä kuolemia on tapahtunut useita. Vanhempieni kohdalla en tarvinnut sairauslomaa, koska tulevaan oli jo elämän luonnollisen kaaren vuoksi ehtinyt sopeutua, mutta kerran aiemmin olen kohdannut kuoleman, jonka vuoksi jäin sairauslomalle. Silloin meni työkyky ja oli täysi tekeminen, että selvisin seuraavat päivät tavallisesta elämästä. Minusta ei olisi ollut töissä mitään hyötyä, kun järkytykseltäni mm. puhuin kuulakärkikynään, kun olisi pitänyt vastata puhelimeen ja muuta vastaavaa.